Tero Kyhyräisen mietteet

Haastattelu vuorossa onkin tällä kertaa ankistien ankisti, Tero Kyhyräinen. Jos et vielä tiedä, kuka hän on, lienee pieni tietoisku paikallaan. Kyhyräinen esitelköön itse itsensä:


Kerro ensiksi, kuka olet ja mistä tulet?

Olen kohta nelikymppinen ikänsä ankkoja lukenut – ja siis edelleen lapsenmielinen – opettaja Vantaalta. Ankkaharrastukseni alkoi 70 -luvulla akkarin, taskukirjojen, Aku Ankan parhaat -albumien ja Minä-jättikirjojen lueskelulla ja on sittemmin jatkunut näihin päiviin tunnetuin seurauksin. Omasta mielestäni olen ihan tavallinen ankanlukija, jota vain potkaisi hannuhanhimainen onni olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan vuonna 2001.


Voitit vuoden 2001 Ankka-tietäjä kilpailun. Millä tavalla valmistauduit finaaliin?

Edellisen illan siivoamalla tyttären syntymäpäiväjuhlia varten (joista siis itse olin poissa). Rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, että kilpailupäivän lähestyessä kaivoin itselleni tärkeimpiä kirjoja esiin ja lueskelin tarinoita sieltä täältä.


Mikä oli vaikein kysymys, joka kilpailussa esitettiin?

Ehkäpä oheinen kuvakysymys, jossa tiedusteltiin mitä Akun voittamassa tulitikkurasiassa (jonka Aku sittemmin vaihtoi Hannun saamaan palkintoon) oli?

Kirjastasi, Rahat vai kolmipyörä, päätellen, suosikkipiirtäjäsi on Carl Barks. Löytyykö muita suosikki Disney-artisteja?

Rosa enemmänkin tarinankertojana, Scarpa taskukirjoista, Murry Mikkipiirtäjänä, vanhat Ison, Pahan Suden piirtäjät, Korhonen ja Vainionmäki erottuvat tämän päivän akkarista edukseen ja Barksin jälkeen Vicarin piirrostyyli on eniten minun makuuni (nyttemmin on saanut huomata, että Vicarin sarjat ovat jääneet mieleen jo lapsuudesta). Voisi kyllä sanoa, että olen aika ”kaikkiruokainen”.


Löytyykö jotain tarinaa, joka olisi ylivoimaisesti paras?

Ylivoimaisesti parasta ei, mutta samalla viivalla on monta pitkää Barksin tarinaa, kuten Vanhan linnan salaisuus, Koralliluolan kummitus, Punainen postimerkki, Kulmikkaat munat,… Kaikilla on oma historiansa, joka juontaa pitkälle lapsuuteen.

Olet tehnyt legendaarisen Markku Kivekkään kanssa kaksi kirjaa, jo edellä mainitun Rahat vai kolmipyörän sekä Kupla tai Tuutti-kirjan. Kumpi on kovempi Ankka-tietäjä, sinä vai Markku?

Jos minulta kysytään, niin Markku. Ja jos Markulta kysytään, niin minä. Sanotaan, että vaatimattomuus kaunistaa, mutta ei sitä meistä kyllä huomaa… Jos nyt ihan tosissaan asiaa mietitään, niin jo se, että Markku teki 37 vuotta töitä Ankkalinnassa, tekee hänestä ehdottomasti yhden kovimmista ankka- ja Disneytietäjistä koko maailmassa – minä en ole edes lukenut ankkaa niin kauan… Eikä meidän välillämme ole koskaan kilpailua ollut, vaan molemmat olemme nauttineet heitellessämme toisillemme toinen toistaan tiukempia triviakysymyksiä.

Kuinka kattava sarjakuva-kokoelma sinulla on? Löytyykö kaikki Aku Ankat? Onko muitakin kuin Disney-sarjakuvia?

Perheellisen budjetti ja rajalliset asuinneliöt hieman rajoittavat tuota keräilyä, mutta näköispainosten ansiosta voin kohta sanoa omistavani kaikki Ankat. Taskukirjoja löytyy alkupäästä n. 75, kokonaisina sarjoina löytyy Parhaat-albumisarja, Juhlasarjat, Ankantekijät, Ankalliskirjasto ja viimeisimpänä tietysti Barksin kootut.

Muuta sarjakuvaa ei juuri nykyään ehdi lukea, mutta lapsuudessa tuli luettua Tintit, Lucky Luket ja Asterixit hyvinkin tarkkaan. Lisäksi paljon erilaisia 70- ja 80-luvun sarjakuvia on jäänyt mieleen. Nostalgisimpia taitavat olla Ällit ja Tällit sekä Cocco Billit.

Tähän väliin pakollinen trivia-kysymys: Kuinka monta sangollista vettä virtaa joka päivä Ankkalinnan kanavan halki?

972 536 kvintiljoonaa, 341 869 triljoonaa, 940 biljoonaa, … Äh! Vähemmästäkin ankka sekoaa.

Olet ammatiltasi opettaja. Ovatko oppilaasi koskaan katsoneet sinua ns. kieroon Ankka-harrastuksesi johdosta? Tietääkö oppilaasi edes, että olet hallitseva Ankkatietäjä?

Sitähän en tiedä, mitä pahaa selän takana puhutaan (eikös opettajista ole aina tapana jotakin puhua?), mutta ainakin ne, jotka ovat ilmaisseet tietävänsä harrastuksesta ovat olleet ihan positiivisilla mielin liikkeellä. Sen olen huomannut, että yläasteikäiset ovat yleensä paremmin asiasta perillä kuin lukiolaiset.

Tähän yhteyteen on pakko kertoa, että paria päivää ennen Kupla tai tuutti -kirjan julkaisua pidin päivänavausta aiheena kirja Aleksis Kiven päivän kunniaksi. Siinä sitten kerroin lasteni olevan sukua Kivelle (!) ja aprikoin, että ties vaikka joskus minustakin tulisi kirjailija ja saisin kirjani ihmisten kirjahyllyyn ties vaikka Kiven Seitsemän veljeksen viereen. No, sain hymähtelyt opettajanhuoneessa, mutta se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa: eihän minusta kirjailijaa tullut eikä tule, mutta ainakin Kivekäs on aakkosissa melko lähellä Kiveä ja eihän sitä koskaan tiedä josko triviakirjamme jonkun kirjahyllyssä komeilisivat itsensä veljeskertomuksen vieressä…


Loppuun vielä terveisesi Ankkalinnakkeelle ja sen kävijöille.

Jatkakaa linnakkeen ansiokasta puolustusta eli ankkojen lukuharrastusta etteivät markkinavoimien tuputtamat uusmediat ja niiden väkivaltaisine esikuvineen mukanaan tuomat haittailmiöt veisi meiltä lapseniloa ja Ankkalinnan turvallista kasvuympäristöä!

Tuhannet kiitokset Terolle!