Akun juhlakuukaudesta

Aku Ankan hahmon 80-vuotisjuhlasta on kulunut jo kuukauden mittainen tovi. Merkittävän juhlan ollessa kyseessä on syytä pohtia näin jälkikäteen, millainen maku juhlasta oikein jäi. Juhlittavaahan riittää toki koko vuoden mittaan, mutta aina se varsinainen juhlakuukausi puhumattakaan sitten itse juhlapäivästä on eräänlainen kulminaatiopiste.

Jo ennen kesäkuuta Akun pirskeet näkyivät pääjulkaisuista Aku Ankan taskukirjassa, joka huomioi tilanteen huhtikuussa Juhlapäivä-opuksella. Lopulta kuitenkin Taskarin nimi sekä Giorgio Cavazzanon kansi olivat 400-sivuisen kirjan ainoat juhlalliset piirteet. Kesäkuussa Akun juhlista ei ollut Taskarissa enää tietoakaan. Numeroita ilmestyi kaksin kappalein, mutta ei niissä mitään tilanteeseen sopivaa erikoista ollut.

Vuosikymmen sitten Akun 70 ikävuotta juhlittaessa julkaistiin Taskarin teemanumero Kääk!, joka oli kokonaisuudessaan omistettu päivänsankarille. Tällä kertaa sellaista ei näkynyt eikä kuulunut ainakaan syntymäpäivän tienoilla. Toukokuussa ilmestynyt tuorein teemanumero huomioi kesällä käydyt jalkapallon MM-kisat. Kenties juhlimiseksi laskettiin tällä kertaa erilaisten julkaisujen määrä päivänsankarin ylenpalttisen huomioinnin sijaan. Sen lisäksi, että normi-Taskareita nähtiin kesäkuussa kaksin verroin, päivänvalon näki kahden uuden sarjan esikoiset. Niistä Roope-Taskaria ei kuitenkaan hyvällä tahdollakaan voi laskea Akua juhlistavaksi. Siinä julkaistiin vuoden 2003 Roope-setä-lehdissä nähtyjä sarjoja uudelleen.

Alaotsikkoa Sankaruus kunniaan kantanut Supertaskari sen sijaan oli laadukkailla ja viihdyttävillä tarinavalinnoillaan jo juhlallisempi tapaus, vaikka ei sekään mikään Akun 80-vuotisjuhlapommi ollutkaan. Lähes 400-sivuinen järkäle piti sisällään muun muassa Taikaviitta 2000-, X-Mickey-, Ultrasankarit ja Anderville-tarinasarjojen tuotoksia. Näillä Akun juhlista riippumattomilla ansioillaan se kohosi kesäkuun ansioituneimmaksi julkaisuksi, jonka marraskuussa ilmestyvää jatkoa odottelee vesi kielellä.

Roope-setä-lehdessä Akua huomioitiin senkin edestä, mitä Taskari-rintamalla tätä oltiin sivuutettu. 132-sivuinen erikoisnumero oli Akua täynnään. Loppupeleissä lehti jäi merkkipaaluksi vain yhdessä asiassa: ensimmäisen Romano Scarpan piirtämän Aku-sarjan Kolmiulotteinen Aku julkaisemisessa. Muuten lehti jäi vaatimattomaksi kyhäelmäksi. Kesäkuussa julkaistussa Jumbossa Olipa kerran ankka nähtiin Marco Rotan klassisen aseman saavuttanut Onneksi olkoon, Aku Ankka, mutta muilta osin sekin kärsi samasta vaatimattomuusefektistä. Mukava tietysti, että juhla huomoitiin Jumbossa tällä tavoin.

Varsinaiseksi juhla-alustaksi odotettiin luontevastikin pääjulkaisu Aku Ankkaa, joka 70-vuotisjuhlien yhteydessä oli onnistunut erinomaisesti. Silloin juhlaa vietettiin muun muassa Vicarin piirtämän juhlatarinan, Harvey Eisenbergin Viisas Kana Kananen -tulkinnan sekä Pogo-piirtäjänä paremmin tunnetun Walt Kellyn Aku-sarjan muodossa. Kirsikkana kakun päällä muhi Carl Barksin Aku Ankka ja kultainen kypärä omassa B-numerossaan. Tätä myöten odotukset tämänkertaista juhlanumeroa kohtaan olivat sangen kovat.

Mitä teki toimitus? Sortui kovien paineiden alla ja päätyi pahimmanlaatuiseen pyhäinhäväistykseen! Sillä ei ollut mitään väliä, että lehdestä ja 32-sivuisesta juhlaliitteestä löytyi herkkuja sellaisilta nimiltä kuin Barks, Gottfredson, Strobl, Murry, Vicar, Branca ja Van Horn. Koko suoritus mokattiin jo lähtötelineissä, kun juhlanumero päätettiin käynnistää Ville Tietäväisen kannella ja Laura Honkasalon ja Tietäväisen johtosarjalla. Olisi mielenkiintoista tietää kulttuurihistoriallisen näkökulman kannalta, ketä mestaria saamme kiittää siitä, että Aku Ankan 80 ikävuotta kunnioitettiin todellisen Ankka-maan Suomen pääjulkaisussa ei-ankkapiirtäjän kannella ja johtosarjalla.

On sinänsä mielenkiintoinen ja kunnioitettava projekti päästää suomalaisia tekijöitä Ankan ääreen, mutta juhlanumerot, eritoten tämän mittaluokan juhlanumerot, eivät ole todellakaan oikea paikka niiden julkaisemiselle. Aku Ankan toimitus näki, että oikea tapa juhlistaa tätä maassamme ikonin mittoja saanutta hahmoa on päästää juhlan tullessa irti tällainen räpellys. Tämä nyt vain ei kerta kaikkiaan ole oikein! Kyynelsilmin kaihoten muistelen vuosikymmenen takaista juhlalehteä B-numeroineen! Vicaria, Viisasta Kana Kanasta ja Kultaista kypärää!

32-sivuisen juhlaliitteen ajatus julkaista sarja jokaiselta vuosikymmeneltä oli mukava, mutta sivumäärästä johtuen ei järin onnistunut valinta. Moni vuosikymmen jouduttiin kuittaamaan yksisivuisella vitsisarjalla. Jos nyt jotain päivänpaistetta haluaa risukasaan, niin muistetaan, että oli siinä vuosikymmenen takaisessa juhlanumerossakin eräänlainen pyhäinhäväistys. Takakannessa oli "Kiteen Karhukoplan", Nightwishin mainos. Tällä kertaa on pitäydytty turvallisessa automainoksessa. Kenties lukijoita ei ole haluttu shokeerata liikaa.

Julkaisujen ulkopuolella Akun juhlaa vietettiin Helsingin Sanomatalolla järjestetyssä Duckenheim-näyttelyssä, joka pitkään ylläpidetyn salaperäisyyden ja vähitellen tihkuneiden tietojen jälkeen jäi flopiksi. YouTubessa nähtävillä oleva video kertoo näyttelystä kaiken olennaisen.

Näillä eväillä Akun juhlakuukausi puksuteltiin läpi. Lopputulema on ankea ja käteen jäi luu. Tuntuu kuin toimitus ei olisi edes yrittänyt. Sanomallakin sopisi miettiä, oliko tämä todellakin oikea tapa kunnioittaa hahmoa, joka on tuonut heille kottikärryittäin rahaa ja saavuttanut Suomessa uskomattoman kansansuosikin aseman.