Tarzan- musikaali Suomeen!

Ei ole kulunut kauankaan siitä kuin Aladdin- musikaali nähtiin Suomessa, mutta jo nyt Disney-musikaalit saavat jatkoa! Helsingin Kaupunginteatterin lavalle kipuaa seuraavaksi nimittäin Tarzan. Ohessa HKT:n virallinen esittely aihiosta: 

Disneyn seikkailumusikaali Tarzan Helsingin Kaupunginteatteriin

Helsingin Kaupunginteatterissa tulee maaliskuussa 2014 ensi-iltaan upea seikkailumusikaali Tarzan. Musikaali perustuu Edgar Rice Burroughsin romaaniin Tarzan, apinain kuningas (1914) ja Disneyn rakastettuun animaatioelokuvaan vuodelta 1999. Musikaalin laulut on kirjoittanut brittiläinen pop- ja rock-ikoni Phil Collins, ja sen on käsikirjoittanut Tony-palkittu yhdysvaltalainen näytelmäkirjailija David Henry Hwang. Mikko Koivusalon suomentaman Tarzanin ohjaa Kaupunginteatterin suurelle näyttämölle Kari Rentola. Vauhdikkaita seikkailukohtauksia tarjoavan musikaalin lemmenparina vuorottelevat musiikkiteatterin nuoret lahjakkuudet Saska Pulkkinen ja Jon-Jon Geitel Tarzanina sekä Elina Aalto ja Raili Raitala Janen roolissa.

Tarzan-musikaalin muissa rooleissa nähdään muun muassa Matti Leino, Pekka Hiltunen, Panu Vauhkonen, Mikko Vihma, Emilia Nyman, Sanna Majuri, Eero Saarinen, Kari Mattila ja Petrus Kähkönen.

Tarzan kertoo Länsi-Afrikan rannikolle haaksirikkoutuneen englantilaispariskunnan pojasta, joka joutuu apinalauman kasvattamaksi viidakossa. Gorillojen keskellä kasvanut ja erilaisuutensa vuoksi hyväksyntää hakenut Tarzan tapaa vasta aikuisiässä ensimmäiset lajitoverinsa ja tulevan suuren rakkautensa Janen, joka opettaa villimiehelle ihmisten tapoja.

Phil Collinsin Oscar- ja Grammy-palkitussa musiikissa yhdistyvät iskevät pop-melodiat, tarttuvat musikaalisävelmät ja afrikkalaiset rytmit. Musikaalin 13-henkisen orkesterin kapellimestarina toimii Risto Kupiainen.

Akrobatiasta ja katutanssista ammentavan koreografian musikaaliin suunnittelevat tanssin akateemikko Marjo Kuusela ja taistelukoreografioihin erikoistunut Oula Kitti.

Länsi-Afrikan viidakkoa, ihmisten ja apinoiden rinnakkaisia maailmoja Kaupunginteatterin suurelle näyttämölle ovat loihtimassa myös lavastaja Katariina Kirjavainen, pukusuunnittelija Elina Kolehmainen ja valosuunnittelija William Iles.

Tarzan-musikaalin suositusikä on 7-vuotiaasta alkaen.

Tarzanin ensi-ilta 20.3.2014 klo 19 Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä (Eläintarhantie 5)

Liput: peruslippu 47–63 €, lapset 19–35 €

Sävellys ja laulujen sanat PHIL COLLINS

Käsikirjoitus DAVID HENRY HWANG 

Perustuu Edgar Rice Burroughsin tarinaan ”Tarzan, apinain kuningas” ja Disney-elokuvaan ”Tarzan”

Alkuperäinen Broadway-tuotanto: Disney Theatrical Productions ”TARZAN” is presented through special arrangement with Josef Weinberger Limited on behalf of Music Theatre International of New York 

Rooleissa mm. Jon-Jon Geitel, Saska Pulkkinen, Elina Aalto, Raili Raitala, Sari Haapamäki, Haza Hajipoori, Pekka Hiltunen, Sara Hirn, Annamaria Karhulahti, Jimi Kettunen, Petrus Kähkönen, Matti Leino, Sanna Majuri, Kari Mattila, Hanna Mönkäre, Unto Nuora, Emilia Nyman, Kaisa Pesonen, Tuukka Raitala, Eero Saarinen, Inka Tiitinen, Panu Vauhkonen, Mikko Vihma

Suomennos Mikko Koivusalo

Ohjaus Kari Rentola

Koreografia Marjo Kuusela ja Oula Kitti

Kapellimestari Risto Kupiainen

Lavastus Katariina Kirjavainen

Puvut Elina Kolehmainen

Valosuunnittelu William Iles

Äänisuunnittelu Kirsi Peteri, Jori Tossavainen

Naamiointi ja kampaukset Milja Mensonen, Jaana Nykänen

Lippuja voit ostaa täältä!

Korhosen 20-vuotiskronikka

Vakio arvostelijamme Henri Häkkilä kirjoitti mehevän katsauksen ankantekijä Kari Korhosen kokoelmateokseen Ankan siivellä. Mielenkiintoinen arvostelu vuoden parhaasta Aku Ankka- teoksesta:

Korhosen 20-vuotiskronikka

Suomen parhaaksi ja ainoaksi Aku Ankka -piirtäjäksi tituleerattu Kari Korhonen juhlistaa 20-vuotista uraansa Ankkalinnassa kaikin puolin tähdittämässään eepoksessa Ankan siivellä. 

Ankan siivellä – Kari Korhosen 20 vuotta Ankkalinnassa

Sanoma Magazines Finland 2013
Toimitus: päätoimittaja Aki Hyyppä, Jenni Hurme, Riku Perälä, Elina Rusokallio, Viia Viitanen ja Mika Äärilä
Ulkoasu ja taitto: Raimo Hyvönen
Suomennokset: Antti Hulkkonen ja Aku Ankan toimitus
200 sivua, sidottu
ISBN: 978-951-32-3639-7
Suositushinta: 39,00 € 

Ankan siivellä on täynnä Kari Korhosta, kuten asiaan kuuluu. Kirja sisältää yhteensä 16 tarinaa, joista neljä on Suomessa ennen julkaisematonta. Sen lisäksi, että maestro on kynäillyt kaikkien sarjojen käsikirjoitukset ja kuvitukset, on hän raapustanut ylös myös laajoja katsauksia uraansa ja tarinoihinsa.

Kovakantisen kirjan kansimateriaali on oikein valittu. Pahimmankaan tahmanäpin ei tarvitse pelätä jättävänsä suolaisella hinnalla varustettuun teokseen sormenjälkiä ainakaan ihan tavallisessa lukuprosessissa. Painojälki kirjan laadukkailla sivuilla on kiitettävää. Sarjojen ja artikkelien ahmimisen ilolle ei näiltä osin pitäisi löytyä häiriötekijöitä.

Korhosen taitavasti väsätyt katsaukset ansaitsevat kiitosta. Taiteilija kertoo itse asiasta eli Ankkojen syntymisestä paperille rennolla ja vapautuneella tyylillä jättäen jäyhän jökötyksen pois. Sellaista tekstiä on miellyttävä lukea. Ihan kuin lukija pääsisi keskustelemaan herran itsensä kanssa näin kavereiden kesken Jonen kuppilaan!

Erityisen hienosti ajateltua on se, ettei luomistyön läpikäyntiä ole jätetty pelkän puhelemisen varaan. Kirjaan on ahdettu kokonaisesta tarinasta vierekkäisillä sivuilla etenevästi sarjan valmis versio sekä käsikirjoitusluonnos ja varsinainen luonnos. Näin lukija päästetään täysin avoimesti nuuskimaan tarinan konkreettisia syntyvaiheita. Täksi kaikki vaiheet paljastavaksi sarjaksi on teokseen valittu vuoden 2012 jääkiekon MM-tunnelmissa aiemmin julkaistu Omaa peliä.

Itse tarinoiden lisäksi opuksesta löytyy runsaasti myös muuta kuvitettua ihmeteltävää. Monenkirjavat kuvitukset Muumi-harjoituskuvista aina Taistelevien metsojen loistokkaaseen parodiointiin saakka ovat täydellinen mauste juhlakirjalle ja samalla osoitus Korhosen taidoista ja monipuolisuudesta.

Kirjan tärkein osa eli tarinat jättävät joiltain osin vielä hiomisen varaa. Ne ovat hahmokavalkadiltaan ja aiheiltaan mukavan vaihtelevasti valittuja, mutta kun kyseessä on Kari Korhosen 20-vuotista ankallisuraa juhlistava teos, on ihmeteltävä ratkaisu sälyttää mukaan sisältöä pääasiassa vain viiden viimeisen vuoden jaksolta. Sitä aiemmilta vuosilta materiaalia on kirjassa tarjolla vain pienin ripauksin. Se, että opuksessa haluttiin keskittyä vain Korhosen sekä kirjoittamiin että kuvittamiin sarjoihin, ei ole riittävä syy miehen 15 ensimmäisen vuoden heitteillejätölle. Olisi sieltäkin löytynyt tarinoita sekä miehen kuvituksella että käsikirjoituksella varustettuina.

