Sivut

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Arvostelu: Aku Ankan taskukirja 429



Kesäkuun epäonnistumisien jälkeen Taskarin oli syytäkin tuoda julki Myrskyvaroitus. Andrea Frecceron kannella jo varsin perinteiseen tapaan liikkeelle lähtevä opus ei yllätä johtosarjallansakaan, joka on Pat ja Carol McGrealin ja Giorgio Cavazzanon Ei oppilas ojaan kaada. Käsikirjoittajapariskunta ja piirtäjälegenda ovat tutut nimet niin itsekseen kuin yhteistyötä tekevinäkin. Yllätyksetön perussuoritus ei nostata riemua, mutta ei suista maanrakoonkaan. Sinänsä kirjan lähtölaukaus ei näin ollen vielä myrskyä ole pukkaamassa, vaikkakin Frecceron kansikuvaan on vielä sen verran puututtava, että ikivanha ja tylsä idea on puuduttava.

Sisällysluettelossa (harvinaisiksi jääneiden) kesähelteiden ja numeron aloituksen seesteisiin tunnelmiin sopiva haukotteleva Mikki johdattaa Seikkailuun maailman reunalla, johon tahdit lyövät Carlo Panaro ja Alessandro Gottardo. Tarina on pullollaan seesteistä ympäristöä ja hieman rauhallisempaa tunnelmaa, mutta haukottelemaan ei sitä lukiessa tarvitse jäädä. Sarja on omiaan täyttämään niin sanotun kesäsarjan kriteerit eli se on mukavan rento välipala vaikka nopeaa lepohetkeä täydentämään.

Supersankarisarjoista on sen sijaan yleensä rentous kaukana niiden luonnollisesti erilaisen luonteen vuoksi. Viime kuussa nautittavaksi saatiin Flemming Andersenin taiteilemaa Taikaviittaa. Tällä kertaa herran piirustuspöydälle on tiensä löytänyt Lars Jensenin käsikirjoittamaan Superfanit-sarjaan pongahtanut Superhessu. Tarina osoittaa, että kyllä Andersenilta hessuttelukin onnistuu, mutta käsikirjoitus on jäänyt niin surkeaksi, etteivät piirrokset saa reilua näytön paikkaa. Kuukauden Taikaviitta-tarina, Gabriele Mazzolenin ja Stefano Zanchin Taikaviitta ja sunnuntaisankarit, on pirteämpi tapaus, mutta ei sekään anna tekijöilleen syytä lähteä kunniakierrokselle. 

Gabriele Mazzoleni on käsikirjoittanut myös Lara Molinarin piirtämän Monistajan. Aiemmin on tullut kritisoitua Molinarin nykytyyliä verrattuna tämän aiempaan taituroinnin tasoon. Tämäkin sarja osoittaa Molinarin jäljen selvästi jääneen kankeammaksi ammoisista ajoista. Tällä kertaa juoni vielä korostaa ilmiötä sillä siitä puuttuvat hulluttelevat käänteet, joita Molinarin kuvittamissa tarinoissa on tavattu nähdä. 

Roberto Gagnorin ja Giada Perissinotton yksisivuinen Kauniita unia sekä Francseco Artibanin ja Alessandro Perinan Kapteenin hirmuhonka ovat sivustosta puolenvälin jälkeen löytyviä juttuja, jotka jäävät aivan mitäänsanomattomiksi. Sen sijaan Augusto Macchetto ja Paolo Campinoti tarjoavat paljonkin sanottavaa Satumaisella kertomuksella suuresta komeetasta. Nimensä mukaisesti sarjassa käyskennellään sadunomaisessa miljöössä. Itse asiassa kyseessä on kertomus kertomuksessa, sillä koko tarina on Mummon selostama. Juttua ryyditetään vähän väliä kuuntelijoiden kommenteilla, mikä asiaan sopii. Paljolti Disneyn elokuvaankin päätyneen Tähkäpään lisäksi mukana on elementtejä muistakin kuuluisista saduista. Campinotin piirrostyö ei näyttäisi hyvältä tavanomaisemmissa Ankka-sarjakuvien juonissa, mutta satumaailmaan se on oikein passeli. 
Samankaltaista menoa on luvassa heti perään ja vieläpä samalta ideanikkarilta eli Augusto Macchettolta! Alessandro Gottardon piirtämässä Lomassa linnanneitona ei suoranaisesti uppouduta sadun maailmaan, mutta onhan vanhoissa linnoissa, perinteissä, aatelispiireissä ja lystinpidossa ainakin jotain sinne viittaavaa. Samaan menestykseen ei tällä suorituksella ylletä, sen sijaan meno yltyy paikoin inhottavan imeläksikin. 

Joukkoon jäi vielä kaksi melko perussuoritusten kaavaan tähtäävää sarjaa, jotka kuitenkin onnistuvat yllättämään meiningillään. Alessandro Sistin ja Giampaolo Soldatin Turvattomassa touhotuksessa muun muassa ulotetaan työturvallisuus Akun kieltämättä monipuoliseen uraputkeen Roopen remmissä ja Rudy Salvagninin ja Roberta Mighelin Välttämättömässä varaosassa visiteerataan rivakkaan tahtiin mielenkiintoisilla ajoneuvo- ja antiikkimarkkinoilla. 

Myrskyvaroitus annettiin, mutta pahimmat tuiverrukset jäivät kesäkuun puolelle. Tässä paketissa oli jo reilusti ihan hyvääkin jälkeä, joskin liian korkealle pilviin ei kannata nyt leijua. Tasolle kaivataan nostoa, joka myös säilyisi. Elokuussa on Loma paketissa, mikä toivon mukaan tarkoittaa tositoimia.

2 kommenttia:

  1. Tuleeko lainkaan arvostelua supertaskari kolmosesta?

    VastaaPoista
  2. Saa nähdä, saammeko siitä arvostelua aikaiseksi. Mutta näillä näkymin siihen ei ole arvostelijaa löytynyt. Haluaisitko arvostela? ;)

    VastaaPoista