Aku Ankalle langettava tuomio JSN:ltä

Aku Ankka -lehti on saanut Julkisen sanan neuvostolta (JSN) langettavan tuomion piilomainonnasta. Kyseessä on kaikkien aikojen ensimmäinen langettava tuomio Aku Ankalle, joka tuli niin ikään kaikkien aikojen ensimmäisen lehteen kohdistuneen kantelun seurauksena.

Kantelu koski Aku Ankan 40/2014 välissä julkaistua ilmoitusliitettä, jossa mainostettiin Oululaisen Reilu-leipää. Kantelijan mukaan tapauksessa mainosten ja toimituksellisen sisällön välinen ero ei tullut tarpeeksi selväksi, koska liitteessä käytettiin lehden puolelta tuttua fonttia, lehdelle ominaista kansikuvaa ja mainostettavan tuotteen näkökulmasta valittuja sarjakuvia. Aku Ankan päätoimittaja Aki Hyyppä puolusti liitteen selkeää erillisyyttä lehdestä ja helppoa tunnistettavuutta kaupalliseksi sisällöksi sen kannessa käytetyllä ILMOITUSLIITE-tekstillä, eri paperilaadulla kuin itse lehdellä ja liitteen omalla sivunumeroinnilla.

JSN:n ratkaisu oli seuraava:

JO 16: Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava.

Julkisen sanan neuvosto toteaa 27.11.2013 antamassaan lausumassa piilomainonnasta seuraavaa:
”Neuvosto pitää tärkeänä, että koko media-ala kantaa vastuunsa Journalistin ohjeiden noudattamisesta, torjuu johdonmukaisesti piilomainonnan sekä kieltäytyy ulkopuolisesta painostuksesta myös silloin, kun sitä yrittää vaikutusvaltainen ilmoittaja tai yhteistyökumppani. Jos tiedotusväline taipuu, tieto siitä voi levitä sekä heikentää kyseisen välineen, ja viime kädessä koko media-alan, uskottavuutta yleisön silmissä.”

Aku Ankka on Suomen suurin viikkolehti. Lehden mediatiedoissa kerrotaan, että suurin osa sen lukijoista on 8–16-vuotiaita (3–11-vuotiaita lukijoita on yhteensä 267 000/Yippee 2011, yli 12-vuotiaita lukijoita on yhteensä 983 000/KMT 2012). Lehden lukijakunnasta suurin osa on alaikäisiä. Neuvosto painottaa, että lapsille suunnatussa mediassa piilomainonnan torjuminen on yhtä tärkeää kuin kaikissa muissakin tiedotusvälineissä, ellei vieläkin tärkeämpää. Sarjakuvalehden lukijakunnalla ei ole yhtä hyviä valmiuksia kuin aikuisilla erottaa mainontaa lehden tavanomaisesta sisällöstä varsinkin, kun mainonnalle haetaan vakuuttavuutta lehden ilmettä jäljittelemällä ja valitsemalla sisällöksi leipä-aiheisia sarjakuvia.                                                                                                                 
Oululaisen Reilu-leivän mainosliitteen kansi oli samanlainen kuin Aku Ankan kansi. Ilmoitusliite-teksti ei ollut riittävä, koska Aku Ankan logo hallitsi liitteen kantta ja siinä käytettiin samoja fontteja kuin Aku Ankan kannessa. 16-sivuisessa liitteessä oli neljän sivun mittainen sarjakuva, kaksi ja puoli sivua sarjakuvastrippejä sekä aukeaman sanaristikko. Kaikki Aku Ankan arkistoista valikoitu sisältö käsitteli leipää. Ilmoitusliite-sanaa ei toistettu kertaakaan liitteen kannen jälkeen. Liitteessä mainittiin reilu-sana 20 kertaa: kahdeksan kertaa tuotteen logona, kerran sanaristikossa ja 11 kertaa eri muodoissa toimituksen tuottamassa aineistossa.

Päätoimittajan vastauksen mukaan lehden toimitus oli tuottanut liitteeseen kaupallista sisältöä mainostajan tilauksesta. Lisäksi tekijätietojen julkaiseminen myös liitteessä hämärsi rajaa ilmoituksen ja lehden toimituksellisen sisällön välillä. Neuvosto pitää arveluttavana sitä, että toimitus tekee ilmoitussisältöä tällä tavoin.

Julkisen sanan neuvosto toteaa, että Aku Ankka on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa sille huomautuksen.

Ankronikka palaa uusin jaksoin 2017

Disney XD -kanava on ilmoittanut tekevänsä uuden animaatiosarjan, joka perustuu vuosina 1987-1990 valmistettuun suuren suosion ja Emmy-palkintoja saavuttaneeseen Ankronikkaan. Disney Television Animationin vuonna 2017 televisiossa aloittavassa tuotannossa kerrotaan jälleen esiintyvän samoja ikonisia hahmoja kuin alkuperäisessä sarjassa, etunenässä tietysti Roope-setä ja ankanpojat Tupu, Hupu ja Lupu. Paluuta lupaillaan myös muille Ankronikasta tutuille hahmoille, kuten Heimo Huimalle, Tepalle, Selma Taatelille ja hovimestari Ankenströmille. Myös muista yhteyksistä enemmän tunnettuja ja Ankronikassakin esiintyneitä hahmoja tullaan näkemään, esimerkiksi Pelle Peloton, Milla Magia, Karhukopla ja Kulta-Into Pii.

Uutisen julkistanut Disney XD:n Senior Vice President Marc Bujah ylisti Ankronikan erityisasemaa Disneyn televisioanimaation historiassa ja kuinka Carl Barksin sarjakuvista inspiraatiota ottanut sarja asetti animaatioviihteelle sekä lapset että aikuiset tavoittaneet standardit. Hän lupasi uuden sarjan tuovan saman energian ja seikkailuhengen uuden sukupolven tavoitettavaksi.

Michael Barrierista juttua

Arkansas Online pääsi hieman jututtamaan Barks-asiantuntija Michael Barrieria, ja varsin komea juttu tästä irtosikin. Mielenkiintoinen juttu, käykääpäs ihmeessä vilkaisemassa!

"Kaikin puoli taskareilla menee edelleen ihan mainiosti."

"Kaikin puoli taskareilla menee edelleen ihan mainiosti", kertoo Aku Ankan päätoimittaja Aki Hyyppä tuoreessa Ylen jutussa. Taskarin levikkihän on ollut viime vuosina laskussa, mutta varsin komeita lukuja se edelleenkin paukuttaa kuten käy ilmi viime vuoden tilastoista. Samalla Hyyppä paljastaa hieman Aku Ankan Lataamon levikkejä: "Noin lonkalta heittäisin, että sillä on keskimäärin noin 16 000 tilaajaa vuodessa". Varsin kelvollinen määrä siis tuokin, ja uskoisin että tulevaisuudessa määrä tulee kasvamaan entisestään.

Voit lukea jutun kokonaisuudessaan täältä!

Disneyn palkintokaappiin muutama Oscar-pysti

Oscarit on taas jaettu ja joukko huikaisevia elokuvia on saanut sen kaiken kunnian minkä todella ovatkin ansainneet. Disneylle Oscarit ei tuottanut jättiyllätyksiä, vaan kuten monesti ennenkin, koppasivat he kaksi pystiä tuliaisiksi kotimatkalleen. Parhaaksi animaatioelokuvaksi valittiin Big Hero 6 & parhaana lyhytanimaationa palkittiin Feast.

Asiaa hakusanoista osa 4

Ankkalinnakkeeseen eksyy silloin tällöin kävijöitä mitä eriskummallisimmilla hakusanoilla. Kaikki kävijät ovat tietenkin yhtä terveteulleita, mutta valitettavasti aina emme ole kyenneet ratkaisemaan hakijan ongelmaa. Siksi on hyvä aina silloin tällöin käydä läpi hakusanoja ja tuoda vastaukset näihin mieltä painaviin kysymyksiin. Tämä on jo neljäs kerta, kun hakusanojen arvoitusta lähdetään ratkomaan. Ensimmäisellä kerralla listattiin muun muassa Carl Barksin lithografit ja toisella kerralla pyrittiin antamaan pieniä vinkkejä siitä, kuinka voisi päästä animaattoriksi. Kolmannella kerralla tutkittiin hieman huippusäveltäjä Alan Menkenin uraa. On siis sarjan neljännen osan aika, tässä vastaukset muutamiin hakukohteisiin.

Aku Ankka joulupukki sätkynukke - Vuoden 1958 Aku Ankan lehti numero 24b (eli klassinen Jouluparaati) sisälsi Aku-fanien iloksi Aku Ankka sätkynuken, josta onkin tullut himoittu keräilykohde. Kalervo Pulkkinenkin muisteli sätkynukkea Ankkalinnakkeelle kirjoittamassaan Markku Kivekään muistokirjoituksessa: "Sain myös lukea lehden arkistossa kaikki 50-luvun ankat. Minulle lehti oli tullut vasta vuodesta 1960, ja lapsuuden traumani oli että serkuillani oli ollut lehden tilaajalahjana saatu Aku joulupukkina -sätkynukke seinällään, kun taas minun tilaukseni myöhästyi sen verran, etten tilaajalahjaa saanut. Markku kaivoi arkistosta kasan sätkynukkearkkeja, antoi ne minulle ja sanoi: ”Näin niistä traumoista päästään!”"

Aku Ankasta iloisia kuvia - Klassisin iloinen Aku on nähty valkokankaalla, sillä kukapa olisi unohtanut wanhojen klassisten Disney-lyhäreiden alkutunnusta jossa Akun kasvot loistavat riemua. Myös klassinen rallatus on varmasti jäänyt monien mieleen:

Who's got the sweetest disposition?

One guess -- guess who!

Who never never starts an argument? (Woman: Hmmmm?)

Who never shows a bit of temperament?

Who's never wrong but always right? (Donald: Yeah?)

Who'd never dream of starting a fight? (Donald: That so?!)

Who gets stuck with all the bad luck?

No one... (Donald quacks angrily) but Donald Duck! (Donald: Yeah!)

Ratkojat Mikille sukua - Ellen täysin väärin arvaa, on tässä pyritty etsimään Ratkojat- sivulta tietoa Mikin sukulaisista. Sanaristikoissa todennäköisesti etsitään Morttia ja Verttiä, Mikin siskon poikia. On kuitenkin syytä muistaa, että Mikin suku on varsin laaja. Isoeno Morris, Jeremias- setä, Milla Kultahiiri ja Neiti Hiirelä ovat hekin Disney-sarjakuvissa esiintyneitä sukulaisia, mutta toki huomattavasti Morttia ja Verttiä harvemmin nähtyjä.

Pentti Tupuksi - Tiedetään, että Disney-diggari Pentti Hauhiala on pukeutunut Aku Ankaksi saatuaan käsiinsä vanhan Koffin mainoskäytössä olleen Aku-puvun. Mutta että olisi myös Akun siskonpoikana esiintynyt? Tästä ei havaintoja ole, mutta ohessa kuitenkin pikkukuva Pentistä Akun merimiesnuttu päällä.

Kisumisu Aku Ankka - Kisumisu tuli tunnetuksi Al Hubbardin ja Dick Kenneyn sarjakuvissa, ja ensimmäisen kerran tämä valkoinen pörröturkki ihastuttikin jo vuonna 1964. Vaikka Kisumisu onkin Akun kissa, useimmiten hän esiintyi Touho Ankan kanssa samoissa tarinoissa.


Markku Laitinen Aleksisk. - Markku Laitinen on divarinpitäjä Lahdesta. Hänet ja hänen kirjansa löydät osoitteesta Rautatienkatu 14, 15110 Lahti.

Akukarl barks signeeraukset - "Karlin" eli Carl Barksin nimmarit ovat haluttua keräilytavaraa, onhan hän eittämättä yksi kautta aikain arvostetuimmista sarjakuvapiirtäjistä. Huuto.netissä näkee aina silloin tällöin myynnissä Barksin upeita lithografeja, joissa on luonnollisesti asianmukaisesti Barksin signeerauskin. Oivallinen investointikohde, taide pitää arvonsa läpi historian!

ディズニー キャラクター - Pikaisen googlauksen perusteella tämä liittyy jotenkin Disney-maailmaan. Osaakohan joku lukijoista tarkemimmin kertoa, mistäköhän on kyse?

edit. Ja arvon lukijamme totisesti löysi tälle vastauksen! Eli japaninkielinen fraasihan kulkee koko komeisuudessaan "Disney-hahmot". Kiitokset tiedosta!

Pentti Hauhiala Länsiväylä- lehdessä

Länsiväylä on päässyt haastattelemaan yhtä maamme tunnetuimmista Disney-harrastajista, Pentti Hauhialaa. Voit lukea jutun tästä! Jutussä käydään läpi hieman Pentin Disney-harrastuksen taustoja ja onpa mukana myös kuva Waltin aidosta nimikirjoituksesta!

Barksin originaali myynnissä!

Sotheby's on löytänyt varsinaisen taideteoksen huutokaupattavaksi. Myynnissä on nimittäin kokonainen alkuperäissivu Carl Barksin tarinasta North of the Yukon. Arvioitu myyntihinta on 15 000 - 20 000€, joten aivan halvalla ei originaalisivu taida irrota. Voit tutustua kohteeseen tarkemmin tästä!

Samainen taho myy myös Floyd Gottfredsonin originaalisivua, pääset tutustumaan siihen tästä!

Al Taliaferron kootut tulossa?

Yhdysvalloissa aloitetaan varsin kunnianhimoinen projekti, sillä IDW Publishing aikoo julkaista Al Taliaferron tuotannon vuodesta 1938 lähtien. Vielä ei ole tarkempaa tietoa, aiotaanko kaikki Taliaferron sarjat julkaista kyseisessä sarjassa, mutta ainakin vuoden 1938 stripit julkaistaan vielä tämän vuoden puolella väritettynä. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan, mitä tuleman pitää!

IDW tuo muitakin Disney-sarjakuvia markkinoille, joista löydät lisäinfoa täältä!

Aki Hyyppä Radio Rockissa!

Aku Ankan päätoimittaja Aki Hyyppä oli Radio Rockin Korporaation haastateltavana 20. helmikuuta. Haastattelun voit kuunnella täältä! Jutussa käydään läpi muun muassa Aku Ankan suosion salaisuutta suomalaisten keskuudessa. Mukavaa kuunneltavaa, kannattaa tutustua!

Cinderella ensi-illassa 13.3. - katso trailerit

Cinderella eli Disneyn live action -versio Tuhkimo-klassikkopiirretystä saa ensi-iltansa 13. maaliskuuta. Kenneth Branaghin ohjaustyö jatkaa esimerkiksi sellaisten tuotantojen kuin Alice in Wonderland ja Maleficent tiellä. Tuhkimoa esittää Lily James ja näyttelijäkaartin isoja nimiä ovat Cate Blanchett, Helena Bonham Carter ja Stellan Skarsgård. Elokuva on esitetty Berliinin kansainvälisillä filmifestivaaleilla ja sen ennakkoarvioissa erityisesti Blanchettin rooli Lady Tremainena eli ilkeänä äitipuolena on kerännyt kiitosta, samoin kuin rainan ohjaus, käsikirjoitus, lavastus ja puvustus. Sitä on myös ylistetty uskollisuudesta alkuperäiselle animaatiolle, joten ainekset laadukkaalle tuotokselle ovat olemassa. Katso alta elokuvan traileri tai sen suomeksi tekstitetty versio sekä viikko sitten julkaistu uusi traileri!

Suomeksi tekstitetty traileri:

Uusin traileri:

Arvostelu: Roope-setä 426

Vuoden ensimmäisessä aiemman mallin mukaisessa Roope-sedässä käännetään siinäkin uutta lehteä aloittamalla uusi sarja, Hessu reportterina. Stefano Turconin piirtämä kansi antaa jo viitteitä siitä, millaista on luvassa. Toimittajuus ja 1920-lukulainen yhdysvaltalaisen suurkaupungin miljöö eivät ole mitenkään uusi juttu italialaisen Disney-sarjakuvan hiiriuniversumin piirissä, sillä samanlaisissa ympyröissä on jo aiemmin nähty Helunaa. Jätetään lopullisen tuomion antaminen odottamaan vuoroaan ja pureksitaan lehden muita tarinoita.

Johtosarja on Giorgio Pezzinin käsikirjoittama Kuumaa jäätä 43-sivuinen kokonaisuus, jonka piirrostyö on sälytetty Francesc Bargadá Studion harteille. Se on ollut suuri virhe, sillä piirrokset ovat jääneet asultaan kankeiksi ja kauhistuttaviksi. Rutiininomaisuus vailla minkäänlaista intohimoa paistaa niiden läpi. Pezzinin käsikirjoitus ei ole niin hulppeaa tasoa, että piirrokset aiheuttaisivat kardinaalimunauksen tuottamaa harmitusreaktiota, mutta kyllä etevämpi ja työhönsä vähemmän leipiintynyt piirtäjä olisi varmasti saanut itsestään enemmänkin irti. 

Viime vuonna aloitettu Klondiken kuningas -sarja jatkuu Giorgio Martignonin ja Luciano Milanon Langattomalla lennättimellä. Lyhyet kertomukset nuoresta Roopesta eivät ole herättäneet innostusta eikä näin tapahdu nytkään. Sarja on turhantuntuinen ja onneton yritys ratsastaa ansioituneempien tekijöiden laatimien Roopen nuoruudenseikkailujen aiemmin saavuttamalla menestyksellä. Lehden lopussa on vielä lyhyt juttu Tuomio suorassa lähetyksessä, tekijöinään Roberto Gagnor ja Giada Perissinotto, mutta sen idea jää täydelliseen hämärän peittoon.

Teresa Radice ja Stefano Turconi ovat sen kuukauden päätapauksen, Hessu reportterina -sarjan avauksen, takana. Yllätyksettömästi Tähtitoimittaja-nimellä kulkeva avausosa läväyttää lukijan eteen tutun kimaran hiiriuniversumin hahmoja erilaisessa ympäristössä ja erilaisilla titteleillä ja taustoilla kuin tuiki tavallisessa ankkalinnalaisessa miljöössä. Mustakaavun alias Lättäpään konnarooli jää ainakin vielä tässä vaiheessa köyhäksi. Karvakattia on mukava nähdä, vaikka tämäkin vain äkkiseltään vilahtaa välillä ruuduissa. Mielenkiintoinen, yllättävä ja ihan hyväkin ratkaisu on ollut jättää Mikki sivuun, mihin tarinassa välillä viitataankin (näkyykö tuttua hahmoa silti jossain?). Tällä tavalla olisi mahdollista nostaa Hessu kunnolla estradille ja päähenkilöksi, mutta silti tuntuu kuin hänkin olisi vain sivuroolissa. Kukaan tarinassa ei oikeastaan nouse missään vaiheessa johtavaan osaan. Muutenkin kerronta on kömpelöä ja takeltelevaa eikä herätä innostusta tulevista osista. Turconin piirrostyylissä ei sinänsä mitään vikaa ole. 

Tuttuun tapaan niitä aivan lyhyimpiäkin juttuja eli yksisivuisia ja yksi strippikin on mukana. Bruno Sarda ja Lucio Leoni eivät aiheuta Indiana Hopo -vitsillään naurunpyrskähdyksiä takakannessa ja Donald Soffrittin Pikku-Aku-strippi ja Miguelin piirtämä dekkaripähkinäkin jatkavat tylsällä linjallaan. In English -osion Riccardo Pescen ja Andrea Ferrarisin Aku ja Touho -juttua ei Inducksin mukaan ole Suomessa aiemmin nähty, mutta olen varma siitä, että olen lukenut sen jossain suomenkielisessä yhteydessä jo aiemmin. Niin tai näin, tämä lehti oli kokonaisuutena iso floppi. Hessu reportterina -sarja ei lunastanut odotuksia eikä muistakaan tuotoksista sen parempaan ollut. Uudistusten alkuvaiheessa olisi hyvä nähdä edes toivonpilkahduksia paremmasta tulevasta, vaikka tämän numeron formaattiin uudistukset eivät suoraan purreetkaan.

Arvostelu: Aku Ankan taskukirja 423

Helmikuun Taskarin kannessa esitellään Carlo Limidon piirtämänä Viisasten kiveä vähemmän tunnetumpi tuttavuus ja Taskarin nimeksi asti päätynyt Viekasten kivi. Kanteen viittaava sarja, Carlo Panaron ja Carlo Limidon Rubljankan ruhtinatar on säästetty kirjan viimeiseksi. Aarrejahti vanhassa linnassa tuo mukanaan erilaisia käänteitä, mutta ei sellaista, joka antaisi tarinalle jonkinlaista toivottavaa nostetta. Näin ollen Taskarin eräänlaisesta nimitarinasta ei ole opuksen vahvaksi lenkiksi.

Koko kirjan aloittavana sarjana toimii tutuksi ja yleiseksi tulleeseen tapaan Egmont-tuotos, jonka piirrostyöstä vastaa niiden yhteydestä tunnettu nimi Massimo Fecchi. Byron Ericksonin käsikirjoittamassa tarinassa Antiikin voimat Karhukopla ja Milla yhdistävät voimansa, mikä ei mitenkään uusi juonikuvio ole. Don Rosan toimittajanakin tunnettu Erickson on kuitenkin saanut jalostettua juttuun ihan kelpo asetelman, mutta koska valitettavan tuttuun tyyliin loppuratkaisuun täytyy päästä nopeasti, sarjaan ei ehdi kehittymään suurempia latauksia ja se jää tavanomaiseksi Egmontin Taskari-sarjaksi. 

Tavanomaisuus on kaukana käsikirjoittajien Jacopo Cirillo ja Tito Faraci sekä piirtäjän Marco Palazzi Mikki-sarjasta Yksi meistä. Kyseessä on humoristiseen tyyliin taiteiltu pienoinen mysteerisarja, jossa tuodaan esille usein täydellisenä yksilönä nähdyn ja siinä mielessä ärsyttävänäkin koetun Mikin vähemmän täydellisiä hetkiä eli mokia. Suomessa Mikki on aina jäänyt suosiossa Akun jalkoihin ja Italiassakin on viimeistään 2000-luvun aikana kansan kelkka alkanut kääntyä enemmän jälkimmäisen suuntaan. Tarina vaikuttaakin Mikin puolesta puhuvalta ja ylimielistä vaikutelmaa vähentämään pyrkivältä. Tämä tavoite jää kuitenkin ontumaan pahemman kerran, kun sarjan valossa näyttää siltä, että Mikki tosiaan olisi ylimielinen ja suorastaan egoistinen hahmo. 

Seuraava sarja tuo välittömästi jo pelkällä olemassaolollaan päivänpaistetta risukasaan, sillä vuorossa on Enrico Faccinin Touho Ankka ja kilpaheponen, jossa raikkaan pähkähulluun tyyliin saatetaan yhteen Touho ja virtahepo. Maestron tyylitaju ja taidot eivät petä tälläkään kertaa. Juonellinen asetelma on hykerryttävä ja piirrokset hulvattomia. Erityisesti sarjan loppu tuo mieleen Floyd Gottfredsonin klassikon Mikki Hiiri ja Luuskakoipi vuodelta 1933. Mestareiden mestaria vastaan Faccinista ei tietenkään sarjoineen ole, mutta tämän omasta mestarillisuudestaan kertoo se, että sarjaa tulee pitäneeksi kunnianosoituksena Gottfredsonia kohtaan, ei loukkauksena.