Kuten mainittu, kirjan laaja hahmokavalkadi on onnistunut. Mukaan on temmattu Akun, Roopen ja ankanpoikien lisäksi Pikku-Aku, Mummo mysteereineen sekä jopa Mikki Hiiri! Viimeksi mainittu nähdään kirjan kenties erikoisimmassa sarjassa Hienostokoiranäyttely, joka perustuu Disneyn lyhytpiirrettyyn vuodelta 1939. Tarinasta ei koskaan saatu aikaan valmista versiota ja nytkin nähdään "vain" luonnokset. Korhonen kertoo kirjassa lisää mielenkiintoisesta projektista sarjan takana ja syyt sen jäätymiselle.

Erilaisia aiheita ja juonikuvioita kirjassa riittää siinä määrin, ettei minkäänlainen kaavamaisuus saa oloa tuntumaan tylsältä. Eepoksen sivuilla ehditään muun muassa viettämään syntymäpäiviä, joulua ja uutta vuotta sekä jahtaamaan aarretta ja parodioimaan Aleksis Kiveä.

Kari Korhosen ehdottomille faneille kirja lienee pakko-ostos, mutta myös muille sitä voi lämpimästi suositella. Kenties ainoan motivaatio-ongelman ostotyöhön kokevat ne, jotka eivät halua maksaa hunajaa teoksesta, jonka sarjoista suurin osa on julkaistu Aku Ankassa lähivuosina.

Taskari 30 keräilyn aloittajana

Henri Häkkilä kirjoitti mielenkiintoisen kolumnin Aku Ankan taskukirjasta 30 - Ympäri mennään, yhteen tullaan. Klassikko-taskarin koukeroihin pääset tutustumaan alla:

Taskari 30 keräilyn aloittajana

Pitkään haaveenani oli saada omakseni sata ensimmäistä Aku Ankan taskukirjaa. Nyt haaveeni on toteutunut. Vaikka sain kaikki kirjat kerralla samasta lähteestä, edelsi sitä useiden yksittäisten kirjojen hankinta erinäisiltä tahoilta. Voisi siis sanoa, että haaveeni vaati pitkän, kuusi vuotta käsittäneen urakan ja yhden yhtäkkisen onnenkantamoisen. Jostain urakka ja kokoelma lähtivät liikkeelle. Alkusysäykseksi vaadittiin yksi ainoa kirja. Tämä kirja oli Aku Ankan taskukirja 30, Ympäri mennään, yhteen tullaan. 

Kesällä 2005 olin divarissa katselemassa vanhoja Ankkoja tarkoituksenani löytää kesälukemista. Silloin aikeenani ei vielä ollut sadan ensimmäisen Taskarin haaliminen. Katselin vanhoja Taskareita, kun silmiini osui minulle erikoinen näky: suhteellisen kulunut kirja, jonka kannessa Roope ja Heluna tanssivat. Kuva kiinnitti huomioni ja aloitin kirjan selailemisen.

Kansi, jonka oli taiteillut Giovan Battista Carpi, oli tärkeä tekijä sille, että valitsin juuri tämän kirjan. Se sisälsi jotain minulle erikoista ja ennen näkemätöntä. Ehkä oletin sen perusteella kirjan sisältävän kiintoisan tarinan, johon kuva liittyi.

Vanhan Taskarin helmi

Ajan tapaan kirja lähtee käyntiin esinäytöksellä. Tekijöinä ovat käsikirjoittaja Gian Giacomo Dalmasso ja piirtäjä Giuseppe Perego, jotka tekivät urallaan paljon esinäytöksiä. Esinäytökset ovat vanhojen Taskarien helmiä, jotka yhdistävät yksittäiset tarinat pitkäksi kokonaisuudeksi. Vaikka niitä on usein parjattu, ne ovat nostalginen ja mukava lisä Taskareihin. Jonkin verran tökeröllä tyylillä piirtelevä Perego tuntuu juuri oikealta mieheltä niiden taiteilijaksi. Dalmasso niin ikään vaikuttaa täydelliseltä valinnalta kirjoittajaksi. Hän osaa yhdistää tarinat toisiinsa vakuuttavasti ja ongelmitta.

Egmont on tehnyt viime vuosina pari esinäytöstä, mutta ne ovat taantuneet täysin turhiksi muutaman sivun pätkiksi. Tanskalaiset saisivat mielellään ottaa enemmän mallia vanhoista esinäytöksistä ja käyttää aivonystyröitään sujuvammin. Vanhat esinäytökset sisältävät paljon muutakin kuin muuttumattomia variaatioita vanhojen asioiden muistelemisesta.

Barks iskee myös Taskarissa

Varsinainen ensimmäinen tarina ei ole italialaista alkuperää, vaan itsensä Carl Barksin Roope-setä ja lentävän lautasen pikkumiehet, joka tunnetaan ehkä paremmin nimellä Avaruusankat. Alkuperäistä ruutujakoa on jouduttu tietysti rukkaamaan, jotta sarja on saatu mahdutettua Taskariin. Kuulostaa kauhealta, mutta näen tässä hyvänkin puolen; ruutujen yksityiskohdat tulevat tässä koossa paremmin esiin. Jälki näyttää jopa paremmalta kuin saman ajankohdan Aku Ankoissa. Silti tarinaa luettaessa tuntuu siltä kuin jokin olisi vialla. Taskari ei ole oikea paikka Barksin sarjoille. Avaruusankat eivät suinkaan olleet ensivisiitillään Suomessa Taskarin sivuilla; tarina oli jo julkaistu jatkosarjana Aku Ankassa vuonna 1969.

Itse tarina ei saa moitteen sijaa. Barksin myöhäisklassikossa mikrokokoiset avaruusankat saapuvat Roopen rahasäiliöön hieromaan kauppaa. Roope tajuaa voivansa voittaa Epäilijöiden kerholta miljoona markkaa, jos hän tuo näytille aidon lentävän lautasen matkustajineen.

Ehkä kannen lisäksi Barksin sarja sai minut selaamaan juuri tätä vaihtoehtoa enemmän ja aidolla mielenkiinnolla. Avaruusankkoja ei vielä tällöin löytynyt kokoelmastani. Olin lukenut vain Edele Kennerin ja Vicarin tehtaileman jatko-osan.

Robottivisioita ja perinteistä huutokauppaa

Seuraavaakin tarinaa voisi luonnehtia klassikoksi. Rodolfo Ciminon kirjoittama Robottien kapina kuuluu ehdottomasti tekijänsä parhaimmistoon. Tarinassa Roope, Aku ja ankanpojat lähtevät juuri löydetylle Maata muistuttavalle planeetalle. Planeetalla on asukkaita; rauhanomaisia otuksia, jotka ovat niin edistyneitä, että ovat antaneet jo vuosisatojen ajan robottien palvella itseään. Asukkaat eivät osaa enää edes kävellä itse. Roope on saapunut planeetalle raketiksi viritetyllä rahasäiliöllään, joka on laskeutuessaan vahingoittunut. Robotit löytävät säiliöstä pudonnutta kultaa ja päihtyvät siitä. Ne eivät enää tottele isäntiensä käskyjä ja aloittavat kapinoinnin. Roope ja kumppanit palaavat Ankkalinnaan, mutta saapuvat takaisin planeetalle auttamaan sen asukkeja.

Sujuvasti etenevän tarinan on piirtänyt Luciano Capitanio, joka on jäänyt ankistien keskuudessa vähemmälle huomiolle. Nuorena menehtynyt Capitanio oli Giorgio Cavazzanon serkku. Cavazzano olikin tämän opissa ennen siirtymistään Romano Scarpan mentoroitavaksi. Capitanion ja Cavazzanon piirrostyyleistä näyttäisi löytyvänkin yhtäläisyyksiä.

Mainittu Scarpa on taiteillut seuraavan tarinan, Guido Martinan kirjoittaman Roope-sedän ja Kroisos Pennosen kilpahuudon. Suhteellisen lyhyessä, mutta hauskassa tarinassa Kroisos vakoilee Roopea, joka pakenee tätä huutokauppaan. Väärinkäsitysten kautta Roope ja Kroisos päätyvät huutamaan kilpaa entisestä salakuljettajien lymypaikasta. Kilpailu päättyy tasapeliin molempien tarjotessa miljoonaa ja joutuessa jakamaan tontin. Alkaa kilpajuoksu ja myöhemmin –etsintä.

