Aku Ankka: ... se viheltäen menee
Pitkästä aikaa William Van Hornin Aku-tarina. Tässä kertomuksessa Aku lainaa Tulpulta euron, jotta saisi ostettua arpalipukkeen. Tällä kertaa Akua onnistikin oikein kunnolla, sillä arpa oikeutti kunnon nippuun kylmää käteistä! Tulppu vaatii tietenkin osuuttaan potista, kun oli kerran Akulle lainannutkin rahaa...
Mikki Hiiri: Ovela taidevaras
Myös Paul Murryn Mikki-tarina nähdään Aku Ankka-lehdessä pitkän tauon jälkeen. Tällä kertaa Minni on päättänyt kokeilla taitojaa taidemaalarina ja onkin lähtenyt Taidemuseoon kopioimaan vanhojen mestareiden maalauksia. Ilmenee, että myös Mustakaapu on samaisen harrastuksen parissa, ja pyrkiikin taidemaalarin taidoillaan tyhjentämään koko Taidemuseon arvokkaista teoksista.
Pelle Peloton: Sekametelisoppa
Pelle keksii suihkeen, jolla toivoisi saavansa nuken puhumaan. Suihke ei tähän tarkoitukseen toimi, mutta hedelmät ja vihannekset aloittavat sen sijaan kiihkeän keskustelun. The Annoying Orange-sarjasta varmaankin inspiraationsa saanut keksintö osoittautuu hittituotteeksi, mutta kuten niin usein, tämäkin Pellen keksintö ei ole aivan loppuun asti mietitty.
Roope-setä: Konnakoulu (osa 1)
Roope ja Aku ajautuvat hämyiseen kuppilaan sadetta pitämään, jossa käy ilmi, että juuri vankilasta vapautunut Eino J. Eikka suunnittelee suurta keikkaa. Ja kyseessä ei tällä kertaa olekaan Roopen koko omaisuuden anastamine vaan vain ensilantin röystö. Rahasäiliölle palattuaan ensilantin tilalle onkin ilmestynyt vain suklaakolikko...
Hessu: Taikavarpu
Lyhyessä Daan Jippesin ja Ulrich Schröderin kuvittamassa tarinassa Hessu etsii pihaltaan vettä taikavarpua käyttäen.
Aku Ankka ja kumppanit: Taiteellinen näkemys
Bill Walshin ja Floyd Gottfredsonin lyhäri, jossa Mikki (vaikka tarinan nimessä Aku Ankka mainitaankin) pääsee kokeilemaan taitojaan taidemaalarina.
Yleisarvio:
Lehti on pienoinen pettymys - varsinkin jos ajattelee joukkoa, jotka tämän lehden tarinoita ovat laatineet. William Van Hornin tarinat ovat yleensä olleet nerokkaita, tämä jäi kuitenkin varsin valjuksi. Sama juttu Paul Murryn kanssa, jonka verrattain lyhyt tarina ei ollut todellakaan hänen parhaansa. Myös Daan Jippesin yksisivuinen ei ollut järin erikoinen. Gottfredsonin strippi taasen oli toki oivaltava, mutta ei sekään missään nimessä hänen parhaitaan. Jatkotarina vaikutti varsin mielenkiintoiselta, vaikkakin aikalailla perustarinalta. Yllättävää kyllä, lehden parasta antia oli täytetarinana toiminut Frank Jonkerin ja varsin tuntemattoman Studio Duendes del Surin Pelle-kertomus.
Lehden välissä oli mukana myös liite Carl Barksin vitsisarjoja. Nimensä mukaisesti se sisälsi Barksin hulvattomia lyhäreitä, kaikkiaan peräti 15 kappaletta. En tarinoita sen tarkemmin käy läpi, mutta kyllähän tämä liite oli selkeästi parempi kuin lehti, jonka välissä se jaettiin.
Tämä Aku Ankka lehti oli kuin olikin pienoinen pettymys. Olen ollut tottunut William Van Horn:in eläviin sarjoihin. Van Horn:in ankatkin ovat erilaisia kuin muitten ankka-piirtäijen.
VastaaPoistaDaan Jippes:in yksisivuinen oli hieno, mutta jotenkin siitä puuttui jokin, mutten tiedä mikä...Jotain siitä vain puuttui.
Pelle Peloton-tarina oli vähän vaisu ja ei ollut tarpeeksi kiinnostava.
Muuten sarjat olivat ihan kivoja, varsinkin Mikki Hiiri:Ovela Taidevaras. Se oli hyvä tarina, vaikken kuitenkaan paljon uusista Mikki-tarinoista jurikaan pidä.