Arvostelu: Aku Ankka 11/2010

Arvostelun aika:

Aku Ankka 11/2010

Alussa oli Jukka Heiskasen artikkeli lehden johtosarjasta.

Kansi

Akulla on kasvot molemmilla puolilla päätään. Kansi oli taas kerran taustaton, mutta hyvin toteutettu. Ideasta on hankala sanoa mitään. Variaatioita on ollut paljon, mutta juuri tämänlaista kantta ei ole. Lisäksi takin napitus eri suuntaan, kuin räpylät osoittavat, oli jotain, mikä täydensi ideaa ja mitä en muista aikaisemmin nähneeni.

Napapiirin postimies

Aku haluaa ammatin, joka herättää muissa ylpeyttä. Hän päätyy postinjakajaksi kylmiin olosuhteisiin. Napapiirin postimiehestä näki selvästi, että idea oli Carl Barksin. Hänelle on ominaista se, että menestyminen muuttuu menestymättömyydeksi. Lisäksi seikkailut ja matkustaminen ovat olennainen osa hänen tarinoitaan. Tarina oli hauska ja kuvailut onnistuneita. Huumori oli (kerrankin) hauskaa. Loppuratkaisu oli vain ennalta-arvattava, jos otti huomioon Barksin tarinat sekä itse tarinan kulun. Olisin toivonut lisää kuvailua Akun työstä, koska yksityiskohdat ja itse tapahtumat (sekä sekaan siroteltu huumori) olivat mielestäni tarinan parasta antia, koska silloin tapahtuikin jotain. Esimerkiksi Tupun, Hupun ja Lupun puheista olisi voinut karsia osia pois. Tarinalla on hyvä idea ja se on toteutettu laadulla. Tarina on hauska ja kaikin puolin onnistunut.

Pihistämällä pärjää

Roope ja Kroisos Pennonen kamppailevat sopimuksesta. Roopen kilpailuista Kroisos Pennosta tai Kulta-Into Piitä vastaan ei olekaan julkaistu hetkeen tarinoita. Niitä olen kaivannut. Tämä tarina oli kuin halpa ja huono kopio niistä. Tarina oli enemmän tappelua kuin kilpailua. Loppuratkaisu oli arvattavissa jo aikaisemmin, vaikka Akun kommentteja ei olisi ollutkaan mukana. Ne olivat turhia ja niissä selvästi haluttiin kiinnittää lukijan huomio moniin asioihin. Kuudes ruutu on malliesimerkki huonosta ruudusta. Hahmot on piirretty, muuta ei. Taustaa ei ole, yksityiskohtia ei ole. Käytännössä mitään muuta ei ole. Tarinan idea ei ole kovin hyvä ja sitä on käytetty paljon.

Kuningatar Mummo

Mummoa luullaan kuningattareksi. Kolmas pidemmistä tarinoista on numeron huonoin. Alku ei ole uskottava ja tilanteisiin "ajautuminen" on vain vaihtoehto, johon on tukeuduttu, koska muuta ei ole keksitty. Onko siten kannattavaa tehdä tarinaa kuten tämä? Tarina on muutenkin täynnä epäuskottavuutta ja huumoria, joka ei ole hauskaa. Loppuratkaisu ei ole loppuhuipennus vaan pelkkä loppu ja tarinassa on paljon pitkitystä. Tarinassa on myös yleistetty paljon.

Solmukohta

Aku haluaa auttaa Tupua, Hupua ja Lupua sudenpentukilpailuissa. Yksisivuinen noudatti vanhoja tapoja uudella tavalla. Tarinan ideaa ja teemaa oli käytetty usein, mutta tällä tavalla en ole lukenut yhtään tarinaa. Taustalle oli sentään yritetty laittaa jotain ja lopussa ei ollut sorruttu murjottavaan Akuun, vaan on yritetty erottua joukosta (positiivisella tavalla) ja lisätty hauska loppuhuomautus. Onnistunut tarina.

Parempiin suihin

Hupu ja Lupu eivät halua toistensa saavan karamellia. Viimeinen kolmen ruudun tarina oli melko samanlainen kuin edellinen yksisivuinen. Vanhoja asioita uudella, onnistuneella tavalla. Loppuratkaisua ei heti pystynyt aavistamaan ja ilmeet oli tehty huolella. Tarina ei jäänyt vain massaan, vaan erottui joukosta.

Lehdessä oli myös dekkariliite.

Liitteestä sanottakoon sen verran, että se oli hyvä keino rahastaa. Mieluummin olisin nähnyt dekkaritarinoita ripoteltuna Akkareihin silloin tällöin, mutta kelpaahan tämäkin. Liitehän on aina plussaa.

Kokonaisuus

Kokonaisuutena yksi hyvä pitkä tarina, nolla huonoa lyhyttä. Melko samanlaista kuin aikaisemminkin. Lehti ei erottunut joukosta positiivisesti eikä negatiivisesti.

Arvosanat

Kansi 8-
Napapiirin postimies 9+
Parempiin suihin 8
Solmukohta 7½
Pihistämällä pärjää 7-
Kuningatar Mummo 6-

M.P. (kirjakas(a)suomi24.fi)