Sivut
▼
tiistai 14. huhtikuuta 2009
Markkua muistellen - Tarmo Koivisto
Mämmilä- sarjakuvastaan tuttu Tarmo Koivistokin päätti kirjoittaa pienen muistokirjoituksen Markku Kivekkään muistoksi. Oheinen kuva on Tarmo Koiviston tekemä kansikuva Markun 50- vuotisjuhlalevyyn:
Kohtalokas kohtaaminen Markun kanssa
Meillä ei ollut televisiota silloin, kun Markku Kivekäs loisti Tuplassa ja kuitissa, mutta Apu-lehti meille tuli. Siinä oli juttu Markusta kuvien kera, sittemmin peräti kansikuva: Markku poseeraamassa Amerikassa itsensä Waltin kanssa (jos oikein muistan, vuotta en edes yritä muistaa). Olin tietysti kateudesta vihreänä (sen kyllä muistan).
Markun tapasin naamakkain ensi kerran varmaankin joskus 1970 tai -71 Helsingissä, Taideteollisen korkeakoulun graafisella osastolla Unioninkadulla, jossa hän kävi kertomassa meille opiskelijoille Aku Ankka-lehden toimittamisesta. Menimme sitten joukolla Palacen Nissenilin kahville. Markku ei ollutkaan sellainen Prinssi Rohkean näköinen arrogantti ja rikkiviisas hesalaissnobi, jollaiseksi tämmöinen epäluuloinen maalaiskompelys hänet automaattisesti etukäteen kuvitteli (saatan kuvitella myös itseni maalaisemmaksi ja kömpelömmäksi kuin olenkaan, toivottavasti). Markkupa osoittautuikin todella mainioksi tyypiksi: jutteli innostuneesti ja innostavasti aisiasta kuin asiasta—siis myös muista kuin Disneystä ja sarjakuvista. Näin on ollut kaikkina näinä vuosikymmeninä aina, kun olemme tavanneet.
Markku kutsui käymään Ankan toimituksessa, joka silloin taisi toimia Ludviginkadulla. Nyt tajuan, että se sittemmin toteutunut vierailu saattoi olla varsin merkityksellinen tulevan elämäni kannalta: sain siellä nimittäin selailla Aku Ankan 50-luvun vuosikertoja. Sivu sivun jälkeen tajuntaani tulvi lapsuutden muistoja ja elämyksiä—ensi kertaa silloin 22-23 vuotiaana: tuoksuja, makuja, valaistuksia, säätiloja, esineitä, ympäristöjä, ihmisiä, tapahtumia, fiiliksiä. Voima oli läsnä: Comic Power, Ruutuvoima. Jokin värähti. Use the Force, käytä Sitä! Juuri sitä se tarkoitti, vaikka itse termiin törmäsin vasta vuosia myöhemmin. Osa Markun innostuksesta oli tarttunut minuun. Kiitos siitä, Markku!
Tarmo Koivisto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti