Uusi Ankkalinnan Pamaus lähtenyt painoon

Ankkalinnan Pamauksen volyymin 9 viimeinen numero on nyt lähtenyt painoon. Lehti #31 pitää sisällään seuraavaa:

Mickey Mouse Weekly - ja hiukan muistakin Disney- lehdistä - Timo Ronkainen
Ray Galtson ja Alan Simpson: brittikomedian klassikot ankantekijöinä - Sauli Pesonen
Disneyn Ankkalinnan väkeä figuurihahmoina - Uusi keräilyaiheinen sarja - Hannu Heiskanen
Klassikkoartikkeli: Minä keräilijä - Pentti Hauhiala
Arvostelut: Gottfredson-kirja, Ankalliskirjallisuuden klassikot 5, taskukirjoja, Ankkojen Suomi ym. - Timo Ronkainen & Markku Herd

Nyt on siis aika tilata uusi volyymi ja varmistaa samalla, että pääset lukemaan ensimmäisten joukossa mainiota analyysia ankistisessa hengessä. Lehden tilaaminenkin on tehty naurettavan helpoksi, voit tilata volyymin 10 täältä!

Irtonumeroitakin on vielä kaupan, niitä voit tilata täältä!

Arvostelu: Aku Ankan taskukirja 421 ja Roope-setä 424

Joulukuun Taskari Tuhotrio lähtee käyntiin Karhukoplan vahvalla panoksella. Rosmoja nähdään ensin Andrea Frecceron kannessa ja heti sen jälkeen Fausto Vitalianon ja Corrado Mastantuonon johtosarjassa Sulasta suku tunnetaan. Vitalianon oivallisessa käsikirjoituksessa Kopla irrottautuu kliseisestä kuvasta ja lähtee synkemmille teille. Vitalianon tuntien tarina ei kuitenkaan vajoa täydelliseen synkkyyteen, vaan mukana on rutkasti hurttia huumoria. Taskarin lähtölaukaus on hieno esimerkki Vitalianon kyvyistä ja Mastantuonokin onnistuu piirroksillaan välittämään sopivaa tunnelmaa. Ainoa harmillinen seikka tarinassa on sen lyhyys: tällaista olisi kyllä lukenut enemmänkin! Toivotaan, että jatkoa on luvassa. Tarinan loppu sellaiseen hieman viittaakin. 

Toisen onnistumisen ovat työstäneet Riccardo Secchi ja Lara Molinari. Kultakurkku ja herkkusuu kuuluu N.A.M.-tarinoihin, joissa Hansu seikkailee eräänlaisena poliisina. Humoristiset sarjat eivät ole yleensä pettäneet eikä niin käy nytkään. Secchin juoni luistaa ja Molinari on oikea henkilö piirtämään näitä juttuja. Huumori loistaa kirjassa, sillä kolmas maittava nappiosuma on Riccardo Pescen ja Michele Mazzonin Kilpajuoksu keräilijän kintereillä, joka asettaa Roopen ja Kroisoksen napit vastakkain. Raharikkaiden taisto etenee niin hauskalla tavalla maaliin saakka, ettei lopun yllätyksettömyys edes tunnu lainkaan haittaavan.

Kolmeakin täysosumaa voi nykymittapuulla pitää yhden Taskarin osalta mainiona suorituksena, mutta kyllä menetetyt mahdollisuudet aina harmittavat. Tämäkin numero pitää sisällään muutamia erittäin lupaavia tapauksia, jotka eivät sitten johdakaan mihinkään. Räikein tällainen tapaus on Sandro Del Conten Harvinaista herkkua, jossa Roope saa kilpakumppaneikseen Riitta Hanhen ja Kuuno Kaakkurin. Kyseisen asetelman sisältäneet tarinat ovat varsin usein olleet hauskuudessaan kutkuttavia juttuja, mutta Del Conten sarjassa ei päästä pitkälle. Siinä ei itse asiassa ole edes mitään hauskaa. Pettymys on valtaisa erityisesti aiempien napakymppien jälkeen.

Floppina voitaneen pitää myös Mikki-dekkaria Kreivin kruunu, vaikka ei siinä oikein mitään muuta lupaavaa olekaan kuin Giovan Battista Carpin nimi sarjan piirtäjän kohdalla. Anne-Marie Desterin käsikirjoituksella ei ole kunnianhimoa, vaan pyrkimyksenä on selvästikin vain laahata juoni naama peruslukemilla läpi. Mikki vilahtaa myös Bruno Sardan ja Giuseppe Dalla Santan Musta Pekka -sarjassa Vihollisen leivissä, jota voisi aluksi jopa jossain määrin lupaavana pitää, mutta nekin odotukset ammutaan melko nopeasti alas.

Rodolfo Ciminon ja Luciano Gatton Onnettaren vapaapäivä on mutkia suoriksi vetävä lyhyt juttu, joka ei maestrojen meriittilistoja pääse mairittelemaan. Alessandro Sistin ja Marco Gervasion Taikaviitta-tarina Pakkasherran kukkarossa sisältää kiinnostavan perusjuonen, mutta ei kykene lähtemään lentoon. Talvisen tarinan jäätymiset ovat valitettavasti ulottuneet tekijöihinsäkin. Taskarin päättävä tarina on Lars Jensenin ja Flemming Andersenin Hyvät, pahat ja hapPAMat, jonka anti jää mielenkiintoisen ja laajan hahmokavalkadin varaan. Köyhäksi äityvän juonen lomassa voi viihdyttää itseään kaivelemalla muistinystyröitään ja pohtimalla, mistä vierailevat hahmot ovatkaan tuttuja. 

Joulukuiseen tapaan Roope-sedässä tunnelmoidaan joulun ja vuoden vaihtumisen merkeissä, mutta tällä kertaa ilmassa on muunkinlaisen muutoksen tuntua kuin pelkästään yhden numeron ynnäämisellä kalenteriin. Ropsun numero 424 on viimeinen nykymuotoinen lehti ennen ensi vuoden uudistusta, joka tuo mukanaan ilmestymiskertojen vähenemisen sekä platinanumeroita. Carlo Panaron ja Giuseppe Dalla Santan johtosarja Vuodenvaihteen tuplajuhlat on ajan hermolla leikitellessään vuoden vaihtumisen lisäksi digitoitumisen mukanaan tuomilla muutoksilla. Tarina jää köykäiseksi, mikä ei toivottavasti ole merkki Ropsun uudistuksen seurauksista.

Angelo Palmasin ja Tiberio Colantuonin lyhykäinen Maistiaisten metsästys on mukava pikku pläjäys ennen lehden varsinaista pommia eli sitä, että yli puolet numeron sarjakuvasivuista on täytetty Mikki-tarinoin! Tällainen on nykyaikana lähes ennenkuulumatonta, erityisesti kun kyseessä ei edes ole minkäänlainen Mikkiin liittyvä erikoisnumero. Tämä on toimitukselta rohkea veto ja toivon mukaan samalla jonkinlainen lupaus tulevan aikakauden valinnoista. 

Mikin kanssa päästään ensiksi päättämään kuukauden animaatioiden sarja. Sokeri on säästetty pohjalle, sillä Mikin junamatka -lyhytpiirrettyyn pohjautuvan Jäniksenä junassa -sarjan on tehnyt Enrico Faccini. Faccini loistaa tapansa mukaan sekä käsikirjoituksen että piirrosten osalta. Näillä eväillä tarina on helppo julistaa kuukauden animaatioihin liittyvistä sarjoista parhaaksi. Sen sijaan kuukauden käsikirjoittajan palstalla ei hihkuta, kun Nino Russon Joulumielenpahoitin osoittautuu tylsäksi kliseeksi. Silvio Cambonin piirtämästä sarjasta mainittava on Mikille viritettävä ansa, joka on tuttu Mustakaavun debyyttisarjasta, Floyd Gottfredsonin klassikosta Mustakaavun ensirötökset vuodelta 1939. 

Vielä takakannesta löytyvä Paola Mulazzin ja Alessandro Barbuccin Pikku-Aku-vitsi Joulun odotus päättää Ropsun osalta erään aikakauden. Uusi aika ja uusi vuosi käynnistyy lehden osalta Romano Scarpalle omistetun platinanumeron myötä. Taskari lähtee uuteen vuoteen Tuplan merkeissä. Tämä vuosi on Taskarien ja Ropsujen osalta paketoitu. Varsinaiset valopilkut olivat harmillisen harvassa, mutta vuodenvaihde antaa aina aihetta odotuksille. Ehkä ensi vuodesta tulee se kaiken mullistava.

Kadonnut animaatioharvinaisuus on löytynyt!

Oswald the Lucky rabbit animaatio vuodelta 1927 on löytynyt Norjasta! Kauan kadoksissa ollut ja lopullisesti hävitetyksi luultu animaatio Empty Socks löydettiin kirjaston inventaarion yhteydessä. Pituudeltaan 5:30 min pitkä raina ei valitettavasti ihan kokonaisuudessaan ole säilynyt, mutta animaatiohistorian kannalta löytö on silti merkittävä.

Asiasta uutisoi The Guardian.

Roope Ankan elämä ja teot valtavina jättikirjoina!

IDW on julkaisemassa Artists edition -trilogian Don Rosan Roope Ankan elämä ja teot- sarjasta. Kirja olisi julkaistessaan varsin mielenkiintoinen tapaus, sillä kirjat sisältäisivät kaikki kyseisen sarjan teokset alkuperäisessä piirroskoossa, suoraan originaaleista kuvattuina. Massiivisen kokoinen sarja siis luvassa.

Voit lukea lisää aiheesta IDW:n omilta sivuilta.

Dokumentti Giorgio Cavazzanosta? SINÄ voit vaikuttaa!

Joukkorahoituspalvelu IndieGoGo:ssa on mielenkiintoinen keräys käynnissä. Nyt nimittäin etsitään rahaa Giorgio Cavazzanosta kertovaa dokumenttia varten. Mukaan pääsee jo 10€ hintaan, mutta kalliimpiakin paketteja löytyy halukkaille. Pakettien sisältö riippuu täysin hinnasta, joten kannattaa tutustua näiden sisältöön tarkemmin rahoituskampanjan omalta sivulta.

Kokonaiskeräyssummaksi on asetettu 20 000€, josta tätä kirjoittaessa on jo kerätty 591€. Kampanja päättyy 3. helmikuuta 2015.

Nyt siis kaikki mukaan, kyllä Cavazzano ehdottomasti oman dokumenttinsa ansaitsee!

Ankat talvitunnelmissa

Talvisia tarinoita sisältävistä kovakantisista on kehkeytynyt Aku Ankka -julkaisujen kohdalla jo perinne. Sukset ristissä jatkaa traditiota kunniakkaasti. 

Sukset ristissä – Talvisia tarinoita Ankkalinnasta

Sanoma Media Finland Oy 2014

Toimitus: Kirsi Ahonen, Viia Viitanen, Ville Viitanen

Suomennokset: Aku Ankan toimitus ja Kati Valli / Katin käännös ja koukku

Ulkoasu ja taitto: Raimo Hyvönen

256 sivua, sidottu

ISBN: 978-951-323853-7

Suositushinta: 29,00 €

Aiempina vuosina nähdyt Ankkalinnan suuri joulukirja, Taskarin joulukirja, Carl Barksin joulu -opukset sekä kaksi nidettä Aku Ankan joulutarinoita ovat nimiensä mukaisesti pitäneet sisällään jouluisia sarjoja. Sukset ristissä ei pyri olemaan joulujulkaisu, vaan edeltäjistään poiketen keskittyy Ankkain talvisiin menoihin ilman joulutunnelmointia. Tällaisia talvisia tarinoita sisältävälle julkaisulle onkin perusteensa joulukirjojen putken jälkeen. 

Sanoman viimeisimpien julkaisujen ja viimevuotisten Joulutarinoiden linjalla jatketaan siten, että kirjan painojälki on onnistunutta ja kaunista. Myös väritys on niin silmiä hivelevää, että tässä täydellisyydessähän melkein väkisin ajautuu jouluisiin tunnelmiin, vaikkei se kirjan tarkoitus olekaan. Pukinkonttiin sopivaksi lahjaksi se kuitenkin soveltuu erinomaisesti. 

Talvitarinat aloitetaan paukkupakkasilla

Sisällysluetteloon mahtuvat 27 nimikettä kielivät siitä, että paino on lyhyillä sarjoilla. Pitkät seikkailut ovat saaneet tehdä tilaa erilaisille hupailuille, mikä on oma valintansa. Ratkaisu on osuva, sillä pitkien tarinoiden perään ei ehdi haikailemaankaan sarjojen ollessa toinen toistaan viihdyttävämpiä. Valikointi on onnistunut toimitukselta hyvin, vaikka sisällysluettelossa tarinoiden perässä liukuvat pitkät listat niiden aiemmista julkaisuista saattavatkin alussa nostaa niskakarvoja pystyyn. Epäilyksiä voi herättää myös se, että tarinoista ainoastaan kolme on Suomessa ennen julkaisemattomia. Luku-urakasta suoriuduttuaan kirjaa voi kuitenkin pitää malliesimerkkinä siitä, kuinka usein aiemmin nähdyistäkin sarjoista voidaan koostaa mainio kokoelma. 

Yksi harmillinen tekijä kirjassa on tekijöiden harvalukuisuus. Muutamat tekijät saavat opuksesta suunnattomasti tilaa, mikä ei Ankka-kovakantisissa mitenkään uutta ole. Carl Barksilta on kirjaan kaivettu neljä kymmensivuista, jotka kaikki useista aiemmista julkaisukerroistaan huolimatta pitävät kyllä sarjojen joukossa pintansa. Hannu Hanhen ensiesiintymisen sisältävä Se parhaiten nauraa, Majavasaaren postitoimistoon suuntaava Aku Ankka saa univormun, ankanpojat ensi kertaa sudenpentuina esittelevä Pelastusoperaatio Huurusolassa sekä Akun ja poikien taistoa klassisesti varioiva Uudenvuoden päätökset ovat jokainen kiistattomia klassikoita. 

Vicarin Aku pakojalalla

Barksia enemmän edustettu kirjassa on vain Vicar, joka tuotteliaisuudellaan on kenties perustellussakin asemassa saadessaan julkaisuissa yleensäkin runsaasti tilaa. Vicarin kynänjälki ja sarjojen käsikirjoitusten poikkeukseton laadukkuus eivät kuitenkaan saa asiain tilaa harmittelemaan. Vicarin aikalaiselta ja niin ikään ylistettävältä maestrolta Daniel Brancalta on kirjassa kolme sarjaa, jotka ovat mallikkaita tyylinäytteitä herran lennokkaasta viivasta. 

Brancan kirjaimellista lennokkuutta

Alussa tuli mainittua kirjan keskittyminen Ankkain talvisiin menoihin, mikä valitettavan nykyisen yleisen linjan mukaisesti johtaa siihen tilanteeseen, ettei Hiiri-sarjoille ole jäänyt juurikaan tilaa. Mikki-tarinoita on vaivaiset neljä kappaletta, joista kaksi on Paul Murryn piirtämiä lyhyitä Pluto-sarjoja. Kolmas sarjoista on niin ikään Murryn piirtämä ja lyhyt sekin. Viimeinen tarinoista on Giovan Battista Carpin tuntemattomaksi jääneen käsikirjoittajan juonesta piirtämä, mutta se on laadultaan sen verran heikko ja peräti kirjan huonoin tarina, että minkäänlaisesta Mikin juhlasta ei opuksen kohdalla voida puhua. Ankka-sarjojen mittavan joukon ja muutaman Hiiri-jutun keskelle mahtuu lisäksi kaksi Pikku Hukka -tarinaa piirtäjinään Gil Turner ja Harvey Eisenberg.

Vauhtia Mooresin tyyliin

Ankka-sarjojen joukkoon mahtuu vielä Don Rosan Ankkalinnasta Lillehammeriin, kaksi näytettä William Van Hornilta, uudenvuoden seikkailu Marco Rotalta, Scalabronin lyhyt Pelle-juttu, Frank McSavagen Mummo Ankka filmitähtenä, Kari Korhosen ja Estebanin Pikku-Aku-sarja, Dick Mooresin piirrostyö sekä Daan Jippesin ja Freddy Miltonin maanmainio Kuusisataa tynnyrillistä kalanmaksaöljyä. Viimeksi mainitun lisäksi kaksi sitä edeltänyttä ansaitsevat erityismaininnat. Lumilinnakkeen sankarit on yksi parhaista Korhosen käsikirjoittamista Pikku-Aku-sarjoista ja Dick Mooresin piirtämä Roisto suksilla on pähkähullulla lopulla kruunattu pähkähullu tarina. Harmi, että sen käsikirjoittaja on jäänyt hämärän peittoon. 

Sukset ristissä on mainio talvinen kokoelma Ankka-sarjoja tasaisesti eri vuosikymmeniltä niille, joita ei haittaa Mikki-sarjojen vähyys, sarjojen monet aiemmat julkaisukerrat tai tekijäskaalan niukkuus – ja vaikka haittaisikin, kirjan tarinat ovat niin mainioita, että sen lukemista voi silti suositella. Ankka-julkaisuissa on kuitenkin viime aikoina pyöritty sen verran pienen piirtäjäryhmän ympärillä, että siihen on pakko tulla vähitellen muutosta. Maestrojen asemat on hyvä tunnustaa, mutta se ei tarkoita sitä, että muut täytyisi jättää pimentoon.