Arvostelu: Roope-setä 432

Edellisissä kahdessa Roope-setä-arvostelussa odotettiin tämän kuun numeron olevan Luciano Bottarolle omistettu platinanumero. Viime kuussa tarkkaavainen kommentoija kertoikin jo, että se on luvassa vasta ensi kuussa, 30. lokakuuta, mistä toimituskin tämän numeron aluksi muistuttelee. Eiköhän sitä herkkua jakseta odottaa vielä kuukausi!

Mahdollista kuukauden lisäajan aiheuttamaa pettymystä on turha alkaa vatvoa, sillä sellaista tavaraa on tässä syyskuunkin numerossa tarjolla, että oksat pois suorastaan. Andrea Frecceron kansikuvaa ja siihen liitettyä työn sankarin otsikkoa seuraa kahden nimekkään sankarin johtosarja. Giorgio Pezzinin ja Giorgio Cavazzanon Uhka avaruudesta on vuodelta 1976, joten saamme ihailtavaksemme jälkimmäiseltä maestrolta tämän kimmoisan ja venyvän aikakauden tyylinäytteen. Käsikirjoittaja Pezzin ei pistä pekkaa pahemmaksi, sillä juonessakin on loisteliasta kimmoisuutta ja venymistä mukana. Pezzin tasapainottelee nerokkaalla tavalla äärimmäisen vakavan aiheen eli Maata lähestyvän jättiasteroidin uhan ja räiskyvän huumorin välillä. Heikkoja kohtia ei yksinkertaisesti ole ja tarina loikkii tilanteesta toiseen ennalta arvaamattomalla, mutta sujuvalla ja taiturimaisen sulavalla tyylillä. Tähän ei voi sanoa muuta kuin tarinan olevan kaikin puolin täydellinen ja ehdottomasti koko vuoden suurimpia kohokohtia.

Nimimiehiä ovat seuraavankin sarjan tekijät, Rodolfo Cimino ja Giovan Battista Carpi. Hernekeittohämäys on nelirivinen sarja, joita Ropsussa on melko harvakseltaan nähty, vaikka mahdollisuus niiden julkaisemiselle on olemassa. Tämäkin tarina tukee toivetta saada niitä lehden sivuille useammin, sillä toteutus on hyvä. Sarja tapahtuu arkisessa kontekstissa, mutta Cimino on silti onnistunut tapansa mukaan ujuttamaan tarinaan lennokkaan mielikuvituksellisia aspekteja. Carpikin on vedossa, joten kaikki sujuu siten mainiosti. Uhan avaruudesta kaltaisesta täydellisyydestä ei toki puhuta. Sen tasoisia sarjoja tulee vastaan hyvin harvoin. 

Kuukauden dekkaripähkinän pankkia ryöstävine sekopäisine, aseistettuine pääsiäispupuineen ja In English -pätkän jälkeen päästään juhlimaan viisikymppisiään viettävää Superhessua. Juhlallisuudet voisivat kyllä olla näyttävämmät kuin pelkkä esiintyminen Augusto Macchetton ja Massimo De Vitan lyhykäisessä Kaaos-turisti-sarjassa. Kaiken kukkuraksi siinäkin pelastetaan Maata kohti tulevalta asteroidilta, mikä tapahtui jo täydelliseksi todetussa johtosarjassa niin hyvin ja innovatiivisesti, ettei uusintayritykselle ole tarvetta. 

Augusto Macchetton kynästä on myös Heshukka-sarjan Katoavien tavaroiden arvoitus käsikirjoitus. Marco Palazzi on piirtänyt hieman toisenlaista viestiä alussa lähettävän, mutta pian kevyeksi jutuksi paljastuvan tarinan. Suoranaiseksi pettymykseksi tätä ei voi kutsua ja täytyy muistaa lehden alkupuolen vaakaa reilusti sinne suuntaan kallistava vaikutus, mutta jotain jutusta tuntuu jäävän uupumaan. Uutuuttaan ei toki tämäkään sarja enää hohda, joten vaatimukset sitä kohtaan luonnollisesti kasvavat hivenen.

Lehden pitkien sarjojen osalta rupeama oli tässä. Vielä on jäljellä takakannesta löytyvä vitsisarja Muutoksia, josta ovat jälleen pudonneet tekijöiden nimet pois. Carlo Panaro ja Stefano Zanchi ovat herrat jutun takana. Mainitaan tasapuolisuuden nimissä myös jokaisesta lehdestä järkiään mainitsematta jäävien In English -yksisivuisen ja dekkaripähkinän tekijät. The Marketplacen ovat väsänneet Augusto Macchetto ja Ettore Gula ja dekkaripähkinän Sune Troelstrup ja Miguel Fernandez Martinez, joka lehdissä tunnetaan yleensä pelkällä taiteilijanimellä Miguel. Näiden lisäksi Donald Soffritti on laatinut tuttuun tapaan Pikku-Aku ja kaverit -stripin. Takakanteen, dekkaripähkinään ja englanninkieliseen sarjakuvaan viitaten toistan aiemmin esitetyn toiveen tekijöiden kohtelemisesta tasavertaisesti ja näiden nimien mainitsemisen kaikkien tuotosten kohdalla. 

Kokonaisuuden arvioiden Ropsun suoritus on napakymppi. Pitkälti ansio kuuluu johtosarjalle, mutta ei vikaa ollut muussakaan sisällössä. Superhessun vähäiseksi jäänyt juhlinta on turha sälyttää tämän yksittäisen numeron harteille, sillä kyseessä on yleisempi ilmiö, johon olisi kiinnitettävä huomiota myös muiden hahmojen kohdalla. Ropsun tapauksessa asetelma on tätä nykyä hankala, sillä platinanumerot ovat ottaneet erikoisnumeroiden aseman haltuunsa. Muiden lehtien rooli on tällöin jättäytyä ”tavallisiksi” numeroiksi. Ensi kuussa on sitten oikeasti aika Bottarolle. Yhtä tyylikkään menon odotetaan jatkuvan silloin.