Disney Legendat vuosimallia 2015

Tämänvuotiset Disney Legendat on julkistettu. Vuodesta 1987 asti The Walt Disney Company on myöntänyt Disney Legenda -arvonimiä ja -palkintoja henkilöille, jotka ovat työllään vaikuttaneet yrityksen toimintaan erityisellä tavalla. Nimityksiä tehdään nykyisin joka toinen vuosi ja kunnian ovat saaneet muiden muassa Carl Barks, Floyd Gottfredson, Ub Iwerks, Al Taliaferro sekä Disneyn "yhdeksän vanhaa miestä". Seuraavat henkilöt on lisätty nimekkääseen kunniagalleriaan:

George Bodenheimer - Perusti Disneyn nykyisin omistaman ESPN-urheilukanavan ja toimi pitkään sen hallituksen puheenjohtajana sekä toimitusjohtajana.

Andreas Deja - Toiminut Disneyn studioilla animaattorina vuodesta 1980. Hänen luomuksiaan ovat esimerkiksi Gaston Kaunottaresta ja hirviöstä, Jafar Aladdinista, Scar Leijonakuninkaasta, Herkuleen nimihahmo sekä Lilon ja Stitchin Lilo. Hän on myös animoinut Mikki Hiiren muun muassa elokuviin Kuka viritti ansan, Roger Rabbit? ja Fantasia 2000.

Eyvind Earle (jaettiin postuumisti) - Työskenteli Disneyn studioilla taustamaalarina muun muassa elokuvien Peter Pan ja Kaunotar ja Kulkuri sekä lyhytelokuvien yhteydessä. Eniten hänen vaikutuksensa näkyy Prinsessa Ruususen ylistetyissä taustoissa ja värityksissä, joista hän oli vastuussa.

Danny Elfman - Säveltänyt musiikkia niin Disneyn elokuviin, televisiosarjoihin kuin teemapuistokohteisiinkin. Hänen ansiolistaansa lukeutuvat esimerkiksi Painajaisen ennen joulua, Frankenweenien, Alice in Wonderlandin ja Täydellisten naisten sävellykset. Disney-maailman ulkopuolelta hänet tunnetaan parhaiten Simpsoneiden tunnusmusiikista.

George Lucas - Tunnetaan parhaiten Star Warsin luojana, jonka oikeudet hän myi Disneylle yhtiönsä Lucasfilmin mukana. Yhteistyö Disneyn kanssa ulottuu kuitenkin aina vuoteen 1986, jolloin Francis Ford Coppolan ohjaama ja Michael Jacksonin tähdittämä vallankumouksellinen 3D-elämys Captain EO esitettiin ensi kerran Disneylandissa. Lucas on ollut mukana myös muissa Disneyn teemapuistojen projekteissa. Pariisin ja Tokion Disney-puistoista löytyvät Indiana Jones -aiheiset kohteet.

Susan Lucci - Näytteli Disneyn omistaman ABC-televisiokanavan saippuaoopperassa All My Children 41 vuoden ajan ja sai yhteensä 21 Emmy-ehdokkuutta, joista yksi oli voitokas. Hän on esiintynyt myös muissa ABC:n sarjoissa sekä Disney Channelin That's So Ravenissa.

Julie Reihm Casaletto - Nimitettiin Disneylandin ensimmäiseksi Disney-lähettilääksi vuonna 1965. Puiston kymmenvuotisjuhlien aattona Walt Disney tarvitsi jonkun edustamaan yleisölle ympäri maailman ja huolehtimaan VIP-vieraista ja merkkihenkilöistä. Hän valitsi puistossa oppaana työskennelleen Casaletton, koska tämä oli "Disneylandin maailmankuulun ystävällisyyden ja iloisuuden henkilöitymä".

Carson Van Osten - Työskennellyt Disneyn hahmojen saattamiseksi eloon lukuisissa eri mediamuodoissa ja suunnitellut Disneyn kuluttajatuotteita. Hän on ahertanut niin Disneyn julkaisujen kuin elokuvamainoskampanjoiden parissa ja suunnitellut lukuisia logoja, kuten Mikki Hiiren 50- ja 60-vuotissyntymäpäivien juhlalogot sekä Walt Disneyn studioiden logon.

Arvostelu: Roope-setä 430

Silvia Zichen sarjakuvien piirteistä mieleen kumpuavat ensimmäisinä komediallisuus, suoranainen pähkähulluus ja hahmojen erikoisluonteisuus. Zichen itse käsikirjoittamia sarjoja on liikkeelle laskeutunut vain kourallinen (Taskareiden alkusivuilla nähtyjä pilakuvia kuitenkin senkin edestä), mutta tänä ja viime vuonna Triploissa julkaistut järkäleet Arvoitusten ankan arvoitus ja Erään hiiren tutkimuksia osoittavat, että nämä mielikuvat ovat kyllä lähellä tämän tuotantoa. Kansansivistyksellisenä efektinä toimitus tuo mukavasti esille Zichen työn myös Disney-sarjojen ulkopuolelta. Tämän oma Lucrezia-hahmo vilahtaa samantyylisessä pilakuvassa kuin Taskareissa on ankkalinnalaisia nähty. 

Platinanumeron nimenä esiintyy johtosarjan nimi Rokkikukkoilua. Koska Zichen omat käsikirjoitukset ovat vähissä ja niiden pituus huitelee yleensä kolminumeroisissa sivumäärissä, on ymmärrettävää, että ne ovat jääneet platinanumerosta pois. Rokkikukkoilun on käsikirjoittanut Giorgio Salati. Sarjaan on ulotettu draaman kaarta, mutta pääosassa on Zichen tarinoissa ominainen hulluttelu. Piirrokset eivät voi kuin saada hyvälle tuulelle ja vakavia uhkakuvia luovasta juonesta huolimatta leppoisa meininki pysyy yllä jatkuvasti, mikä on vain sopivaa. 

58 sivua ei 200:n rinnalla vaikuta juuri miltään, mutta saatiin näytteeksi silti yksi hieman pidempikin juttu. Kolmeen lukuun jakautuva Kahden järven valtakunnan kronikat edustaa sitä Ziche-suuntausta, jossa hahmoja ei ole välillä tunnistaa itsekseen. Tässä tapauksessa Mikki – tai siis vain tätä muistuttava kuningas Mikki – toimii siten mitä tavanomainen Mikki ei harkitsisikaan. Tito Faraci on kuitenkin onnistunut käsikirjoituksensa kanssa, sillä onhan tällaistakin välillä ihan piristävää nähdä, tietysti sillä edellytyksellä, että homma pysyy hanskassa. Ja kyllähän se pysyy, kun asialla ovat Faracin ja Zichen kaltaiset taiturit, jotka ovat omimmillaan tällaisten hassuttelujen parissa. Tarinakokonaisuus on numeron sarjoista paras ja yltää kärkikastiin myös kuluvan vuoden kokonaissadossa.  

Carlo Panaron kynäilemä Laivanvaltaus jatkaa Kahden järven valtakunnan kronikoiden linjaa siten, että siinä toisessa ajassa esiintyy Hansu, joka on päätynyt kaapparin uralle. Tämän jutun odottaa lähtökohtaisesti olevan heikoilla muihin verrattuna, sillä pelkona on, että vitsit keskittyvät vain Hansun ruokahaluun ja unenlahjoihin ja alkavat pian maistua puulta, jos kirjoittaja ei niiden mausteeksi keksi jotain poikkeuksellista. Tämä tarina osoittaa kuitenkin ehkä parhaiten Zichen kyvyt, sillä lopputuloksena sarja vaikuttaa mainiolta. Kiittäminen on Zichen ilmeikkäitä ja lennokkaita piirroksia. Juonihan ei erityisen hauska ole, joten kuivakkaamman piirtäjän käsissä tarina olisi päätynyt tummanpuhuvammalle listalle.

Kahden järven valtakunnan kronikoissa jo ilahduttamaan ehtinyt Tito Faraci päästetään vielä irti lyhyen Hessu-jutun 3x2 käsikirjoittajana. Sekin näiltä luontaisilta viihdyttäjiltä sujuu ilman mitään ongelmaa. Tarina on lehden sisällöstä ainoa edellisen vuosituhannen puolella syntynyt. Aiemmin on tullut moitittua tarinavalikoimien keskittymistä vain johonkin yksittäiseen aikakauteen, jolloin piirtäjän kehitystä ja erilaisia tyylejä ei ole esitetty. Tällä kertaa en näe aiheelliseksi tästä nurista. Zichen töitä on Topolinossa nähty vuodesta 1991, kuten insertissä kerrotaan, mutta ei uraputkea pidä liian tiukasti lähteä katsastamaan. Tässä numerossa nähty tarinoiden valikoiminen on perusteltua ja onnistunutta. Eri vuosilukujen lisäksi hahmot ovat edustettuna oivallisen laajasti.

Silvia Ziche on taitava piirtäjä, jonka piirrokset ovat kovaa valuuttaa kevyen ilmapiirin tarinoissa. Tälle omistettu platinanumero on ansaittu. Platinanumero formaattina onnistuu tällä kertaa loistavasti. Tällä reseptillä on hyvä jatkaa eteenpäin. Syyskuussa ilmestyvältä Luciano Bottaroa kunnioittavalta platinanumerolta odotan samanlaista temppua. Bottaro on Zicheen verrattavissa oleva viihdyttämisen virtuoosi.

Britannian pikkuprinsessalle arvokas Lumikki-maalaus

Vanity Fair -lehti on tietänyt kertoa, että viime sunnuntaina ristiäisiään viettäneen Iso-Britannian kuningasperheen uusin tulokas, prinsessa Charlotte on saanut lahjaksi arvokkaan Lumikki-aiheisen maalauksen. Maalaus on jäljennös vuonna 1937 julkaistun ensimmäisen Disney-klassikkoelokuvan Lumikki ja seitsemän kääpiötä mainosjulisteesta. Sen on tehnyt taiteilija Stephen Cawston, joka on erikoistunut elokuvajulisteiden uudelleentuottamiseen.

Huolellisen käsityön tuloksena syntynyt yli kaksi metriä leveä teos on arvioitu jopa 200 000 dollarin arvoiseksi. Hovi saati taiteilija ei paljasta, kuka työn prinsessa Charlottelle lahjoitti. Maalaus on vielä säilössä lontoolaisessa galleriassa, jossa se odottaa kuljetusta Kensingtonin palatsiin kenties prinsessan huoneeseen asetettavaksi.

Trailereita heinäkuun ratoksi

Disneyn tuotantotahti ei pysähdy milloinkaan, vaikka esimerkiksi kesäaikana saattaa olo tuntua itse kullakin vetelältä. Vielä tämän vuoden aikana on elokuvateattereihin tulossa useampi mielenkiintoinen raina, joihin on hyvä luoda pientä etukäteiskurkistusta.

2015 on ensimmäinen vuosi, jolloin Pixarilta julkaistaan kaksi elokuvaa. Ensimmäinen niistä, Inside Out, on saanut jo ensi-iltansa rapakon takana ja millaisin tuloksin! Se onnistui rikkomaan aiemmin Avatarin hallussaan pitämän avausviikonlopun lippuluukkuennätyksen elokuvalta, joka ei ole jatko-osa. Suomessa ensi-ilta on luvassa 28. elokuuta nimellä Inside Out - mielen sopukoissa.

Vuoden toinen Pixar-elokuva on marraskuulle buukattu The Good Dinosaur, jonka kohdalla julkaisunsa on saanut vasta teaser, jossa juonipaljastukset jäävät vielä olemattomiin.

Ensi vuoden maaliskuulta löytyy mielenkiintoinen merkintä, nimittäin Disneyn tietokoneanimaation Zootopian ensi-ilta. Teaserillaan veden kielelle saava elokuva on järjestyksessään jo 55. Disneyn klassikoiden sarjassa.

Unohtaa ei sovi joulukuun 18. päivän megajulkaisua, kun uusi Star Wars -episodi The Force Awakens valtaa valkokankaat. Sen tiimoilta on julkaistu kulissien taakse kurkistava tunnelmointivideo, jossa vilahtaa tuttuja kasvoja ja droideja.

Arvostelu: Aku Ankan taskukirja 429

Kesäkuun epäonnistumisien jälkeen Taskarin oli syytäkin tuoda julki Myrskyvaroitus. Andrea Frecceron kannella jo varsin perinteiseen tapaan liikkeelle lähtevä opus ei yllätä johtosarjallansakaan, joka on Pat ja Carol McGrealin ja Giorgio Cavazzanon Ei oppilas ojaan kaada. Käsikirjoittajapariskunta ja piirtäjälegenda ovat tutut nimet niin itsekseen kuin yhteistyötä tekevinäkin. Yllätyksetön perussuoritus ei nostata riemua, mutta ei suista maanrakoonkaan. Sinänsä kirjan lähtölaukaus ei näin ollen vielä myrskyä ole pukkaamassa, vaikkakin Frecceron kansikuvaan on vielä sen verran puututtava, että ikivanha ja tylsä idea on puuduttava.

Sisällysluettelossa (harvinaisiksi jääneiden) kesähelteiden ja numeron aloituksen seesteisiin tunnelmiin sopiva haukotteleva Mikki johdattaa Seikkailuun maailman reunalla, johon tahdit lyövät Carlo Panaro ja Alessandro Gottardo. Tarina on pullollaan seesteistä ympäristöä ja hieman rauhallisempaa tunnelmaa, mutta haukottelemaan ei sitä lukiessa tarvitse jäädä. Sarja on omiaan täyttämään niin sanotun kesäsarjan kriteerit eli se on mukavan rento välipala vaikka nopeaa lepohetkeä täydentämään.

Supersankarisarjoista on sen sijaan yleensä rentous kaukana niiden luonnollisesti erilaisen luonteen vuoksi. Viime kuussa nautittavaksi saatiin Flemming Andersenin taiteilemaa Taikaviittaa. Tällä kertaa herran piirustuspöydälle on tiensä löytänyt Lars Jensenin käsikirjoittamaan Superfanit-sarjaan pongahtanut Superhessu. Tarina osoittaa, että kyllä Andersenilta hessuttelukin onnistuu, mutta käsikirjoitus on jäänyt niin surkeaksi, etteivät piirrokset saa reilua näytön paikkaa. Kuukauden Taikaviitta-tarina, Gabriele Mazzolenin ja Stefano Zanchin Taikaviitta ja sunnuntaisankarit, on pirteämpi tapaus, mutta ei sekään anna tekijöilleen syytä lähteä kunniakierrokselle. 

Gabriele Mazzoleni on käsikirjoittanut myös Lara Molinarin piirtämän Monistajan. Aiemmin on tullut kritisoitua Molinarin nykytyyliä verrattuna tämän aiempaan taituroinnin tasoon. Tämäkin sarja osoittaa Molinarin jäljen selvästi jääneen kankeammaksi ammoisista ajoista. Tällä kertaa juoni vielä korostaa ilmiötä sillä siitä puuttuvat hulluttelevat käänteet, joita Molinarin kuvittamissa tarinoissa on tavattu nähdä. 

Roberto Gagnorin ja Giada Perissinotton yksisivuinen Kauniita unia sekä Francseco Artibanin ja Alessandro Perinan Kapteenin hirmuhonka ovat sivustosta puolenvälin jälkeen löytyviä juttuja, jotka jäävät aivan mitäänsanomattomiksi. Sen sijaan Augusto Macchetto ja Paolo Campinoti tarjoavat paljonkin sanottavaa Satumaisella kertomuksella suuresta komeetasta. Nimensä mukaisesti sarjassa käyskennellään sadunomaisessa miljöössä. Itse asiassa kyseessä on kertomus kertomuksessa, sillä koko tarina on Mummon selostama. Juttua ryyditetään vähän väliä kuuntelijoiden kommenteilla, mikä asiaan sopii. Paljolti Disneyn elokuvaankin päätyneen Tähkäpään lisäksi mukana on elementtejä muistakin kuuluisista saduista. Campinotin piirrostyö ei näyttäisi hyvältä tavanomaisemmissa Ankka-sarjakuvien juonissa, mutta satumaailmaan se on oikein passeli. 

Samankaltaista menoa on luvassa heti perään ja vieläpä samalta ideanikkarilta eli Augusto Macchettolta! Alessandro Gottardon piirtämässä Lomassa linnanneitona ei suoranaisesti uppouduta sadun maailmaan, mutta onhan vanhoissa linnoissa, perinteissä, aatelispiireissä ja lystinpidossa ainakin jotain sinne viittaavaa. Samaan menestykseen ei tällä suorituksella ylletä, sen sijaan meno yltyy paikoin inhottavan imeläksikin. 

Joukkoon jäi vielä kaksi melko perussuoritusten kaavaan tähtäävää sarjaa, jotka kuitenkin onnistuvat yllättämään meiningillään. Alessandro Sistin ja Giampaolo Soldatin Turvattomassa touhotuksessa muun muassa ulotetaan työturvallisuus Akun kieltämättä monipuoliseen uraputkeen Roopen remmissä ja Rudy Salvagninin ja Roberta Mighelin Välttämättömässä varaosassa visiteerataan rivakkaan tahtiin mielenkiintoisilla ajoneuvo- ja antiikkimarkkinoilla. 

Myrskyvaroitus annettiin, mutta pahimmat tuiverrukset jäivät kesäkuun puolelle. Tässä paketissa oli jo reilusti ihan hyvääkin jälkeä, joskin liian korkealle pilviin ei kannata nyt leijua. Tasolle kaivataan nostoa, joka myös säilyisi. Elokuussa on Loma paketissa, mikä toivon mukaan tarkoittaa tositoimia.