Kansi
Aku on saanut ykköspalkinnon saappaiden onkimisesta. Kansi on taas kerran taustaton. Laiturin etummainen tukipilari tuntuu olevan vedessä eikä kiinni laiturissa. Idea kuitenkin on toteutuskelpoinen, vaikkakaan ei mikään mahtava. Toiseksi ja kolmanneksi tulleiden ilmeet ovat liian negatiivisia, vaikka heidän tulisi olla edes hieman iloisia. Kerrankin Akun huonoa tuuria käytettiin käänteisellä tavalla. Mainio idea, mutta ei mahtava toteutus.
Hädässä ystävä tutaan
Aku keksii pyytää Pelleä Iinestä auttamaan, koska Iines olisi estänyt hänen pääsynsä kalastuskilpailuun. Avaustarina oli kyhätty huonosti, vaikka juoni oli kohtalainen. Sen ongelma oli se, että se mässäili vahingonilolla. Akun luonteiden parhaita puolia ei käytetä apuna. Alku oli kuitenkin hyvä, koska siinä näytettiin vahinginilon vastapainoksi myös Pellen onnistumisia. Tarina olisi saanut kohtuullisen arvosanan ilman huonoa loppua. Akun kaikki yritykset epäonnistuivat tarinassa. Se on jo liikaa. Perinteinen takaa-ajokohtaus "huipensi" tarinan. Todellisuudessa kohtaus oli huonoin kohta. Piirroksista mainittavaa on, että taustaa ei aina ole, mutta muuten ne kuvaavat mielialoja hyvin.
Avutonna
Musta Pekka erottaa Jerin, toheloivan apulaisensa. Alkaako kaduttaa? Toisessa tarinassa ei ollut juonta eikä mitään muutakaan positiivista. Se oli täyttä roskaa. Tarinassa kuvattiin vain negatiivisia tunteita (paitsi aivan lopussa) ja sen idea perustui vain erilaisiin opetuksiin. Sitä ei voi kutsua tarinaksi. Kunnon tarina vaatii juonen. Tässä sitä ei ollut. Tässä on neljä sivua, joiden idea on vanhassa vara parempi. Hankala kuvitella huonompaa tapaa tuhlata sivuja.
Raha rauhoittaa
Roopen rahat alkavat huveta. Hän menee pohtimaan ongelmiaan ulos. Eikä suunta parane. Seuraavaksi kaikkien tarinoiden pilaaja, kaikkien lukijoiden pelko: Kaikki olikin vain unta! -skenaario. Tarinan alku oli vain valmistautumista johonkin käänteeseen, joka mullistaisi tarinan. Tällä kertaa "mullistava" käänne oli herääminen. Se ei sentään ollut loppuratkaisu, vaan kidutusta pitkitettiin sivulla. Se oli täysin Roopen luonteen vastainen idealtaan sekä kumosi tarinan alun tapahtumat. Piirrokset ovat tasoltaan vaihtelevia. Esimerkiksi missä Roope seisoo viidenneksi viimeisessä ruudussa? Onko hän kadun reunalla?
Haku päällä
Pepi etsii Fifin kadottamaa kaulapantaa. Kaksisivuinen jatkaa huonoa linjaa. Siinä ei ole ideaa. Se noudattaa vain sattuu ja tapahtuu -linjaa. Juonta ei ole, vaan asiat vain sattuvat tapahtumaan. Lisäksi Pepin lausahdukset olivat hänelle sopimattomia ja tuntuivat siltä, että käsikirjoittaja ei ole yhtään miettinyt niitä, vaan kirjoittanut vain mitä päähän sattuu tulemaan. Hahmojen ajautuminen tarinaan on kuvattu huonosti. Taustaa sentään on.
Melkoiset mässäilyt
Aku haluaa tehdä Roopeen vaikutuksen tekemällä sopimuksen, jota Roope ei ole saanut. Vahingoniloa käytetään voimakeinona toiseksi viimeisessä tarinassa. Se ei sovi tarinoille. Ensimmäisenä silmiin pistivät kuitenkin kuvitukset. Heti ensimmäiset ruudut olivat taustattomia sekä yksityiskohdittomia. Neljänneksi viimeinen ruutu on surkeuden huipentuma. Vihreä tausta (taustalla ei mitään kuvaa)! Sininen taivaskin olisi ollut helpompi, varsinkin, kun lähiruuduissa taustana oli käytetty sinistä, johon oli lisätty yksityiskohta tai pari. Tarinan kuvat ovat huonoja, mutta niin on juonikin. Se on kuin huonossa jännityskirjassa. Aluksi jokin asia on todella ihmeellinen, sitten aivan tavallinen tai päinvastainen kuin mitä oli annettu ymmärtää (vrt. sivu kuusi).
Alle parin
Aku kehittää uuden golfmailan. Kuvaavaa on, että lopun neljän ruudun tarina on lehden paras - selvästi. Siinä oli hauska ja yllättävä loppuratkaisu. Alkuakaan ei ollut pitkitetty. Taustaa ja yksityiskohtia löytyi kohtalaisesti. Näin pieniin ruutuihin niitä onkin hankalampi tehdä. Tarina kuvaa hahmojen tunteita uskottavasti ja omaa ennakkoluulottoman, ainutlaatuisen idean. Parasta antia lehdessä!
Kokonaisuus
Kokonaisuutena vuoden huonoin numero ja millä erolla! Yhtään hyvää tarinaa ei ollut (neljän ruudun tarinassa ei ollut valittamista, mutta se ei riitä). Kohtalainenkin arvosana oli hankala saavuttaa. Miksi, oi miksi, käytetään lyhyitä tarinoita, joiden taso on melkein aina roskaa? Miksei tähänkin lehteen olisi voinut laittaa kahta 15 sivun tarinaa ja yhtä yhden tai kahden? Jokaiseen lehteen niitä tuskin riittää, mutta tähän ei Aku Ankan pitäisi koskaan alentua! Parin kohtalaisen hyvän numeron jälkeen taso laskee. Saa nähdä, kuinka alas päästään vuoden aikana.
Arvosanat
Hädässä ystävä tutaan 6-
Avutonna 4
Raha rauhoittaa 4½
Haku päällä 5+
Melkoiset mässäilyt 6+
Alle parin 7+
M.P. (kirjakas(a)suomi24.fi)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti