Tarkkasilmäiset Taskarin lukijat ovat huomioineet Facebookissa, että ensi kuussa ilmestyvästä Aku Ankan taskukirjan numero 443 Rio, ohoi! kannesta on poistettu ankallistettu versio Rio de Janeiron kuuluisasta maamerkistä, Jeesus Kristusta esittävästä Cristo Redentor -patsaasta. Andrea Frecceron piirtämä kansi on julkaistu aiemmin seitsemässä eri maassa, mutta jokaisessa niistä patsas on jätetty kuvaan mukaan.
Aku Ankan päätoimittaja Aki Hyyppä kertoi Nyt-liitteen verkkosivuilla, että kuva olisi voinut loukata jotakuta eikä ketään haluttu "tökkiä ideologiselle alueelle". Osittain päätös johtui siitä, että kyseessä oli kansikuva. Hyyppä muistuttaa patsaan nähdyn Don Rosan tarinassa [Seitsemän (miinus neljä) rohkeaa caballeroa, AA 21-23/2005, huom.]. Kirkkoja ja muita uskonnollisia elementtejä on esiintynyt myös muissa tarinoissa. Hyyppä kiistää sensuurihaaveet ja sanoo Aku Ankan haluttavan säilyvän sellaisena, ettei se mene liian lähelle uskontoa tai ihmisten henkilökohtaista vakaumusta.
Sivut
▼
maanantai 18. heinäkuuta 2016
tiistai 12. heinäkuuta 2016
Arvostelu: Roope-setä 440
Viimeisin ilmestynyt Roope-sedän platinanumero on varmasti
odotettu julkaisu. Sen suurena tähtenä on niin sanotun uuden sukupolven
tekijöistä yksi arvostetuimmista, Andrea Castellan eli tutummalta
taiteilijanimeltään Casty. Mies on melko lyhyessä ajassa saavuttanut suursuosion
Disney-sarjakuvan ystävien keskuudessa. Hänen sarjojaan on kiitelty siitä, että
ne ovat tuoneet takaisin vanhojen Mikki-seikkailuiden klassista ilmapiiriä,
jossa iloisesti yhdistyvät lämmin huumori ja jännittävät, suorastaan eeppiset
juonet. Näihin arvioihin on helppo yhtyä.
132-sivuista platinanumeroa kootessaan toimituksella lienee
ollut pohtimisen paikka. Kuten heti lehden kärkeen todetaankin, Casty on
elementissään hyvin pitkien tarinoiden parissa. Lyhyempiäkin sarjoja tämän
tuotannosta tietysti löytyy, mutta olisi ollut sangen erikoista, jos lukumäärät
olisi asetettu etusijalle ja pitkät seikkailut olisivat sivumäärästä johtuen
karsiutuneet tarjonnasta. Nyt tehty ratkaisu on täysin oikea. Mukaan on saatu
pitkä epookki, mutta tilaa on myös lyhyemmälle jutulle.
On sillä lehden niin sanotulla lyhyemmälläkin jutulla mittaa
30 sivun verran. Planeetta-ahmatissa ehditään siihen nähden paljoon. Sarjan
juoni on castymaisesti eeppisissä ja megalomaanisissa mittasuhteissa, mutta
silti se on omimmillaan tällaiseksi puristettuna. Casty käsittelee
herkullisella tavalla suurimpia kuviteltavissa olevia uhkakuvia, mutta onnistuu
siitä huolimatta pitäytymään läpi sarjan keveässä ja hauskassa tunnelmassa.
Tämä se on sitä aitoa mestarin työtä!
Planeetta-ahmatti ansaitsee arvosanakseen täyden kympin,
mutta perään on rustattava vielä se pieni ikävä miinus. Casty sortuu jossain
määrin sarjan lopussa jälleen helmasyntiinsä alkaessaan ekologisen saarnansa.
Tämä piirre tuodaan esille myös miehen haastattelussa lehden lopussa, jossa hän
toteaa pitävänsä tärkeänä opettaa lapsille pienestä pitäen luonnon ja eläinten
kunnioittamista. Olkoon niin, mutta tavoitteisiin voitaisiin päästä paremmin
upottamalla tällaiset halutut opetukset tarinaan sisään, minkä kautta lukija
voi ne itse ammentaa. Suora, alleviivattu, saarnaava puhe jättää viihdyttämään
tarkoitetusta Disney-sarjakuvasta hivenen pahan maun suuhun.
Platinanumeron varsinainen epookki on vielä edessä.
Vuosisatojen vuorovesi on Castyn oma suosikki omista sarjoistaan. Erinomaisen
tarinan merkit ovatkin ilmassa, sillä sarja on hyvin tyypillinen tekijälleen.
Juoni liikkuu isoissa sfääreissä ja siihen mahtuu melkoisia käänteitä, mutta ei
sitä huumoriakaan ole mihinkään unohdettu. Casty pystyy tasapainottelemaan
taitavasti vakavien ja jopa synkkien teemojen sekä hurtin, kepeän ilmapiirin
välillä.
Castylle tietysti suotakoon oikeus pitää Vuosisatojen
vuorovettä parhaana sarjanaan, mutta allekirjoittanut ei ole valmis samaan
tunnustukseen. Tarina on erinomainen niin yleisellä tasolla kuin Castyn
mittapuulla, mutta ei se samalla tavalla iske kuin jotkut muut tämän sarjat.
Tätä listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään, mutta esimerkiksi sellaisten
tarinoiden kuin Kaarakapina (Taskarin teemanumero 12), Suuri, suurempi,
suurenmoinen Tuplajekku (Taskari 316), Xamocin lahja (Taskari 313) tai Mustan
valaan arvoitus (Taskari 311) etuna on se, että ne tuli luettua ja ne
kolahtivat jo silloin, kun Casty oli vielä uusi nimi Disney-sarjakuvassa. Sittemmin
maestroa kohtaan on virittynyt kenties liiankin suuria odotuksia. Nämä
ensimmäiset suuronnistumiset voivat siten olla myös taakka.
Castyn platinanumerolta odotettiin paljon ja se myös täytti
odotukset. Lehden kelpaa asettaa aiempien numeroiden rinnalle, joista löytyvät
myös Luciano Bottarolle ja Giovan Battista Carpille omistetut helmet.
Lokakuussa ilmestyvä seuraava platinanumero on lajissaan kahdeksas, mutta jo
toinen Romano Scarpalle nimetty. Ei taida olla tarvetta olla meedio
todetakseen, että Castykin tulee vielä saamaan uusintakierroksen.
Mitä muuta voi vielä Casty-platinanumerolta vaatia? No
Suomi-viittausta! Castyn käsitys Suomesta on ilahduttavan peri-italialainen.
Olkaamme otettuja saadessamme olla osa peräti mestarin itsensä suosikkisarjaa.