Tuplasti Ciminoa

Rodolfo Cimino on jälleen asialla tarinan Roope-setä ja keltajalkaintiaanit myötä. Erikoisia elementtejä pursuavan sarjan on piirtänyt Giulio Chierchini. Tarinassa Roope, Aku ja pojat lähtevät lääkärin käskystä Koillissola-järvelle, jossa Roope on aikoinaan huuhtonut kultaa. Hän kertoo useiden mainareiden kadonneen aikoinaan kultalasteineen järvelle. Järvellä ankat tapaavat vanhan Samin, Roopen entisen kullankaivajatoverin. Sam, Roope ja Aku katoavat kaikki järvelle. Ankanpojat joutuvat selvittämään tapausta.

Ciminon Robottien kapinaa luonnehdin klassikoksi, mutta Keltajalkaintiaanit on turhan outo siihen asemaan. Outoihin juoniin erikoistunut Cimino tuntuu ajavan itseään umpikujaan, mikä on hänen kohdallaan toki erittäin harvinaista. Chierchinin piirrokset lisäävät outoa tunnelmaa. Kaikesta kummallisuudestaan huolimatta, tai juuri sen ansiosta, tarina on oikein mainiota ja mysteeristä luettavaa.

Makeaa mahan täydeltä on jo kolmas Ciminon tarina. Tällä kertaa piirtäjänä on Luciano Gatto. Klassisessa tarinassa Marmeladian valtio on pulassa pippurikurkkuhillokkeidensa kanssa, koska ihmiset ostavat vain Roopen yhtiöiden hilloja ja marmeladeja. Marmeladian valtionmiehet juonittelevat Roopen päänmenoksi ja onnistuvatkin saamaan tämän huonoon valoon. Roopen täytyy kohentaa imagoaan ja päihittää kilpailijansa.

Tarina on ehdottomasti Ciminon parhaimpia. Se sisältää kaikki sijoitukseen vaadittavat elementit. Erityisesti muistettavuuden kohdalla se on vahvoilla. Olen kuullut monien muistelevan juuri tätä sarjaa vielä vuosia edellisen lukukerran jälkeen. Myös piirrokset loistavat Gatton varman tyylin ansiosta.

Perinteitä kunnioittaen

Kirjan viimeinen tarina on Guido Martinan kirjoittama ja Giorgio Bordinin piirtämä Ei savua ilman tulta. Sarja sisältää melko perinteisen asetelman. Roope, Aku ja pojat lähtevät etsimään aarretta, tässä tapauksessa Roopen itsensä vanhaa kultakätköä, ja saavat Karhukoplan kannoilleen. Poikien sudenpentutaustoilla on tarinassa tärkeä rooli.

Ympäri mennään, yhteen tullaan on klassinen Taskari. Se sisältää aitoa Barksia sekä italialaistuotantoa suoraan huipulta. Erityisesti sitä voi pitää Rodolfo Ciminon taidokkuutta esittelevänä teoksena. Ciminoa on moitittu yleisesti samanlaisten tarinoiden kirjoittamisesta. Minä näen asian eri tavalla. Harva tekijä pystyy kirjoittamaan samasta lähtökuopasta satoja tarinoita, jotka ovat, samankaltaisuudestaan huolimatta, laadukasta luettavaa ja aidosti hyviä. Kriittisimmätkin ovat usein todenneet suurimman osan Ciminon tarinoista olevan silti hyviä.

Kirja tarttui mukaani. Ja myöhemmin niitä kertyi 99 lisää.

Aku ja veljenpojat Finnairin kaukolennoilla 90-vuotispäivänä

Lentoposti.fi julkaisi sivullaan seuraavanlaisen uutisen:

Finnairin 90-vuotispäivää 1. marraskuuta 2013 on juhlistettu koko kulunut vuosi erilaisin tapahtumin. Nyt varsinaisena juhlapäivänä Finnairin siiville nousevat Aku ja veljenpojat Tupu, Hupu ja Lupu. Aku Ankka -lehden erikoispainoksen saavat käsiinsä vain matkustajat, jotka lentävät Finnairin kaukoreiteillä juuri juhlapäivänä.

Lentoposti.fi uutisoi helmikuussa 2013 Finnairin ja Sanoma Magazinesin suunnitelmasta tehdä yhtiön lennoille Aku Ankka -lehden erikoisnumero. Finnair on nyt julkaissut uuden kansikuvan kyseisestä erikoislehdestä. Toisen, aiemmin julkistetun kansikuvan voi katsoa helmikuisesta uutisestamme (linkki uutisen lopussa).

