Arvostelu: Roope-setä 445

Roope-sedän juhlavuosi lähtee visukintun nimikkolehden osalta käyntiin komeasti platinanumerolla. Numeron tähtenä on Milanon maestroksi tituleerattu Marco Rota, jonka valinnan lukijat viime keväänä sinetöivät suorastaan näytöstyyliin. Platinanumeroille tutuksi tulleeseen tapaan lehden sivuilta löytyy laadukkaan sarjakuvan lisäksi artikkelitekstejä, muuta taidetta sekä haastattelu, jossa mestari itse saa puheenvuoron. 

Johtosarjaksi on valikoitunut Viikinkien vastustaja vuodelta 1975. Kyseessä on Augustus Ankan ensiesiintyminen. Hahmo on sittemmin esiintynyt kahdeksassa sarjassa, jotka ovat kaikki olleet Rotan tekosia. Viikinkien vastustajan käsikirjoitus on Gaudenzio Capellin nimissä. Tarina on julkaistu Suomessa jo kolmasti aiemmin, joten jälleen uutta julkaisua tässä kohtaa voi pitää kyseenalaisena. Toimitus kuitenkin on katsonut, että sarja on ”niin omaleimaista Rotaa, ettei maestron tuotantoa voi kattavasti esitellä ilman sitä.” 

Suotakoon tarinan uusi uusintajulkaisu. Voidaanhan sitä pitää ankallishistoriallisesti merkittävänä. Lisäksi Rota taituroi sumuisen ja myrskyisän Kaledonian miljöön kanssa siihen malliin, että piirroksista voi jo havaita tulevan kaikuja. Rotahan on yltänyt vieläkin komeampiin suorituksiin, joista esimerkkejä on tässäkin lehdessä. 

Ensimmäinen numeron kahdesta ensijulkaisunsa saavasta sarjasta on Mikki-juttu Apinoiden planeetta. Käsikirjoitus on Osvaldo Pavesen. Sarja on Viikinkien vastustajan tavoin vuodelta 1975, mutta piirrosten tasossa jäädään tässä selvästi siitä jälkeen. Se kertoo ehkä siitä, kuinka Rota on panostanut Viikinkien vastustajan kuvitukseen. Apinoiden planeetta ei juonellisestikaan kovin kummoisiin suorituksiin yllä, mutta ainakin se oli mukana näytteenä Rotasta hiirien parissa. 

Lehden kolmannen sarjan kohdalla tulee jo aika nuhdella toimitusta hajauttamisen puutteesta, sillä vuorossa on jälleen tarina vuodelta 1975. Elisa Pennan käsikirjoittama Aku Ankka gorillajahdissa on nelirivinen sarja, joten sen osalta julkaiseminen platinanumerossa on kiitettävä teko. Juuri tällainen monipuolisuus kannattaa tässä formaatissa käyttää hyödyksi. Piirroksissa tahi juonessakaan ei Viikinkien vastustajalle tässäkään pärjätä. Rotan piirrokset ovat kuitenkin sitä tasoa, että ne antavat sarjalle paremmat eväät kuin mitä pelkällä juonella on tarjota. 

Vasta lehden neljännessä ja samalla viimeisessä tarinassa saadaan näyte piirrosten lisäksi myös Rotan käsikirjoituksesta. Saraseenien yö on Viikinkien vastustajan tavoin nähty Suomessa aiemmin kolmasti, mutta julkaisualustat ovat olleet sen verran poikkeavia, että näkyvyys enemmän valtavirtaan kumartavassa julkaisussa on perusteltu. Lisäksi Saraseenien yö ansaitsee paikkansa platinanumerossa myös aivan omilla ansioillaan, sillä niin kauniisti piirretty tarina on kyseessä. 

Vuodesta 1975 on päästy eteenpäin vuoteen 1983 ja Rotan tyyli on kypsynyt. Rivejä on sivulla neljä kuten Gorillajahdissa. Heti sarjan ensimmäinen ruutu paljastaa, mitä tuleman pitää. Ruutu ruudun perään kaunista, silmiä hivelevää taidetta. Laajemmissa maisemakuvissa Rota vasta pääseekin oikeuksiinsa. Nähdäänpä tarinassa lentokonekin, joiden piirtämiseen Rota on erityisen viehtynyt. 

Saraseenien yö on timanttisen taiteensa lisäksi myös tarinaltaan kokemus ja elämys. Sen julkaisu platinanumerossa jättää jälkeensä erittäin hyvän mielen. Se on sarja, josta tämä platinanumero jää mieleen ja josta on kiitteleminen. Myös Viikinkien vastustajasta voidaan kiitosta jakaa, tosin pienellä varauksella, sillä en toimituksen näkemyksestä poiketen näe sitä sellaisena tapauksena, että julkaisu niin ehdoton olisi ollut. Ajallista hajauttamista olisin kaivannut numeroon enemmän, sillä nyt peräti kolme sarjaa oli peräisin aivan samalta, lyhyeltä ajanjaksolta. Näistä pienistä huomautuksista huolimatta platinanumero läpäisee tulikokeensa jälleen kirkkaasti, aloittaa vuoden erinomaisesti ja antaa luvan odottaa hyvää jatkossakin. Huhtikuussa vuorossa on Massimo De Vitan platinanumero.