Arvostelu: Aku Ankka 7/2010

Uusimman Aku Ankan arvostelu, olkaa hyvä. Tämän viikon Akkarissa muistettiin uusinta Disney-elokuvaa, Prinsessa ja sammakko, joka sai kuluneen viikon perjantaina ensi-iltansa Suomessa.

Aku Ankka 7/2010

Kansi:

Iines suutelee sammakkoa Akun katsellessa. Kansi on tylsä. Huumoria ei ole. Jos kannen tekee jotain tarinaa varten, siinä pitäisi olla toimintaa. Tässä ei ole sitäkään. Miksi Aku piti ottaa mukaan kanteen? Huomio keskittyy kahteen asiaan, kun yksikin olisi riittänyt. Taustalle olisi voinut laittaa muutakin kuin ruohon, taivaan ja pensaan.

Kurnuttava kavaljeeri:

Iines saa Akun takia kirouksen. Johtotarinassa oli kohtuullinen idea. Sammakoita on käytetty paljon, mutta tämä tapa on aivan uutta. Viimeinen ruutu oli niin perinteinen (ja tylsä) kuin olla voi, mutta itse idea tarinassa oli erinomainen. Tarina oli moniuloitteinen: Se sisälsi monia asioita ja tarinassa oli käytännössä parikin asiaa tapahtumassa koko ajan. Kenties niitä oli liikaakin. Lopussa vaikuttaa siltä, että tarina on vain hutaistu loppuun eikä sitä ole kunnolla viimeistelty. Loppu on epäuskottava ja syyt ja seuraukset jätetään tarinan ulkopuolelle. Alussa niitä on sentään kohtuullisesti. Useissa paikoissa tarina on yrittänyt käyttää huumoria, mutta esimerkiksi sammakko ei ollut mielestäni hauska. Vahingonilossa on sama juttu. Se ei ole hauskaa. Tarinassa käytettiin hahmojen tunteita laidasta laitaan, mutta ne vaihtuivat liian nopeasti ja epäuskottavasti. Tarinan idea on todella hyvä, mutta sen ominaisuudet ovat menneet pieleen. Tarinan toteutus on epäonnistunut. Siinä on yritetty liikaa asioita. Tarina pyrkii miellyttämään kaikkia. Juuri sen takia se ei miellytä (kunnolla) kuin harvoja.

Lumensulatuskoje:

Mummo juuttuu lumeen, joten hän pyytää Pelleä apuun. Harvinainen tarina löytyi. Barksin piirtämä klassikko, jota en ole lukenut, oli lehden toinen tarina. Toteutus on parasta Barksia. Vaikka käsikirjoitus ei häneltä ollutkaan, se tuntui siltä ja oli toteutettu ammattitaidolla. Muutamat puheet ovat mukahauskoja, mutta pääasiassa käsikirjoitus on sitä mitä se pyrkii olemaan. Tässä on tarina, joka käyttää ominaisuuksia, joita on harvoin yhdistetty. Eläimille ei ole tehty paljoa puhe- eikä ajatuskuplia. Saimme tarinassa oivan näkökulman eläinten ajatuksiin. Se ja monet muut asiat tekevät tarinasta joukosta erottuvan. Lopussa oli kuin Barksin parhaiden tarinoiden tapaan opetus. Vaikka loppuratkaisu oli ennalta-arvattava, se oli hyvä. Tarina sisältää paljon unholaan jäämässä olevia ominaisuuksia ja Barksin piirrokset elävöittivät sitä. Käsikirjoitus oli kuin Barksin tekemä. Siinä oli käytetty paljon omia näklkulmia sekä teemoja. Miinukseksi jäävät vain taustattomuus sekä ennalta-arvattavuus.

Näköaloista paras:

Roope haluaa säiliöönsä päivänvaloa. Kolmisivuinen tarina, joka on tylsä, onnistui pilaamaan lehden korkean tason. Pitkitystä on havaittavissa ja tarinassa on paljon asioita, jotka ovat täysin turhia tarinan juonen kannalta. Tarinasta olisi saanut tiivistettyä yksisivuisen. Loppuratkaisu oli täysin ennalta-arvattava (jo ensimmäisissä ruuduissa) ja samantapaisia vastakkainasettelutyyppisiä juonia on käytetty jo aivan likaa. Piirrokset ovat epäonnistuneet. Esimerkiksi mittasuhteet ovat epäuskottavia ja rahasäiliö näyttää muutamissa ruuduissa omituiselta.

Matka Maan keskipisteeseen (osa 1):

Pelle on kehittänyt Kertalaakin, aineen, joka läpäisee kaiken paitsi timantit. Roopella on sille useita käyttötapoja. Viimeinen tarina oli lehden paras! Don Rosa osaa tehdä tarinoita. Tämä legendaarinen klassikko, jolle ei voi antaa tarpeeksi kehuja, osoitti sen. Heti alusta alkaen tarinasta näki sen, että siihen oli käytetty vaivaa. Pieniä yksityiskohtia oli paljon ja huumoria näkyi joka puolella. Rosan huumori on siitä omituista, että se on hauskaa! Se ei ole vain epäonnistuineita vitsejä. Se on huumoria. Rosa on tarinassaan keskittynyt täysin olennaisiin asioihin. Esimerkiksi Kertalaakia ei esitellä liikaa, mutta kuitenkin sen verran, että voi ymmärtää, että sen ominaisuudet olisi jo ymmärretty. Ihmisten reaktiot olivat aitoja ja kaikkeen on nähty paljon vaivaa. Huumoria ei tehdä väkisin, vaan se tehdään juuri niin kuin se pitää: Osana elämää. Esimerkiksi muutamat hauskat puhekuplat sisältävät paljon huumoria, mutta ne eivät ole olennaisin asia ko. ruudussa. Lukijan huomio keskittyy moniin asioihin ja tarinasta riittää iloa moneksi kerraksi. Aina löytää jotain uutta. Koko tarina on aito. Reaktiot ja lausahdukset kuulostavat uskottavilta. Pienet yksityiskohdat tuovat vielä lisää aitoutta (ja huumoria) tarinaan. Lisäksi kaikki selitykset kuulostavat uskottavilta ja hyvän juonen saa pohjautumaan niihin. Juonta ei ole tehty sekunnissa kuten monet nuoret käsikirjoittajat, vaan siihen on käytetty paljon aikaa ja vaivaa ja haluttu saada paras mahdollinen tulos. Tärkeintä tarinassa on se, että vaikka siinä tapahtuu paljon, huumorit, pienet yksityiskohdat sun muut asiat ovat silti mukana. Niille ei ole tuhlattu kokonaisia ruutuja, vaan ne on laitettu toiminnan keskelle. Näin juuri pitääkin tehdä. Jos asioille omistettaisiin omia ruutuja, tarina olisi pitkitetty ja siitä joutuisi karsimaan paljon asioita (jolloin juonesta tulisi epäuskottava ja nopeasti etenevä). Tässä ei tehdä niinkään. Tarina kuvaa loistavasti hahmojen luonteita ja ominaisuuksia ja on aivan selvästi vuoden paras tarina. Parasta on se, että tarinasta tulee vielä lisää osia. Juoni on totetutettu niin uskomattoman hyvin ja tarinassa tapahtuu koko ajan sopivasti ja piirrokset ovat onnistuneita, että vaikka tarina on luettu aikaisemminkin useasti, se täytyy lukea yhä uudestaan ja uudestaan.

Vikuroiva auto:

Hessun auto pitää korjata.Lopussa oli yksisivuinen, jonka huumori oli epäonnistunut. Huumori ei naurattanut ja piirroksissa ei ollut kunnollisia taustoja. Plussaa kuitenkin siitä, että harvinaisempia hahmoja oli käytetty eikä vain käyttämisen takia. Jonkinlaista ideaakin oli.

Kokonaisuus:

Kokonaisuutena Rosan mahtitarina saa muun lehden vaikuttamaan huonolta, vaikka niin ei ole. Ilman Rosan tarinaakin lehti olisi yltänyt vuoden parhaimpien joukkoon. Vuoden kuluessa taso tuntuu nousevan. Samaa on luvassa lisää, kun Rosan tarina jatkuu. Harmillista oli se, että kolmisivuinen tarina oli täysin epäonnistunut. Jo julkaistuja tarinoita julkaistiin paljon, mutta ei se haittaa, kunhan siitä ei tule tapa. Ne siivittivät lehden korkeille arvosanoille.

Arvosanat:

Kurnuttava kavaljeeri 7
Lumensulatuskoje 9-
Näköaloista paras 5½
Matka Maan keskipisteeseen (osa 1) 10
Vikuroiva auto 6


M.P. (kirjakas(a)suomi24.fi)