Aku Ankka -lehden erikoisnumeroa on tarjolla ainoastaan Finnairin merkkipäivänä Helsingistä kaukokohteisiin ja niistä takaisin päin lähtevillä lennoilla. Kansallinen lentoyhtiömme perustettiin Aero Oy -nimellä 1. lokakuuta 1923. Nykyisin Finnair operoi lentoja Aasiassa 13 eri kohteeseen.

Erikoisnumero on sisällöltään perinteistä Aku Ankkaa. Kansien välissä on luvassa useampi ilmailuun ja matkailuun liittyvä tarina. Lehdestä tehdään suomen- ja englanninkieliset versiot. Painosmäärää ei kerrota ja lehteä on tarjolla vain yhden päivän ajan. Finnairin Juhla-Aku on siis erikoista ja harvinaista luettavaa.

Sanoma Magazinesin Aku Ankka -viikkolehdellä on 993 000 yli 12-vuotiasta lukijaa ja levikki on 302 943 lehteä. Yhtiön mediatietojen mukaan Aku Ankan lukijakunta on kaikenikäistä sukupuolesta riippumatta. Helsingin Sanomat ja Aku Ankka ovat Suomen suurilevikkisimmät lehdet.

Disney- purukumeista tietoutta

Hannu Heiskanen on kerännyt hienon ja kattavan otoksen Disney- purukumien kääreistä. Voit tutustua tähän tutkimukseen Ankkalinnakeen oikeassa kulmassa näkyvässä Disney- purukumit osiossa tai klikkaamalla tästä!

Kiitokset vielä kerran, Hannu!

Tuomas Holopaisen Roope Ankalle omistettu levy valmis

Vastikään pikavisiitin Suomessa tehnyttä Don Rosaa fanittava Nightwishistäkin tuttu Tuomas Holopainen on saanut valmiiksi Roope Ankan elämä ja teot- opuksesta inspiraationsa saaneen albuminsa. Fiiliksiä projektista pääset nauttimaan Holopaisen kotisivuilta.

Carl Barks- originaali myynnissä

Varakkaat ankistit huomio! Harvinaislaatuinen tilaisuus tarjolla, nyt olisi nimittäin ihan aitoa Carl Barksia tarjolla. The Good Fellows Ky pisti myyntiin tämän kuvassakin näkyvän upean originaalin. Hintaa tälle mestariteokselle on pistetty 18 000€. Toivottavasti löytää jostain uuden kodin, kyllä tällainen teos kelpaisi varmasti kenelle tahansa!

Kohteeseen pääset tutustumaan tarkemmin The Good Fellowsin Facebook- sivulla!

Ankat stadissa

Huomisessa Aku Ankassa päästään tepastelemaan pitkin Helsinkiä. Näin kertoo Ankkalinnan pamauksen Facebook- sivusto:

Lukijoiden suursuosikiksi noussut Ankkojen Suomen-kiertue saapuu huomenna rakkaaseen pääkaupunkiimme Helsinkiin. Asialistalla ovat jälleen Roopen afäärit, mutta tällä kertaa kitupiikki saa tarpeekseen pennosiaan kärkkyvistä onnenonkijoista ja suuntaa Akun ja ankanpoikien kanssa Suomenlinnaan rauhoittumaan. Ensi syksynä myös lukuisissa Euroopan maissa julkaistava Helsinki-tarina on 20-vuotistaiteilijajuhlavuottaan viettävän Kari Korhosen käsialaa.

Aku Ankan näytenumero myynnissä!

Lähde: Huutokauppa Helander

Jos kokoelmastasti puuttuu se ihka ensimmäinen Aku, niin nyt jos koskaan on oiva tilaisuus saada se omaksesi. Huutokauppa Helander on nimittäin saanut myytäväksi tämän Disney-harvinaisuuden. Kannattaa tarkastaa myös muut kohteet, myynnistä löytyy nimittäin myös mm. Davy Crockett 9C/1956. Tämäkään kohde ei tunnetusti ole maailman helpoimmin löydettävissä oleva, joten hinta saattaa karata yllättävänkin korkeaksi.

Kohteet löydät täältä! Joten ei muuta kuin huutamaan!

Vuoden 2014 Ankka- julkaisuista...