Valentina Camerinin ja Michele Mazzonin onneksi lyhyeksi jäävä Korri-sarja Pahanilmanlintu on ehdottomasti kirjan heikoin lenkki ja imelyydessään suorastaan ällöttävä. Sille on turha uhrata ajatuksiaan sen enempää. Rodolfo Ciminon ja Maurizio Amendolan tarinassa Arkandian mustat lampaat on tuttuja ciminolaisia piirteitä, mutta ei tästä pienestä Akun ja Hannun täyteseikkailusta siitäkään kummempiin suorituksiin ole. Carlo Panaron ja Fabio Pochetin Hansu-yksisivuinen Päivän erikoinen jatkaa vielä samaa linjaa.

Seuraava tapaus onkin monesta syystä mielenkiintoinen. Jo tarinan nimi Taikaviitta ja Kaitaviitta vastaan Tohtori Pahamieli sisältää sellaisia elementtejä. Tohtori Pahamieli tuli edellisen kerran vastaan viime marraskuussa Taskarissa 420, jolloin Corrado Mastantuonon sarja Tohtori Pahamielen kosto jäi kutkuttaviin asetelmiin. Tämänkertainen Francesco Bianchin ja Alberto Lavoradorin tuotos ei kuitenkaan ammenna samoilta lähteiltä. Luvassa on koheltavaa seikkailua. Palle Pulpun ja Metakkamiehen paikan vielä päättömämpänä supersankarina on ottanut sarjan nimessä esiintyvä Kaitaviitta. Viime heinäkuussa Lavoradorin piirrosjälkeä tuli haukuttua rankalla kädellä, mutta tällä kertaa on sijaa jopa kehuille. Sellaisen sarjan ilmapiiriin kuin tämä on, Lavoradorin nykyinen piirrostyyli sopii hienosti. Kaitaviittaa seuratessa piirrokset tuovat kohellukseen oman pikantin lisänsä, mutta edelleenkin jälki välillä puistattaa. Pidän kiinni kannastani, ettei tällaista jälkeä ole tarpeen nähdä Disney-sarjakuvassa.

Silvia Gianattin ja Luciano Gatton sarjassa Noita naapurissa klassisessa asetelmassa kohtaavat Hessu ja Hekla Velho. Hessuhan ei usko Heklan olevan oikea noita, mutta uusi naapuri hänen mukaansa sellainen on. Tällä kertaa Heklan todisteleminen omasta noituudestaan käännetäänkin näin ollen hieman päälaelleen, kun tämä pyrkii osoittamaan, ettei naapurista löydy noitaa. Naurua sarja ei saa aikaan ja sitä lukiessa tuleekin ikävä erityisesti Luciano Bottaron hulvattomia ja mestarillisia Hessun ja Heklan koitoksia. 

Vielä mahtuu Taskariin yksi sarja, Augusto Macchetton ja Andrea Luccin Virtaa päälle, jossa ankkalinnalaisia yllytetään innovoimaan uusia tapoja tuottaa energiaa. Tarina ei herätä innostusta. Kovin innostava ei kokonaisuuskaan Taskarissa ollut. Hyvällä omallatunnolla hyviksi sarjoiksi kutsuttavia löytyi tasan yksi kappale ja sekin oli Enrico Faccinin kynästä peräisin. Faccini tuntuu olevan niitä harvoja säännöllisiä ja luotettavia ilonpilkahduksia nykyjulkaisumaailmassa. Ensi kuussa uutta mahdollisuutta tyrkytetään ainakin kannessa tässä numerossa pahasti jäätyneelle Korrille.