Henri Häkkilä on pistänyt kynän jäleen sauhuamaan ja tarjoaa tuoreimpien Ankka-julkaisujen arvostelut:
Joulukuun Aku Ankan taskukirjan kanteen on päästetty Giorgio Cavazzanon tulkitsema urheilullinen Roope. Opuksen nimeksi valikoitunut Rahavirta ratkaisee
tuntuu kulutetulta nimeltä, vaikka kannen kanssa se yksiin sopiikin.
Kirjan ensimmäisellä sivulla nimi on erehdyksessä lyhentynyt pelkäksi Rahavirraksi. Tassua pystyyn, jos se tuo mieleen Don Rosan mainion sarjan.
Kannen kuvittaneen Cavazzanon nimi koristaa myös johtosarjan tekijätietoja yhdessä Pat ja Carol McGrealin
kanssa. McGrealit ovat tulleet tutuiksi pääosin kuin suoraan
liukuhihnalta revittyjen käsikirjoitusten laatijoina eikä tästäkään
sarjasta ole poikkeukseksi. Jonkinlaista huomioarvoa se ansaitsee
kuitenkin otteellaan, joka paikoin muistuttaa viime vuonna menehtyneen
tuotteliaan italialaiskäsikirjoittajan Rodolfo Ciminon tyypillistä ja suorastaan klassista käsikirjoituksellista mallia.
Ciminon työstä löytyy esimerkkejä myös tästä Taskarista. Ensimmäinen niistä on Massimo De Vitan piirtämä Mikin ja Hessun tähdittämä Kirjavat karavaanit ja toinen Maurizio Amendolan kuvittama Roope-seikkailu Kultamehiläiset.
Jälkimmäinen tarina on klassista Ciminoa: Roopen huolet, Akun
uppiniskaisuus, rahasäiliön erilaiset viestintäjärjestelmät,
mielenkiintoiset kulkuneuvot, omituiset otukset sekä matkaaminen
kaukomaille ovat kaikki ciminolaisiksi luokiteltavia piirteitä.
Ciminon
tarinoista toisen kuvittanut Massimo De Vita on käsikirjoittajamestarin
tavoin mukana kahteen eri otteeseen. Toinen näistä tapauksista on Augusto Macchetton käsikirjoittama Indiana Hopo ja salaperäinen Stonehenge.
Mielenkiintoisia piirteitä ja huimia mahdollisuuksia pursuava sarja
jämähtää valitettavasti kirjaimelliseksi spekuloinniksi ja
arvuutteluksi. Aikaan ei saada odotettua ja toivottua jännittävää
seikkailua. Pelkäksi unelmoimiseksi jää ajatus jostakusta toisesta
käsikirjoittajasta ottamassa kutkuttavasta aiheesta kaikki irti ja
tekemässä tarinasta klassikkoa.
Kirjassa vilahtavat omissa sarjoissaan myös sellaiset hahmot kuin Palle Pulppu ja Fantom Ankka. Näistä jälkimmäisen tähdittämä Marco Gervasion tuotos Pulfagor jättää pettymyksen maun suuhun. Tarina on mahdollisuuksistaan huolimatta lyhyt ja tapahtumaköyhä. Corrado Mastantuonon ja Stefano Intinin tuotos Aikamme gladiaattorit
täydentää niin ikään epäonnistumisten riviä. Odotuksia täynnä oleva
juoni ei pääse siinä esiintyvän auton tavoin räjähtämään ja lopputulos
on varsin luokaton.
Taskari sisältää myös tarinat kaksikoilta Carlo Panaro – Enrico Faccini, Carlo Panaro – Marco Mazzarello ja Augusto Macchetto – Alessandro Perina, mutta niistä ei jää kerrottavaa jälkipolville. Sen sijaan sokeriksi pohjalle eli kirjan viimeiseksi tarinaksi säilytetty Osvaldo Pavesen ja Giovan Battista Carpin Avaruuden areenoilla
ansaitsee maininnan. Sarja ei pääse loistamaan ainutlaatuisuudella ja
erityisellä kekseliäisyydellä, mutta sekä yrityksen maku että asemien
säilyttäminen uudempia tapauksia vastaan ovat sellaisia asioita, jotka
nostavat sarjan Taskarin 408 kärkikaartiin.
Roope-setä on päässyt myös joulukuun Roope-setä-lehden kanteen, tällä kertaa Andrea Frecceron rustaamana. Johtosarja taas jatkaa siitä, mihin Taskarissa jäätiin. Käsikirjoittajan pallille on vaihdettu Guido Martina, mutta piirturina jatkaa jo Avaruuden areenoilla ihastuttanut Giovan Battista Carpi. Ei työ tekemällä lopu
-niminen sarja jatkaa voittoputkea ja kiidättää itsensä heittämällä
joka ikisen Taskari-sarjan ohi. Koko tarina on viihdyttävää ja
monivivahteista tykitystä, mutta erityisesti sarjan jopa viisaaksi
kutsuttava lopetus on kerta kaikkiaan häkellyttävä ja mahtava.
Sergio Badinon, Giuseppe Dalla Santan sekä Rankku Kanuunan ja kumppaninsa Touhon Joulumysteeri
antaa aihetta odottaa huvittavaa paukkua, mutta ei onnistu
tavoitteissaan. Sarjaan on ladattu liian vähän yritystä ja lopputulos on
sen mukainen. Samat sävelet kaikuvat Tito Faracin ja Maria Luisa Uggettin Musta Pekka -jutussa Väijytys kassalla. Lehden päättää jo Taskarin puolella hyvin edustetuksi tulleen Rodolfo Ciminon tuotos Jäinen taivaankansi, jonka kuvituksesta vastaa Luciano Milano. Tarina on neliosaiseksi jääneen Roopen salaiset päiväkirjat
-sarjan kolmas osa. Aiemmat kaksi osaa nähtiin tänä vuonna Ropsun
maaliskuun sekä kesäkuun numeroissa. Hyvältä sarja vaikuttaa Rankun ja
Pekan floppausten jäljiltä, mutta se ei riitä lehteä pelastamaan
turmiolta.
Johtosarjan häikäisevyydestä huolimatta toimitus saa
osakseen pahat nootit. Perinteisesti Ropsussa on otettu joulukuun numero
tosissaan ja sekä talven juhla että vuodenvaihde ovat näkyneet lehdessä
laajalti ja hyvällä tavalla. Nyt ne kuitenkin loistavat vain
poissaolollaan. Rankun jouluun viittaavia epäonnistuneita tohinoita ja
takasivun jouluista yksisivuista ei voi laskea riittäväksi
huomioinniksi. Menneiltä vuosilta ovat enää vain haikeita muistoja
paljastukset seuraavasta vuodesta sekä kuluneen vuoden tyhjentävä
loppuunsaattaminen, jonka yksi osa oli äänestys vuoden parhaasta
sarjasta sekä kannesta. Äänestys odottanee ensi vuonna ensimmäisessä
numerossa, mutta muuten masentavaa kehitystä ei voida selitellä. Missä
vika?
Satunnaiset tähtihetket eivät pelasta yhtään mitään,
varsinkaan kun muu sisältö on tätä luokkaa. Lohdutuksen sanoina voi
todeta, että loppuvuodeksi löytyy yksi pelastava Taskari-julkaisu.
Marraskuussa ilmestynyt vuoden viimeinen Teema Minä, robotti on
kaikin puolin mainiota ja suositeltavaa jälkeä. Uudemmat sarjat ja
vanhat klassikot ovat harvinaisen onnistuneella tavalla keskenään
tasapainossa. Yksikään tarina ei tee pohjakosketusta tai ole edes
lähelläkään sellaista. Toivotaan tätä myötä hienoa Ankka-vuotta 2014!
Hyvää sopii odottaa, sillä Aku viettää 9. kesäkuuta
80-vuotiskekkereitään.