Ankantekijä Kai Vainiomäki kertoi Markusta seuraavaa:
Kun allekirjoittanut tosissaan paneutui Ankkojen lukemiseen joskus 80-luvun lopulla, Markku Kivekäs oli jo käsite. Pienen pojan mielessä hän esiintyi jonkinlaisena jännittävänä Disneyn taikamaailmaan soluttautuneena agenttihahmona, joka eli todellisessa, konkreettisessa yhteydessä siihen mikä tuntui nuoresta lukijasta niin hyvin kaukaiselta ja kiehtovalta. Hänen syväluotaavat, tarinoita ja niiden taustoja sekä yksityiskohtia valottavat artikkelinsa "kentältä" jättivät lähtemättömän jälkensä pojanklopin sielunmaisemiin ja ovat todennäköisesti vaikuttaneet niihin enemmän kuin tämä itse edes ymmärtää.
Siinä vaiheessa kun sitten tutustuin Ankan toimitukseen, Markku oli jo jättäytynyt taustalle ja tapasin hänet vain pari kertaa. Hän oli mitä fiksuin ja mukavin kaveri. Hänen pörröisessä olemuksessaan oli myös paljon arvokkuutta, kuten mielestäni oli hänen tavassaan toimittaa lehteäkin, ei liian räiskyvästi, kalastellen nuoria lukijoita oheistuottein kuten monissa muissa maissa on tapana, vaan todellisella asiaansa paneutumisella ja oikeanlaisella vakavuudella, silti tietenkin pilke silmäkulmassa. Hänen intohimoinen, asiantunteva suhtautumisensa toi Aku Ankalle uskottavuutta ja tämä on varmasti suuri syy siihen miksi Ankka ei ole jäänyt Suomessa vain lastenlukemistoksi, vaan on kasvanut todella koko perheen lehdeksi.
Ja jos maailmankaikkeudessa sittenkin oli jotain mitä hän ei Aku Ankasta tiennyt, asia voidaan varmasti nyt, Barksin, Taliaferron ja kumppaneiden kanssa pilvenreunalla istuskellessa pohjiaan myöten selvittää.
Rauhallista lepoa Suurmiehelle toivottaen,
Kai Vainiomäki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti