Markku Kivekkään pitkäaikainen ystävä, Matti Käki, kirjoitti muistonsa Markusta:
Markku Kivekästä muistellen
60-luvulla Tupla tai Kuitti oli yksi suosituimmista TV-ohjelmista ja ne tuli tietysti katsottua. Muistan kuinka Markku Kivekäs kilpaili Aku-Ankasta vuonna 1962 ja sitten Walt Disneystä 1965. Walt Disney oli niin otettu, että hän kutsui Markun luokseen vierailulle. APU-lehti matkasi tuolloin mukana ja teki vierailusta ison jutun.
Minä tutustuin Markkuun 70-luvun alussa mennessäni ihan extempore käymään Aku-Ankan toimituksessa. Markku oli välittömästi valmis kertomaan laajan tietopankkinsa syövereistä jos jonkinlaista tietoa sellaisista asioista joita en ollut lainkaan kuullut tai tullut edes ajatelleeksi. Minusta oli hienoa tavata tämä herrasmies joka oli kuuluista TV-tähti.
Olin silloin kartuttamassa Akkarikokoelmaani ja Markku saikin vihia parista paikasta jossa oltiin myymässä lehtiä kasoittain. Eräs paikka oli legedaarisesti maaseudulla erään vanhan talon vintti. Siinä sitten isäntä ja emäntä olivat Akkareita myymässä eivätkä osanneet sanoa hinnasta mitään. Tarjosin nipusta vähän nolona 30 markkaa johon emäntä naureskellen sanoi, että jos minä olen valmis niin paljon niistä maksamaan niin mikäs siinä. Piti minua varmaan ihan kahelina. Toinen kerta oli hieman kattavampi otos Akkarituotannosta sisältäen monta laatikollista lehtiä. Silloin hinta oli tasan 1000 markkaa ja minä siinä hieman nikottelin mutta Markku sanoi, että olen hullu jos en ota satsia siihen hintaan. Niinpä sitten maksoin 70-luvun alussa tuon 1000 markan summan joka kai vastaa tällä hetkellä ainakin 1000 euroa. Oli se parikymppiselle nuorellemiehelle aikamoinen summa. Mutta niin oli se satsikin.
Sitten kävin aina välillä Markun pakeilla ja hän innostutti minut Carl Barksiin jonka tuotanto oli tullut minulle kaikkein tutuimmaksi jo pikkupojasta lähtien mutten ollut lainkaan ajatellut, miksi se oli niin tuttua. Selityshän on siinä, että ne nyt vaan ovat niin mahtavia tarinoita. Kuten Markku hyvin asian ilmaisi: ”Barksin tarinoissa ei ole mitään krääsää”. Aina löytyy se mitä tarvitaan muttei mitään turhaa. Esimerkiksi Akun talosta löytyy tarvittaessa vaikka haarniska. Markku oli myös kiinnittänyt huomioni Barksin piiroskuvien taustoihin. Siellä oli jos jonkinlaista lisäryhtiä tarinaan kuten erilaisia ankkatauluja ja muita hulvattomia ja jopa Dalimaisia juttuja jotka kuitenkaan eivät olleet yliampuvia. Pelle Pelottoman Pikku Apulaisen oma elämä Pellen toimia seuraten ja omia pikku keksintöjään tehden on hyvin mielenkiintoista seurattavaa. Vähän kuin katsosi hyvää leffaa josta jokaisella katselukerralla löytää aina jotain uutta.
Jossain vaiheessa tuli Markun kanssa puheeksi hänen Tupla tai Kuitti –kilpailunsa jolloin hän sanoi minulle, että miksen minä yrittäsi myös onneani kyseisessä visassa? Vaikkapa Carl Barksin Suomen tuotanto. Ehdotus oli aika pelottava noin aluksi mutta sitten minäkin innostuin asiasta. Aloin päntätä Akkareita oikein toden teolla. Minä kerroin Markulle, tyhmää kyllä, joitain ideoitani siitä mitä kysymykset voisivat käsitellä. Olin ehdottanut esimerkiksi Pellen Apurin toimia jotka olivat minulle varsin tuttuja koska itsekin olen vähän keksijäpellemäinen. En ollut lainkaan ottanut huomioon, että ketäs muuta Kirsti Rautiainen käyttäisi kysymysten teossa kuin juuri Markku Kivekästä. Minun olisi pitänyt olla ihan hiljaa. Markku osoitti näin olevansa hyvin lojaali aiheelle eikä laatinut yhtään sellaista kysymystä jossa olisi ollut puheissamme mainittuja asioita. Tuli sitten viimeistä edellinen kysymys jonka selvitin erittäin helposti. Sitten tyhmyyksissäni aukaisin studiossa suuni ja totesin, että olivatpa helppoja kysymyksiä. Sitä minun ei olisi pitänyt tehdä koska jälkeenpäin kuulin, että viimeisen kysymyksen laatija oli istunut tuolloin katsomossa. Sitä ei siis laatinut Markku vaan toinen henkilö. Ilmeisesti halusivat varmistaa ettei tule mitään jälkipuheita siitä, että minä tunnen Markun. Lohdutuspalkintona oli 500 markkaa, mikä oli neljäsosa pääpotista. Markku taisi olla hieman harmissaan kun en saanut pääpottia. Hän kertoi, että Ilta-Sanomissa oli varattu koko keskiaukeama minulle ja Carl Barksille.
Pääsin myös käymään Markun kotona joka oli vanhassa kerrostalossa Helsingin arvostetulla paikalla. Hän näytti oman huoneensa joka oli yleensä tiukasti lukittuna. Siellä oli hänen kokoelmansa siististi muoveihin pakattuna lehdestä leikattu Disneyn kuva pöydällä. Markku näytti nippua Hesarista leikattuja, muistaakseni Punasulka tai Masan Arkki, strippejä joita hän oli alkanut kerätä. Ihmetellessäni valintaa hän sanoi, että on ainakin koko aivan sarja alusta saakka.
Sittemmin tapasimme silloin tällöin ja enimmäkseen keskustelimme puhelimitse. Nyt 2000-luvulla olin ajatellut ottaa yhteyttä Markkuun mutta hänellä ei tuntunut olevan sähköpostiosoitetta. En saanut itsestäni niin paljon irti, että olisin soittanut. Ajattelin, että Markulla on kuitenkin kova kiire päätoimittajan hommassa ja hän innostuisi tapojensa mukaan juttelemaan puhelimessa ties kuinka kauan. Hieman harmittaa kun en ottanut yhteyttä. Nyt se on sitten myöhäistä.
Poikani antoi minulle muutama vuosi sitten joululahjaksi Kupla tai Tuutti –kirjan jossa oli Markun omakätiset terveiset minulle: ”Matille Tupla-muistoissa”. Tuo kyllä lämmittää kovasti mieltäni.
7.6.2008
Matti Käki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti