Äänestä Aku Ankka Extran seuraavaa teemanumeroa

Taas on tullut aika äänestää Aku Ankka Extran seuraavaa teemaa. Äänestys päättyy 7. toukokuuta ja äänestää voi vain netissä. Äänestettävät aiheet ovat seuraavanlaisia (suora lainaus Aku Ankka Extran kilpailuohjeistuksesta):

1. Roopen suuret seikkalut

Roope jos kuka on suuri seikkailija, jonka liiketoimet vievät hänet ja suklaisankat mitä eksoottisimpiin maailmankolkkiin. Johtosarjana tässä numerossa oli Romano Scarpan klassikko Roope-setä ja rahavirus (Paperone e l'antidollarossera) vuodelta 1957.

2. Viikingit

Länsinaapuriemme hurjamaineiset karvanaamat ovat monien tarujen ja legendojen ainesta. Viikinkimytologiaan pääsisimme tutustumaan monipuolisesti lehdessä, jonka johtosarja Odinin korppi on norjalaisten Arild Midthunin ja Terje Nordbergin käsialaa vuodelta 2008.

3. Hessu on aina Hessu

Ankkalinnan sympaattisin koheltaja, jonka ajatukset kulkevat aina omia polkujaan, ansaitsisi hänkin oman numeronsa. Johtosarjaksi on tarjolla Romano Scarpan salapoliisijännäri Hessu vastaan Hessu (Pippo contro Pippo) vuodelta 1971.

Äänestää voit täällä! Eli ei muuta kuin äänestämään.

Ankkalinnan Pamaus nyt myös verkossa!

Jokaisen ankistin omaa lehteä, Ankkalinnan Pamausta, voit lukea nyt myös netin kautta, sillä loppuunmyytyjä numeroita alkaa ilmestymään Pamauksen kotisivuille PDF-muodossa. Tällä hetkellä luettavissa on numero 10, joka pitää sisällään mainioita artikkeleita aina Marco Rotasta Aku Ankkojen keräilyyn. Lehteen voit tutustua täällä. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen julkaisu, Ankkalinnake suosittelee!

Arvostelu: Aku Ankan Taskukirja 364

Ville T:n arvostelu huhtikuun Taskarista:

Aku Ankan taskukirja 364

Juhlataskarin jälkeen onkin sitten aika palata normaaliin taskarimuottiin. Huhtikuun kirja vaikuttaa jo ulkoisestikin varsin kiinnostavalta, eikä vähiten kannen takia. En tiedä, miksi, mutta jostain syystä kansikuva on jollain tapaa erityisen hieno ja puoleensa vetävä. Onhan se yksinkertainen, mutta olisiko syy juuri siinä. Freccero on kyllä yksi suosikkipiirtäjistäni…

Nurinkurin-Jenny

Flemming Andersenin kuvittama johtotarina jossa Aku käyttää epähuomiossa Roopen juuri hankkiman kalliin ja äärimmäisen harvinaisen postimerkin on perinteikkyydessään varsin huvittava tarina. Akun toilailujen ja hauskojen sattumusten seuraaminen sai hymyn huulille. Tämä sarja on hyvä esimerkki kuinka perinteisilläkin juoniaineksilla voi saada aikaan oikein viihdyttävän ja tuoreen tuntuisen sarjakuvatarinan.

Arvoitus toisella taajuudella

Jälleen kerran mainio esimerkki italialaisten kynänikkareiden Mikki-dekkareista. Tämän taskarin Mikki-annoksesta vastaa Alessandro Sisti, joka yhdessä Roberto Vianin kanssa on saanut aikaiseksi oikein jännittävän dekkarisarjakuvan. Vaikka näitä dekkariaiheisia Mikki-tarinoita onkin nyt nähty miltei jokaisessa kevään taskarissa, ei valittamisen aihetta ole. Tämäkin sarja kuuluu niihin, jotka pitäisi lukea kokonaan alusta loppuun sitä etukäteen selaamatta. Esimerkiksi Mustalla Pekalla on kerrankin kunnon valepuku, joka olisi saanut hämättyä ainakin minut, ellen olisi mennyt uteliaisuuttani kurkkimaan tulevia sivuja etukäteen.

Muistintyhjennys

Tuplanolla on palannut ja tälläkin kertaa tarina jatkaa siitä, mihin edellisellä kerralla, viime marraskuussa, jäätiin. Tämän kertainen tarina on Marco Boscon käsikirjoittama ja viimeistään näitten Tuplanolla tarinoiden kuvituksesta suosioon noussut Fransesco D’lippolito vastaa kuvituksesta. Juoni kulkee tuttuun vauhdikkaaseen tapaan eikä yllätyksiltä vältytä, mikä onkin ollut Tuplanollan tavaramerkkejä ja mielestäni parhaimpia puolia tummasävyisen värityksen muassa. Tarinan loppu on jälleen kerran jätetty kutkuttavasti auki, joten lukija jää varmasti odottamaan taas seuraavaa osaa. Niin jään minäkin…

Eräänlainen erämies

Egmont-yhtiön Hansu tarina on myös ihan hauska, mutta muistuttaa liiaksikin perinteistä Aku Ankka-lehti kamaa, joskin pitkitettynä. Juoni koostuu yksittäisistä vitseistä ja siinä on varsin epäuskottavia kohtauksia. Kuinka esimerkiksi Hansu olisi selvinnyt kuivillaan sivun 124 loputtua? Eikä se vielä mitään, mutta sarjan lopun pitopalvelukohtaus meni jo hieman yli, vaikka myönnettävä, että se yllätti omalla osallaan. Tarinan tunnelmaa nosti kuitenkin Massimo Fecchin hienot ja tunnelmalliset piirrokset.

Kolmas miljoonani

Roope-sedän miljoonat tarinasarjan kolmas osa, Tuplanolla-tarinan jälkeen ehkäpä paras koko taskarissa. Tarina ei ole jännittävä, mutta sitäkin hauskempi. On todella mukava seurata nuoren Roopen temppuiluja elokuvabisneksessä ja sen kehittämisessä. Juoni kulkee hullulla tavalla vauhdikkaasti eteenpäin ja Stefano Intinin vauhdikkaan eläväiset piirrokset saavat hahmot henkiin ihan omalla tavallaan. Sarja on muutenkin onnistunut juonellisesti varsin mainiosti.

Väärän rahan jäljillä

Kaasiakin ollaan taskarissa nähty melko paljon tänä keväänä. Tämän tarinan kohdalla yllätys ei valitettavasti ollut erityisen positiivinen. Italialaisittain melko lyhyessä dekkaritarinassa ei ehditä syventyä kunnolla juoneen ja konnat saadaan kiinni ennen kuin tarina ehtii kunnolla alkaa. Oikeastaan tarinan alku, jossa Kaasi tutustuu uudestaan vanhaan luokkatoveriinsa, on mielenkiintoisinta luettavaa mitä sarjan 20-sivua lukijalle antavat. Alessandro Pastrovicchion piirroksetkaan eivät oikein istuneet tähän tarinaan.

Paha kaksonen

Nyky-Taikaviitat ovat useimmiten melkoista pelleilyä, mutta niissäkin ollaan kevään aikana onnistuttu varsin mallikkaasti. Tämäkin tarina on mielestäni oikein hyvä, ja vaikka siinä onkin vain 29-sivua, tarina ei tunnu kesken lopetetulta. Eihän hyvän tarinan tarvitsekaan olla erityisen pitkä. Taikaviitta sai veroisensa vastustajan, hän ei ollut kansan pelle ja tunnelmassa oli aitoa tummasävyisyyttä, joskin huumorilla oli valtaosa siitäkin saatu peitettyä. Juonta huonompiin puoliin kuuluu Danillo Barozzin kuvitukset, jotka eivät oikein koskaan ole minuun iskeneet. Muistan kuitenkin, että juuri Barozzin kuvittamina on muutamakin varsin hyvä Taikistarina. Pitäisi varmaan opetella tykkäämään taiteilijan tyylistä, niin osaisi nauttia sarjoista enemmän.

Myrskyn murskaaja

Kirjan päättävä, Mark ja Laura Shawin kirjoittama, epäuskottava pyörremyrsky sekoilu on ylivoimaisesti taskarin huonoin tarina. Vaikka tornadoiden kesyttäminen onkin hieman harvinaisempi aihe, niin se ei onnistu pelastamaan tarinan kaikkia muita totaalisesti loppuun koluttuja aineksia. Aku tyrii työnsä jälleen kerran liialla itseluulollaan ja kateudellaan. Lopun vitsikin tuntuu täysin väkisin väännetyltä, josta on yritetty tehdä naurattavaakin päätöstä epäonnistuneelle sarjalle. Bancellsin jäykät cavazzanokopiot eivät lukukokemusta valitettavasti juuri paranna.

Arvostelu: Aku Ankka 14/2010

Aku Ankka 14/2010

Kansi

Aku on saanut ykköspalkinnon saappaiden onkimisesta. Kansi on taas kerran taustaton. Laiturin etummainen tukipilari tuntuu olevan vedessä eikä kiinni laiturissa. Idea kuitenkin on toteutuskelpoinen, vaikkakaan ei mikään mahtava. Toiseksi ja kolmanneksi tulleiden ilmeet ovat liian negatiivisia, vaikka heidän tulisi olla edes hieman iloisia. Kerrankin Akun huonoa tuuria käytettiin käänteisellä tavalla. Mainio idea, mutta ei mahtava toteutus.

Hädässä ystävä tutaan

Aku keksii pyytää Pelleä Iinestä auttamaan, koska Iines olisi estänyt hänen pääsynsä kalastuskilpailuun. Avaustarina oli kyhätty huonosti, vaikka juoni oli kohtalainen. Sen ongelma oli se, että se mässäili vahingonilolla. Akun luonteiden parhaita puolia ei käytetä apuna. Alku oli kuitenkin hyvä, koska siinä näytettiin vahinginilon vastapainoksi myös Pellen onnistumisia. Tarina olisi saanut kohtuullisen arvosanan ilman huonoa loppua. Akun kaikki yritykset epäonnistuivat tarinassa. Se on jo liikaa. Perinteinen takaa-ajokohtaus "huipensi" tarinan. Todellisuudessa kohtaus oli huonoin kohta. Piirroksista mainittavaa on, että taustaa ei aina ole, mutta muuten ne kuvaavat mielialoja hyvin.

Avutonna

Musta Pekka erottaa Jerin, toheloivan apulaisensa. Alkaako kaduttaa? Toisessa tarinassa ei ollut juonta eikä mitään muutakaan positiivista. Se oli täyttä roskaa. Tarinassa kuvattiin vain negatiivisia tunteita (paitsi aivan lopussa) ja sen idea perustui vain erilaisiin opetuksiin. Sitä ei voi kutsua tarinaksi. Kunnon tarina vaatii juonen. Tässä sitä ei ollut. Tässä on neljä sivua, joiden idea on vanhassa vara parempi. Hankala kuvitella huonompaa tapaa tuhlata sivuja.

Raha rauhoittaa

Roopen rahat alkavat huveta. Hän menee pohtimaan ongelmiaan ulos. Eikä suunta parane. Seuraavaksi kaikkien tarinoiden pilaaja, kaikkien lukijoiden pelko: Kaikki olikin vain unta! -skenaario. Tarinan alku oli vain valmistautumista johonkin käänteeseen, joka mullistaisi tarinan. Tällä kertaa "mullistava" käänne oli herääminen. Se ei sentään ollut loppuratkaisu, vaan kidutusta pitkitettiin sivulla. Se oli täysin Roopen luonteen vastainen idealtaan sekä kumosi tarinan alun tapahtumat. Piirrokset ovat tasoltaan vaihtelevia. Esimerkiksi missä Roope seisoo viidenneksi viimeisessä ruudussa? Onko hän kadun reunalla?

Haku päällä

Pepi etsii Fifin kadottamaa kaulapantaa. Kaksisivuinen jatkaa huonoa linjaa. Siinä ei ole ideaa. Se noudattaa vain sattuu ja tapahtuu -linjaa. Juonta ei ole, vaan asiat vain sattuvat tapahtumaan. Lisäksi Pepin lausahdukset olivat hänelle sopimattomia ja tuntuivat siltä, että käsikirjoittaja ei ole yhtään miettinyt niitä, vaan kirjoittanut vain mitä päähän sattuu tulemaan. Hahmojen ajautuminen tarinaan on kuvattu huonosti. Taustaa sentään on.

Melkoiset mässäilyt

Aku haluaa tehdä Roopeen vaikutuksen tekemällä sopimuksen, jota Roope ei ole saanut. Vahingoniloa käytetään voimakeinona toiseksi viimeisessä tarinassa. Se ei sovi tarinoille. Ensimmäisenä silmiin pistivät kuitenkin kuvitukset. Heti ensimmäiset ruudut olivat taustattomia sekä yksityiskohdittomia. Neljänneksi viimeinen ruutu on surkeuden huipentuma. Vihreä tausta (taustalla ei mitään kuvaa)! Sininen taivaskin olisi ollut helpompi, varsinkin, kun lähiruuduissa taustana oli käytetty sinistä, johon oli lisätty yksityiskohta tai pari. Tarinan kuvat ovat huonoja, mutta niin on juonikin. Se on kuin huonossa jännityskirjassa. Aluksi jokin asia on todella ihmeellinen, sitten aivan tavallinen tai päinvastainen kuin mitä oli annettu ymmärtää (vrt. sivu kuusi).

Alle parin

Aku kehittää uuden golfmailan. Kuvaavaa on, että lopun neljän ruudun tarina on lehden paras - selvästi. Siinä oli hauska ja yllättävä loppuratkaisu. Alkuakaan ei ollut pitkitetty. Taustaa ja yksityiskohtia löytyi kohtalaisesti. Näin pieniin ruutuihin niitä onkin hankalampi tehdä. Tarina kuvaa hahmojen tunteita uskottavasti ja omaa ennakkoluulottoman, ainutlaatuisen idean. Parasta antia lehdessä!

Kokonaisuus

Kokonaisuutena vuoden huonoin numero ja millä erolla! Yhtään hyvää tarinaa ei ollut (neljän ruudun tarinassa ei ollut valittamista, mutta se ei riitä). Kohtalainenkin arvosana oli hankala saavuttaa. Miksi, oi miksi, käytetään lyhyitä tarinoita, joiden taso on melkein aina roskaa? Miksei tähänkin lehteen olisi voinut laittaa kahta 15 sivun tarinaa ja yhtä yhden tai kahden? Jokaiseen lehteen niitä tuskin riittää, mutta tähän ei Aku Ankan pitäisi koskaan alentua! Parin kohtalaisen hyvän numeron jälkeen taso laskee. Saa nähdä, kuinka alas päästään vuoden aikana.

Arvosanat

Hädässä ystävä tutaan 6-
Avutonna 4
Raha rauhoittaa 4½
Haku päällä 5+
Melkoiset mässäilyt 6+
Alle parin 7+


M.P. (kirjakas(a)suomi24.fi)

Eddie Carroll (1933-2010)

Näyttelijä Eddie Carroll on menehtynyt 6. huhtikuuta 2010. Hän korvasi vuonna 1971 Cliff Edwardsin Pinocchiosta tutun Samu Sirkan äänenä ja jatkoi uraansa aina kuolemaansa asti.

Kuolinpäivä oli myös Carrollin ja hänen vaimona Carolyn häiden 47. vuosipäivä...

Kaksi Pariisin Disneylandin työntekijää tehnyt itsemurhan

Ilta-Sanomat uutisoi seuraavanlaisesti:

Pariisin Disneyland on joutunut keskellä ikävää kohua, kun kaksi puiston työntekijää on tehnyt itsemurhan lyhyen ajan sisällä.

Brittilehti Independentin mukaan viimeisin tapaus sattui viime perjantaina, kun Disneylandissa työskennellyt keski-ikäinen kokki ei palannut töihin sairausloman päätyttyä. Hänen työtoverinsa kertoivat, että mies oli harkinnut työpaikan vaihtamista lisääntyneen työmäärän takia.

Huvipuiston johtajista kiistää, että itsemurha olisi liittynyt millään tavalla työhön. Kyseessä ei kuitenkaan ollut ainoa puistoa kohdannut suru-uutinen, sillä vastaavanlainen tapaus sattui myös 21. helmikuuta. Vain päivää aiemmin yksi Disneylandin työntekijöistä oli uhkaillut itsemurhalla.

Ammattiyhdistyksen mukaan Disneylandin johdon on syytä katsoa itseään peiliin, sillä ongelma löytyy huvipuiston johtamistavasta.

Tulevia sarjakuvajulkaisuja

Vähän osviittaa tulevasta tarjonnasta:

Ankantekijät 12: Taistelupari
-Tekijänä Bas & Mau Heymans
-ISBN 978-951-32-2884-2
-Ilmestymis viikko 33/2010
-Suositushinta 38€

Ankkojen maailmanhistoria 3: Keskiaika
-ISBN 978-951-32-2894-1
-Ilmestymis viikko 36/2010
-Suositushinta 33€

Pako Kielletystä laaksosta ja muita Don Rosan parhaita
-ISBN 978-951-32-2887-3
-Ilmestymis viikko 38/2010
-Suositushinta 39€

Ankkain suvun juhlakirja
-ISBN 978-951-32-2883-5
-Ilmestymis viikko 40/2010
-Suositushinta 59€

Ankkalinnan suuri joulukirja
-ISBN 978-951-32-2886-6
-Ilmestymis viikko 41/2010
-Suositushinta 35€

Aku Ankka: Parhaat palat 1961
-ISBN 978-951-32-2885-9
-Ilmestymis viikko 41/2010
-Suositushinta 38€

Arvostelu: Aku Ankka 13/2010

Aku Ankka 13/2010

Kansi

Aku tankkaa autoaan huomaamatta polttoaineen menevän auton läpi istuimille. Kansi on omaperäinen (poikkeuksellista) ja taustaton (tavallista). Kannessa on mainio idea ja se on täysin omassa sarjassaan, mutta siitä on tehty liian yksinkertainen. Maan ja taustalla olevan taivaan(ko) raja näyttää omituiselta ja yksityiskohtia ei oikein ole. Se pilasi kannen hyvän idean.

Rengasmatka

Akulta hajoaa yksi rengas maalla. Yksisivuinen menee plussan puolelle, koska se oli epätavallinen. Siinä ei mässäilty vahingonilolla, vaan alussa Akulla oli jopa hyvää onnea, koska hän löysi harvinaisen vararenkaan. Loppuratkaisu ei ollut niitä tavallisimpia (rengas järveen tai puhki tms.), mutta ei myöskään aivan uusi. Silti kokonaisuudessaan hyvä yksisivuinen.

Pääsiäisen pelastaja

Aku haluaisi olla mukana suunnittelemassa pääsiäisparaatia, mutta hänelle väitetään, että se on peruttu tältä vuodelta, vaikka se järjestetään. Avaustarina oli harvinaisen tylsä. Akulle "sattui tapahtumaan" kaikkea, mikä auttoi häntä. Asioille ei saatu uskottaviia syitä. Kaikki tapahtui juuri niin kuin tarinan kannalta oli otollisinta. Mitä järkeä esimerkiksi oli pupuasuilla kokoontumista varten? Ne olivat vain tarinan sujuvuutta ja helppoa tekemistä varten, eivät itse juonta. Akun luonteet on kuvattu epäuskottavasti ja ristiriitaisesti muiden tarinoiden kanssa. Tarinan epäuskottavuus loi sille suuren varjon. Loppuratkaisunkin oli voinut arvata. Se oli lian tavallinen. Paljon parempi olisi ollut tehdä tarinalle iloinen loppu, koska se olisi yllättänyt lukijat. Käsikirjoittaja Troelstrup ei vain uskaltanut tehdä sitä.

Kyllä Marketta tietää

Akun hankkima navigaattori ei vie häntä sinne, mihin hän haluaisi. Kolmostarina oli oiva osoitus siitä, mitä ei pidä tehdä. Tarina on selvästi vuoden huonoin. Sen idea on mielikuvitukseton ja tylsä ja Marketta on mukahauska ja ennalta-arvattava. Akun pysyminen ilman hermostumista on epäuskottavaa. Tarina ei sisällä minkäänlaisia kunnon elementtejä tai tunteita. Loppuratkaisu ei ole hauska ja senkin voi arvata aikaisemmin. Lisäksi se on epäaito. Aku olisi perusluonteensa mukaan vain heittänyt Marketan pois autosta. Tarina on tylsä eikä se sisällä kunnon juonta. Siinä vain ajaudutaan paikasta toiseen. Piirrokset ovat heikkoja ainakin taustan osalta (katso esimerkiksi ruutu yhdeksän). Hahmojen luonteenpiirteitä ei käytetty millään tavalla apuna, vaan tarina tehtiin vain yhden (surkean) idean ympärille. Juoni oli olematon. Tarina toisti samaa kaavaa koko ajan ja pyöri samoissa paikoissa. Huonostakin ideasta olisi saattanut saada kohtalaisen tarinan hyvällä juonella. Tarina oli tekemällä tehty eikä se sisältänyt luonnollisisesti syntyneitä ideoita. Positiivisuutta on hankala löytää koko tarinasta.

Ilmaista tavaraa

Aku löytää paikan, josta saa ilmaista tavaraa aikomuksenaan korjata ne. Niin heikko idea ja olematon juoni onnistuivat pilaamaan seuraavan tarinan. Akun yritykset olivat tuhoon tuomittuja, koska lukija tiesi tuloksen heti. Miksi tarinasta oltiin tehty ylipitkä kahden sivun pituinen? Siinä oli paljon turhia asioita. Tarinassa oli todella paljon vahingoniloa. Se on vain todella harvoin hauskaa. Tämä tarina ei tehnyt poikkeusta. Ilmeet olivat koko tarinan ajan liian samanlaisia. Tarinasta puuttuu kunnollinen idea. Se on vain täytetarina.

Matkapuhelin

Ankanpojat haluavat kännykän ja löytävät esineen, joka ei ole kännykkä, vaikka siltä näyttää. Myös viidennessä tarinassa oli havaittavissa selkeää pitkitystä. Tupun, Hupun ja Lupun reaktiot olivat omituisia ja he käyttäytyivät luonteidensa vastaisesti ja muuttivat mielipiteitään ja tunteitaan todella usein (esimerkkinä ruudut 5-8). Myös Aku oli luonteiltaan erilainen kuin hänen tavalliset luonteensa. Tarinassa "sattui" paljon, ilman syitä ja seurauksia. Tarinan juoni ei edennyt kunnolla ja oli mielikuvitukseton. Siihen ei ollut panostettu. Varsinkin syyt puuttuivat täysin. Lisäksi epäuskottavuutta oli paljon. Huono tarina.

Ylämaan sankari

Jatkotarinan toisessa ja viimeisessä osassa ratkaiseva koitos taistossa on vuoren huipulle olevalle majalle pinkominen. Lumimyrsky muuttaa suunnitelmia. Onneksi tässä osassa jatkotarinaa ei sentään ollut paljoa vahingoniloa, joka heikensi ensimmäistä osaa huomattavasti. Tällä kertaa oli keskitytty itse juoneen. Sitä olisin toivonut koko tarinalta. Tällä tarkoitan lähinnä Akun oikaisemista ja siihen liittynyttä vahingoniloa. Toinen osa alkoi todella laimeasti (koska edellinen osa oli päättynyt samalla tavalla). Ei alussa ollut jännitystä. Siinä oli vain osien väli. Jännitystä oli yritetty luoda, mutta siinä oltiin epäonnistuttu täysin. Akun kokema päättäväispistos oli hienosti toteutettu. Se oli uskottava ja toi tarinan juonelle edes jotain hyvää. Roopen luonteen nopeat muutokset olivat taasen täysin epäuskottavia ja niillä oli haluttu pelkästään aiheuttaa tarinaan dramatiikkaa. Ne olivat turhia ja täydensivät osaltaan tarinalle negatiivista vaikutelmaa, minkä ensimmäinen osa oli jo kerinnyt luoda. Tarinasta jää kuitenkin mieleen päällimmäiseksi positiivinen mielikuva.

Taiteen puolesta

Akulla ei ole varaa pianon osamaksuihin. Lopun neliruutuinen olisi toiminut parhaiten kaksiruutuisena. Viimeinen ruutu oli täysin turha (tai en tajunnut vitsiä). Vitsin tulee olla aina lopussa. Nyt osa siitä oli toisessa, osa kolmannessa ruudussa. Se oli huono ratkaisu eikä toiminut millään tavoin. Olisin toivonut tarinan kuvitukseen enemmän yksityiskohtia, mutta turha toivo. Tarina oli jopa neljän ruudun pituisena liian pitkä. Sen vitsi saattoi olla kohtalainen. Se oltiin vain pilattu jakamalla se hölmösti kahteen ruutuun ja laittamalla vielä ruutujen jälkeen yksi turha täyteruutu, jotta vaadittu ruutumäärä saataisiin täyteen.

Kokonaisuus

Kokonaisuutena olipahan surkea numero! Kunnon tarinaa sai etsiä kissojen ja koirien kanssa. Lähimmäksi pääsivät ensimmäinen yksisivuinen sekä viimeinen pitkä tarina. Kyllä näin monesta tarinasta olisi edes yhden luullut olevan hyvä tarina, mutta ei... Valitettavasti suunta näyttää olevan alaspäin. Tässä numerossa rikottiin jo mm. vuoden huonoimman tarinan ennätys. Toivottavasti taso alkaa nousta!

Arvosanat

Rengasmatka 7+
Pääsiäisen pelastaja 6-
Kyllä Marketta tietää 4+
Ilmaista tavaraa 5
Matkapuhelin 6
Ylämaan sankari (osa 2) 9-
Taiteen puolesta 6

M.P. (kirjakas(a)suomi24.fi)