Aku Ankka-lehti 60 vuotta -tapahtuma Jumbossa lauantaina 3.12.

Ankkaa juhlitaan tulevana lauantaina Jumbossa. Tarkemmat aikataulut löydät sekä Jumbon-sivuilta että alta:

Keskusaukion lavalla ohjelmaa klo 10.-16.30. Juontajana Ville Klinga.  

Klo 10.00 - Aku Ankka -lehden juhlahumu alkaa
Räpylät liikkeelle ja pyörähdä DCA-tanssikoulun kanssa ankkamaiseen juhlatanssiin! Saatat myös tavata rakkaan nimikkohahmomme! 

Klo 12.00 - KÄÄK! Aku Ankka -lehden 60-vuotisjuhlapäivän viralliset avajaiset
Aku Ankka -lehden päätoimittaja Aki Hyyppä vie ankallistiedon lähteille ja Itä-Vantaan musiikkikoulun lapset laulavat 60 vuotta täyttävälle sankarille. Saatat myös tavata suosikkihahmomme suoraan Ankkalinnasta!

Klo 12.45 - Puhuva Kone räppää

Klo 13.15 - Tunnetut Ankka-fanit astuvat estradille

Klo 13.20 - Aku Ankan ratkiriemukas minivisa

Klo 14.00 - Räpylät liikkeelle ja pyörähdä tanssikoulun kanssa ankkamaiseen juhlatanssiin! Saatat myös tavata rakkaan nimikkohahmomme! 

Klo 15.00 - Puhuva Kone esittäytyy ja saatat tavata Ankkalinnan huono-onnisimman sankarin

Klo 15.40 - Puhuva Kone räppää

Klo 16.15 - Räpylät liikkeelle ja pyörähdä mukaan tanssiryhmän ankkamaiseen juhlatanssiin! Saatat myös tavata rakkaan nimikkohahmomme!

Klo 16.30 - Aku Ankka -lehden päätoimittajan loppupuheenvuoro 

Lavaohjelman lisäksi pääset kokeilemaan Hannu Hanhen onnenarvontaa, ihailemaan Aku Ankan autoa, osallistumaan maailman pisimpään onnittelukirjeeseen Aku Ankka -lehdelle sekä toteuttamaan jouluisia taidonnäytteitä Mummo Ankan piparienkoristelupisteellä!  

Vaapu mukaan juhlahulinoihin!

Disney tuo satoja leffoja YouTuben vuokrauspalveluun

MikroPC uutisoi seuraavaa:

YouTube ja Walt Disney Studios ovat tehneet sopimuksen, joka tuo videopalveluun satoja Disneyn, Disney-Pixarin ja DreamWorks Studiosin leffoja vuokrattaviksi, TechCrunch-blogi kertoo. Ensimmäiset Disney-elokuvat tulivat saataville keskiviikkona.

Palvelusta voi vuokrata esimerkiksi verrattain tuoreen Liisa Ihmemaassa -leffan 1,99 dollarin hintaan ja uusimman Pirates of the Caribbean -elokuvan 4,99 dollarilla.

Leffoja voi katsoa tietokoneella, Android-puhelimella tai -tabletilla tai Google TV:ssä. Katseluaikaa on jopa kuukausi, mutta kun katselun kerran on aloittanut, leffa on katsottava loppuun 48 tunnin kuluessa.

Disney-sopimus koskee vain Yhdysvaltoja ja Kanadaa. YouTube Moviesin maksullinen palvelu toimii myös Isossa-Britanniassa, mutta Suomeen sen tulosta ei ole tietoa.

Arvostelu: Aku Ankan taskukirja 383

Aku Ankan taskukirja 383 – Tuplanolla ja amorin nuolet

Vuoden toiseksi viimeinen taskukirja esittelee jälleen rikkaan hahmogallerian, kun jokainen kirjan yhdeksästä tarinasta omaa jo pelkästään eri nimikkohahmon. Yhdeksän tutun nimihahmon rinnalle ovat päässeet sellaiset harvinaisemmat sivuhenkilötkin kuin Hertta, Poppi, Into Ankka, Klaara Kotko, Toimi sekä Parta-Jussi ja tämän uskollinen koira Hannibal. Näistä taskarin sivuilla harvinaisimpia ainakin viimeaikoina lienevät viimeksi mainittu kaksikko, jotka kirjan viimeisessä tarinassa pääsevät jahtaamaan kahta konnajoukkiota itsensä Taikaviitan kanssa.

Rahojen raivo

Kirjan kuitenkin aloittaa tuttuun tapaan Tanskanmaalla kyhätty johtosarja. Tarinassa Roope vippaa rahalaariinsa rakennustyömaa-alueelta löytämänsä kolikon, joka kuitenkin pitää sisällään yliluonnollisia voimia keräten kaikki säiliön rahamassat yhdeksi eläväksi hirviöksi. Hirviö lähtee suuntaamaan kohti Italiaa ja tulivuori Vesuviusta, jossa koko sotkun alulle panija odottaa rahahirviötä malttamattomana. Tarina on melko yllätyksetön eikä tarjoa juuri mitään uutta, mutta onnistuu avaamaan kirjan tutulla ja turvallisella tavalla.

Luontoystävällinen lomasafari

Mikki ja Hessu tarjoutuvat avustamaan koruryöstön selvittämisessä, mutta poliisilaitoksella kaksikkoa ei olekaan vastassa Simo Sisu, vaan tämän sairassijainen, koppava Komisario Yli-Juppi. Komirasio hylkää ”harrastelija-avun” ja käskee kaveruksia olla sekaantumatta asiaan millään lailla. Mikki päättää antaa Yli-Jupin selviytyä rikoksen selvittämisestä omin avuin ja lähtee Hessun kanssa lomailemaan eläinpuistoon. Puisto sisältää kuitenkin ratkaisevan yksityiskohdan ryöstöön liittyen. Mestarit Guido Martina ja Romano Scarpa pitävät lukijan mielenkiinnon yllä läpi koko tarinan, vaikka mitään erityisen erikoista juoni ei sisälläkään. Komisario Yli-Juppilasta on onnistuttu luomana niin ärsyttävä hahmo, että lukija voi innolla odottaa hahmon nöyryyttävää häviämistä ”harrastelijaetsiville”. Silmiinpistävintä lienee Hessun pakonomainen tarve kantaa eläinpuistoon mukana unettavilla patruunoilla ladattua revolveria.

Amorin nuolet

Tuplanolla jatkaa seikkailujaan vielä tässä taskarissa ennen taukoaan. Monessa viimeisimmässä pokkarissa mukana ollut Tuplanolla on saanut toimeksiannon tällä kertaa Saksasta missä hänen on otettava selkoa, mitä Toimiston vastapeluri Järjestö oikein tekee Amorin nuolet nimisellä maalauksella. Episodi ei itsessään kuljeta saagan tarinaa eteenpäin, mutta pesee monet ”tusinahupailut” mennen tullen. Valitettavasti itse Tuplanolla-sarja alkaa lässähtää useiden juonta eteenpäin kuljettamattomien tarinoiden jälkeen. Huolitellun kuvituksen takana on monista muistakin osista tuttu Francesco D'Ippolito.

Tähti on syttynyt

Carlo Panari kertoo jälleen moneen kertaan kierrätetyn tarinan jossa Pikkuapulainen ei saa kaipaamaansa huomiota kun asiakkaat kiittelevät vain Pelleä ja he ketkä myös häntä, niin täysin väärällä nimellä. Ankkalinnan suurimman lampputehtaan omistaja Harri Ehku törmää apulaiseen ja haluaa värvätä tämän mainoskampanjansa keulahahmoksi. Pikkuapulaisesta kehkeytyy suurtähti ja Pelle Peloton unohtuu… mutta vain hetkeksi. Vaikka tarina onkin toisinto useasta kaltaisestaan, on siinä silti tärkeä opetus. Kaveria ei jätetä, varsinkaan maineen ja kunnian takia. Pikkuapulainen tajuaa hienosti tarinan lopussa kuinka Pelle on kaikkea kansansuosiota tärkeämpi hänelle.

Koukutus

Kirjan ainoaksi naispääosanesittäjäksi on päässyt Iines. Kirjaimellisesti, sillä ankkaneito esittää tarinassa nuorta Ella Ankkaa joka on muuttanut setänsä Ruupertin luokse opiskeluidensa takia. Koulussa Ella törmää komeaan Akusti Anculéseen jonka kanssa lähemmän tuttavuuden tekeminen ei ole kaikkein helpoin homma. Sinnikkään yrittämisen jälkeen Ellalle kuitenkin selviää, että Akusti on myös ihastunut Ella Ankkaan ja miksi hän on pitäytynyt kertomasta sitä hänelle. Vampyyrina Akustin halu purra tyttöä olisi liian suuri, eikä hän tietenkään halua vahingoittaa sydämensä valtiatarta. Tarina on parodia supersuositun Twilight-elokuvasarjan ensimmäisestä osasta. Elokuvan nähneet tunnistavat varmasti tarinan ja toimisipa elokuvan näkeminen tämän sarjakuvan jälkeenkin, niin uskollisesti tarinassa seurataan elokuvan juonta. Tarinan kirjoittanut Roberto Gagnor on tosin tehnyt sarjakuvasta suuren luokan komedian. Viimeksi taisin taskaria tavatessani nauraa yhtä makeasti kun luin Triplan(AATK 369) toiseksi viimeistä tarinaa ”Paparazzit”. Piirtäjävalintakin on osunut paremman kerran nappiin. Kukapa olisi parempi kuvittaja tällaiselle huumoripläjäykselle kuin Giorgio Cavazzano joka hallitsee myös mitä moninaisemman katraan eri hahmoja, mikä näkyy kyllä tämän tarinan kuvitusta katsellessa.

Hirmuinen Musta Ankka

Hupimestari Enrico Faccini on kynäillyt lyhärin Tupusta Hupusta ja Lupusta jotka luettuaan satua Musta Ankasta huomaavat taloonsa tunkeutuneen tumman puhuvan hahmon olevan kuin sadun Musta Ankka.  Neuvokkaat pojat eivät aio jäädä tutisemaan pelosta huoneeseensa vaan kolkkaavat tunkeilijan ja alkavat tutkia ”saalistaan”. Tarina ei herätä yhtä hersyviä nauruja kuin edellinen elokuvaparodia, mutta ei jää pekkaa pahemmaksi. Taskarin mittapuulla lyhyttä 15-sivuista välipalaa ei voi ainakaan täytetarinaksi mollata.

Nazcan portaat

Kirjan arkeologiseikkailusta vastaa edellisenkin pokkarin tapaan Augusto Macchetto joka vie tällä kertaa Indiana Hopon ja Saija Sanasiepon Nazcan tasangolle josta löytyy kuuluisia jättimäisiä piirroksia eläimistä. Ufojen tekeleiksikin epäiltyjen piirrosten mysteerille mietitään uusia teorioita ja Indy on vakuuttunut teoriastaan minkä mukaan tasanko on taannoin toiminut entisaikojen lentokenttänä. Mukana kapuloita rattaisiin on laittamassa niin ikään edellisestäkin tarinasta tuttu TV-tähti Mister Mysteeri. Tarina on itsessään ihan viihdyttä, vaikka se eteneekin lähinnä takaumana mikä etsii ratkaisua Nazcan tasangoille ilmestyneistä suurista eläinkuvioista. Jutun loppu, joka kuitenkin sijoittuu ihan nykypäivään, on hieman töksähtävä ja tarina itsessään tuntuu turhalta toisinnolta näin heti edellisessä taskarissa nähdyn tarinan jälkeen. Massimo De Vitan piirrokset ovat kuitenkin juuri sitä mitä mestarilta on totuttu näkemäänkin.

Verkon valtiaat

Kirjan ainoassa Aku-tarinassa nähdään lisää harvinaisia sivuhahmoja. Touho tuo mukanaan veljenpoikansa Toimin ja tämän kaverin Leon testatakseen ideoimaansa pettämätöntä käytöskoulutusta. Poiken innostus Ufoista kuitenkin sotkee Akun rauhallisen koti-illan kun lauma avaruustutkijoita ryntää Paratiisitie 13:sta tutkimaan Toimin tilaamia avaruushirvioiden näköisnukkeja. Marco Mazzarello on kuvittanut Valentina Camerinin kirjoittaman pöhkön tarinan. Touho ei enää riitä pilaamaan Akun koti-iltaa vana tämän yli-innokas veljenpoikakin on otettu mukaan mikä toisaalta tuo tarinaan tuoretta mielenkiintoa, mutta ainoastaan tätä harvinaista hahmoa kohtaan.

Taikaviitta vastaan kanavarkaat

Kirjan kiinnostavin sarjakuvatarina on säästetty viimeiseksi. Mahdollisesti taskukirjaa varten tilaustyönä tuotettu I/D-koodinen sarja on tämäkin kahden mestarin käsistä lähtöisin. Tito Faracin ja Giorgio Cavazzanon yheistyönä on syntynyt hilpeä dekkarihupailu joka sijoittuu Ankkalinnan lähellä sijaitsevalle Synkkäsuolle. Taikaviitta selvittää Roope Ankan rahasäiliöön murtautunutta konnajoukkiota joka on onnistunut saamaan saaliikseen muutaman miljoonan. Synkkäsuolla Taikaviitta törmää tuttuun karvanaamaan Parta-Jussiin joka vierailee taskarin sivuilla ensimmäistä kertaa sitten viime vuoden elokuun. Parta-Jussi jahtaa tietämättään Taikaviitan tähtäimessä olevan konnakoplan serkkuja jotka ovat vieteen Jussin ja monen muun lähitienoon kanat. Sarjakuvan synkkä, mutta huumoria viljelevä tunnelma on harvinaisen onnnistunut ja Cavazzanon piirroksetkin näyttävät saaneen uutta tuoreutta, kenties juuri uusvanhojen hahmojen ansiosta. Parta-Jussi olisi tervetullut lisä taskarisarjaan vähän useamminkin jos se pitää käsikirjoittajat ja piirtäjät tällaisessa terässä.

Marraskuun taskukirja jatkaa syksyn tasaisen kovaa linjaa. On hauska huomata, ettei vanhoja hahmoja olla kokonaan unohdettu vaan niitä kaivetaan esiin ja päästetään tuoreisiin rooleihin vielä tänäkin päivänä piristämään sekä nuorta, että vähän varttuneempaakin lukijaa.
Joulukuussa olisi sitten luvassa Karhukoplan juhlistamista mestari Cavazzanon kanssa. Italialaiset koplatarinat ovat ainakin melko usein onnistuneet viihdyttämään tanskalaisia töherryksiä monin kerroin edustavammin.

Roope-setä lehti muuttuu!

Kaikille tuttu Roope-setä lehti tulee kokemaan lähaikoina hurjan muutoksen. Pikkulinnut nimittäin visertelevät, että lehden kokoa oltaisiin muuttamassa radikaalisti suurempaan suuntaan. Tämä mahdollistaa tulevaisuudessa siis myös nelirivisten tarinoiden julkaisun.

Ankkatietäjä 2011 - voittajan mietteet

Musta hevonen takana, Jaakko Hosio edessä (kiitos Lurkerille kuvasta!)

Kirjamessut on takanapäin ja Don Rosakin on jo lähtenyt kohti uusia seikkailuja. Onkin hyvä aika hieman kerrata viikonlopun tapahtumia.

Don Rosan vierailuhan ei suinkaan ollut ainoa messutapahtuma, joka sai kaikki ankistit liikkelle. Lauantai-aamupäivän ehdoton kohokohta oli nimittäin huikea tietokilpailu, jossa voittaja kruunattiin viralliseksi Ankkatietäjäksi 2011. Vastaavanlaisia titteleitä on jaettu toistaiseksi vain kerran aiemmin, tämä tapahtui Aku Ankka-lehden 50-vuotis juhlavuotena kymmenen vuotta sitten. Silloin voittajaksi selviytyi Tero Kyhyräinen (jonka pienimuotoisen haastattelun voit muuten lukea täältä).

Kilpailun kakkonen poistuu estraadilta kolmipyörällään - ja tietenkin ajaen ilman päätä!

Kilpailun alkukarsinnat käytiin kolmessa osassa Akuankka.fi:n puolella, joista Kirjamessujen suureen finaaliin selvisi viisi huipputietäjää: Toni Joukanen (36), Antti Suni (34), Anne Herranen (25), Jaakko Hosio (29) sekä Taneli Pyysalo (41). Koitoksen ainoa naisedustaja, Anne Herranen, joutui kuitenkin jättäytymään pois finaalista, joten yleisöstä valittiin hänelle korvaava edustaja. Sattumalta tämä Musta hevonen-nimellä kulkenut kilpailija oli järjestää todellisen jymypaukun osoittaen jo heti alkukierroksilla vahvaa osaamista. Vauhti ei kuitenkaan aivan riittänyt loppuun asti ja Musta hevonen saikin tyytyä toiseen sijaan. Voiton nappasi tällä kertaa Jaakko Hosio, jonka vastaukset visaisimpiinkin pähkinöihin tuli kuin apteekin hyllyltä! Viimeiseen kysymykseen, Rahat vai kolmipyörä?, Hosiokin kuitenkin vastasi väärin: pieni sangollinen riihikuivaa käteistä oli houkuttelevampi vaihtoehto, joten kakkoseksi yltänyt Musta hevonen joutui ajamaan kolmipyörällään kohti Don Rosan haastattelutilaisuutta.

Loppuun on hyvä tietenkin udella hieman uuden Ankkatietäjän mietteitä:

Onneksi olkoon voiton johdosta! Kuinka kauan olet ollut Aku Ankan lukija?

Siitä asti kun opin lukemaan, eli noin neljännesvuosisadan.

Millä tavoin valmistauduit finaaliin?

Suurimman osan valmistautumistyöstä tein lukemalla Aku Ankkaa aikuisiälle asti todella aktiivisesti ja senkin jälkeen epäilemättä keskimääräistä ankkalukijaa intohimoisemmin. Finaalipaikan varmistuttua selasin muistin virkistämiseksi Barksin kootut ja Rosan kovakantiset läpi.

Tämähän oli jo toinen kerta, kun maassamme käydään tämän mittaluokan kamppailu ankkatietämyksestä. Osallistuitko jo vuoden 2001 kilpailuun ja miten siinä pärjäsit?

Osallistuin tuolloinkin, mutta jäin harmittavasti finaalin ulkopuolelle vastattuani yhteen karsintakysymykseen väärin. Itse finaalitapahtumaa Kemin sarjakuvafestivaaleilla seurasin paikan päällä, ja silloin jäi mielikuva, että ankkatietous olisi riittänyt voittaja Tero Kyhyräisen haastamiseen.

Kun osallistuit ensimmäiselle kierrokselle, uskoitko pääseväsi finaaliin ja lopulta voittoon asti?

En suoraan sanottuna ajatellut silloin vielä noin pitkälle. Oli selvää, että kisaan osallistuu valtava määrä osaavia Aku Ankka -tietäjiä, joten en uskaltanut odottaa aluksi liikaa. Toivoin toki menestystä.

Oliko joko alkukarsinnoissa tai itse finaalissa jokin sellainen kysymys, joka tuotti erityisesti päänvaivaa?

Alkukarsinnassa oli muutama todella kinkkinen kysymys, kuten "Mikä Brutopian teollisuudenhaara on saanut oman moniosaisen teossarjansa". Finaalissa yhtenä vaikeimmista kysymyksistä mieleen jäi kysymys intiaanipäällikkö Hippa-Heikin elinkeinosta. Hahmo mainittiin Barks-klassikossa Aku Ankka ja junaryöväri Partasuti, mutta häntä ei tarinassa koskaan nähty.

Mitä mieltä olit yleisesti finaalikysymysten vaikeustasosta?

Finaalin ensimmäisillä kierroksilla oli muutamia liian helppoja kysymyksiä, jotka kaikki finalistit, ja suuri osa yleisöstäkin, varmasti tiesivät. Tämä johti siihen, että vastausvuoron tuoneen viittauskäden heilautuksen nopeudella oli minun makuuni hieman liian suuri rooli alkukierroksilla. Toisaalta vaikeitakin kysymyksiäkin oli joukossa, ja jyvät kyllä erottuivat akanoista. Finaalin viimeisessä vaiheessa kysymykset olivat kaikin puolin erinomaisia.

Tietokilpailun kysymykset koskivat "vain" Aku Ankka-lehteä, mutta olisivatko myös esimerkiksi Aku Ankan taskukirjoja koskevat kysymykset luonnistuneet vaivatta?

Olen lukenut lapsuudessa taskukirjat 1-200 moneen kertaan ja uudempiakin satunnaisesti, joten en olisi pannut pahakseni, vaikka taskukirjat olisivat kuuluneet visailun piiriin.

Tuhansia ja tuhansia Ankka-tarinoita lukeneena osaat varmasti helposti nimetä suosikkisarjasi. Entä löytyykö suosikkipiirtäjiä tai -käsikirjoittajia?

Barks on ylivoimainen ykkönen sekä piirtäjänä että käsikirjoittajana. Suosikkitarinoita on monia: Pitkistä tarinoista esimerkiksi Koralliluolan kummitus, Vanhan Linnan salaisuus ja Kulmikkaat munat ovat lähellä sydäntä. Kymmensivuisista mainittakoon Kruuna ja klaava ja tietenkin tarina Tietokilpailu - molempien yhteiskuntakritiikin säilä on kestänyt aikaa erinomaisesti.

Don Rosa on myös loistava ideanikkari ja Barks-faktojen kunnioittaminen ja jalostaminen muissakin kuin Elämä ja teot -sarjan tarinoissa on arvostettavaa. Gottfredsonin klassisia Mikki-tarinoista olen oppinut pitämään toden teolla vasta ihan viime aikoina. Muista piirtäjistä tykkään muun muassa Scarpasta, Brancasta, Murrysta ja Vicarista, näistä Scarpa on myös erinomainen käsikirjoittaja.

Kaltaisellasi ankkatietäjällä tulee olla valtava kokoelma Akuja. Kattaako kokoelmasi kaikki Ankat vuosien varrelta? Onko kokoelmassasi jokin todellinen helmien helmi?

Omistan Aku Ankka -lehdet 70-luvun puolivälistä eteenpäin ja näköispainokset 60-luvun loppuun saakka. 70-luvun alkupuolen lehdistä puuttuu suurin osa. Rajalliset säilytystilat ja budjetti rajoittavat valitettavasti keräilyä. Taskukirjojen keräilyn lopetin numeroon 240, jota aiemmat numerot kokoelmasta löytyy. Omistan lisäksi suurimman osan Barksia ja Rosaa sisältävät Suomeksi ilmestyneet kovakantiset kirjat, kaikki Parhaat sarjat -albumit ja Ankantekijät sekä ison määrän muitakin opuksia. Jonkin verran olen hankkinut myös Barksia, Rosaa ja viimeisimpänä Gottfredsonia alkuperäiskielellä.

Selkeästi arvokkaimmat keräilyhankinnat ovat olleet Barksin kootut ja kaksi Barks-litografiaa. Mitään huippuharvinaisuuksia en omista.

Ja loppuun pakollinen trivia-kysymys: Kuinka monta sangollista vettä virtaa joka päivä Ankkalinnan kanavan halki?

Noin 972 kvintiljoonaa. Kvintiljoona on sen verran iso luku, että kvadriljoonat, triljoonat ja sen sellaiset voidaan unohtaa. Itse asiassa opettelin oikean vastauksen Ankkatietäjä-visan finaalia varten, mutta sitä ei sentään kysytty.

Loppuun haluisin vielä kiittää hienosta blogista! Jatkakaa fanikulttuurin ylläpitämistä!

Ankkalinnake kiittää Jaakko Hosiota haastattelusta! Ja fanikulttuurin ylläpitäminen jatkuu!

Don Rosa-dokumentti DocPoint-festareille(?)

24.-29. tammikuuta 2012 järjestetään kymmenennet DocPoint-festivaalit Helsingissä. Villit huhut kertovat, että mukana olisi tällä kertaa myös dokumenttielokuva Life and Times of Don Rosa. Huhut ovat vielä toistaiseksi vahvistamattomia, mutta Ankkalinnake tietenkin seuraa tilannetta. Pysykää siis kuulolla...