Luotilaakson sheriffistä päästään nauttimaan Aku Ankassa 1/2014

Vuosi 2013 alkaa olemaan jo ehtoo puolellaan, joten on hyvä aika tarkastaa hieman vuoden 2014 tarjoamaa Ankka- julkaisujen osalta. Tässäpä ensiksi kovakantiset niteet:


Punainen postimerkki ja muita Carl Barksin tarinoita

*Uuden Barks-sarjan aloittava tuhti hupipaketti kokoaa suomalaisten rakastaman sarjakuvalegendan ikimuistoisimpia tarinoita. Mukana on laaja valikoima nostalgisia Barks-klassikoita, kuten Odysseuksen aarre, Betonikolossi, Murskaaja ja monia muita.
*Uusi, odotettu sarja alkaa!
*Kokoelma rakastetuimman Ankka-taiteilijan sarjoja
*240 sivua

ISBN 978-951-32-3850-6
Suositushinta 29,00€
Ilm. vko 1/2014


Heko, heko - Ankkalinnan vitsikokoelma

*Käkätyttävä vitsikokoelma Ankkalinnan tyyliin
*96 sivua

ISBN 978-951-32-3812-4
Suositushinta 15,90€
Ilm. vko 14/2014


Aku Ankka ja kumppanit - Näköispainos vuosikerrasta 1972 osat 1 & 2

*Kaksi hulppeaa juhlakirjaa Aku Ankka- lehden näköispainoksista
*Sarjishupailuja, joihin ei pure ajan hammas
*Yhteensä yli 1500 sivua

Osa 1 (nro 1-26)
ISBN 978-951-32-3842-1
Suositushinta 51,00€
Ilm. vko 4/2014

Osa 2
ISBN 978-951-32-3843-8
Suositushinta 51,00€
Ilm. vko 4/2014


Ankalliskirjallisuuden klassikot 4: Moby Dick - melkoinen valas ja muita tarinoita

*Suurta suosiota nauttivan kirjasarjan neljäs osa
*Tutustuttaa lukijan maailmankirjallisuuden merkkiteoksiin hauskoina Disney-sarjakuvina
*Mukana kirjallisuudentutkija, dosentti Kai Mikkosen (FT) esipuhe ja tarinoiden pohjalla olevien teosten esittelyt
*320 sivua

ISBN 978-951-32-3852-0
Suositushinta 33,00€
Ilm. vko 5/2014

Aku Ankka- lehden ja Roope-sedän osalta tuleva vuosi taasen näyttää seuraavanlaiselta:

Aku Ankka:

1/2014: Luotilaakson sheriffi (Carl Barks), 52-sivuinen numero
10/2014: Julisteliite
15/2014: Tarraliite
19/2014: Kari Korhosen seitsemäs maakuntatarina
23/2014: Aku Ankka 80 vuotta -sarjakuvaliite
24-37/2014: Aku-kesä: aiemmin julkaisemattomia klassikkoja/jatkotarinoita
32/2014: Lukujärjestysliite
41/2014: Ankkalinnan kartta liitteenä
48/2014: Joulukalenteri ja pakettikortit liitteenä
49/2014: Ankallispäivän erikoisnumero
51/2014: Mukana Joulumanteli
52/2014: 52-sivuinen tuplanumero

Roope-setä:

3/2014: Kolme kummaa tapaa ansaita miljardi
6/2014: 80-vuotias Aku Ankka (132-sivuinen numero)
7/2014: Jalkapallon MM-kisat
9/2014: Roopen sukulaiset
10/2014: Ankkalinna
12/2014: Joulu

Vielä ehdit näkemään Korhosen originaaleja

Olethan jo käynyt tutustumassa ankantekijä Kari Korhosen näyttelyyn, Ankan siivellä, Päivälehdenmuseossa. Mikäli et, niin pidäpä kiirettä! Näyttely on avoinna nimittäin enää sunnuntaihin 3. marraskuuta asti. Takaan, että on visiitin arvoinen näyttely!

Arvostelu: Aku Ankan taskukirja 405, Aku Ankan taskukirja 406 & Roope-setä 410

Vakio arvostelijamme Henri Häkkilä pisti jälleen parastaan ja kokeili hieman normaalista poikkeavaa tapaa lähestyä tuoretta Roope-setää sekä Aku Ankan taskukirjaa. Pahoittelen, että Henrin mainio teksti saadaan vasta nyt julkaistua, tekniset ongelmat ovat vaivanneet Ankkalinnakkeen väkeä viime aikoina:

Syyskuussa ilmestynyt Aku Ankan taskukirja 405 Onni yksillä, lokakuun Tuplataskari Maltan ankka ja samaisen kuukauden Roope-setä-lehti muodostavat varsinaisen voimakolmikon, joissa riittää makusteltavaa peräti 868 sivun verran. Tarjonta on väistämättä monipuolista, mutta tuleeko olo kylläiseksi runsaan valikoiman äärellä vai jääkö vatsa kurnimaan?

Syyskuun Taskari on oikea malliesimerkki mainitusta runsaudesta. Pokkarin sivuille on päässyt peräti tarinoiden nimikkohahmoiksi asti sellaisia nimiä kuin Taikaviitta, Indiana Hopo, Hansu ja Palle Pulppu! Muiltakin osin opus vaikuttaa pätevältä tuotokselta: sisällysluettelo paljastaa, että 256 sivulle mahtuvat muiden muassa  Enrico Faccini Mikki-sarjoineen, Corrado Mastantuono ja Palle Pulppu yhteistyössä, Hansu ritari Hancelotin roolissa, Massimo De Vita Indiana Hopon kuvittajana sekä Bruno Concinan ja Giorgio Cavazzanon loppuhuipennus opukselle.

Monilta osin kirjan sarjat jäävät kuitenkin laimeiksi. Alkukiihdytys on yleisesti ottaen varsin mallikasta, mutta rataa ei saada kierrettyä ilman huomattavia vahinkoja loppuun saakka. Usein jo ensimmäisessä mutkassa pääsee kolisemaan. Malliesimerkki tällaisesta tapauksesta on koko painotuotteen ensimmäinen sarja Lättäpäät lainehilla, tekijöinään Alessandro Sisti ja Marco Gervasio. Lähtökohdat ovat erittäin lupaavia, mutta sivu sivulta sarja menettää voimiaan, kaneettejaan ja mahdollisuuksiaan siinä tahdissa, että lainehilta rantautuva lopputulos on ontto.

Hyviä ideoita kirjassa vilisee johtosarjan tapaan useita. Ehdottomasti oman mainintansa ansaitsee viimeiseksi tarinaksi säästetty Toivomuskaivo. Concinan ja Cavazzanon yhteispeli toimii osuvine juonineen ja mainioine piirroksineen, mutta sarjan lyhyys on pääsyy sen lässähtämiselle. Mallikkaita käänteitä ei käsitellä kovinkaan tuottavasti, vaan ne ohitetaan nopeasti olankohautuksella. Augusto Macchetton ja Alessandro Perinan Ritari Hancelot ja päättymätön pitopöytä on samankaltainen tapaus: idea on hyvä ja ilmapiiri rento, mikä mahdollistaisi armottoman vitsitykityksen, mutta oljenkorret jätetään visusti käyttämättä. Tylsäksi tallusteluksihan se sitten jää.

Taskarin suurin floppi on loppujen lopuksi Corrado Mastantuonon Palle-tuotos Heimovaltikka. Mastantuonon taidot ja Pallen hahmon suomien mahdollisuuksien perusteella sarjalta odottaa paljon, mutta Mastantuonosta ei ole tällä kertaa nousemaan edes omalle tasolleen. Ruusuja taas satelee ei niin yllättäen Enrico Faccinille, jonka jännittävä Mikki-trilleri Vanha Rämington pitää tiukasti otteessaan loppuun saakka.

Lokakuun Tuplataskari, joka kantaa nimeä Maltan ankka johtosarjansa mukaan, on ollut yksi vuoden odotetuista kohokohdista. Sitä on tuotu läpi vuoden esille esimerkiksi Taskareiden muodostaman selkämyskuvan kautta. Kari Korhosen käsikirjoittama ja Korhosen sekä Ferran Rodriquez Sanchezin piirtämä Maltan ankka avaa itseoikeutetusti pelin. Yllätys on heti alkuun se, että sarja on vain 32 sivun pituinen, mikä on Taskarin mittakaavassa varsin vähän. Korhonen on tyylilleen uskollisena pitänyt tarinan kepeässä komediatunnelmassa. Odotukset ja mahdollisuudet viihdyttävään ja ratkiriemukkaaseen hittiin ovat olemassa, mutta valitettavasti ne jäävät lunastamatta. Sarjan huvittavuus ei ole toivottua luokkaa ja juonenkulku hyytyy heti alkuunsa puuduttavaksi löntystelyksi.

Kaiken sen hypetyksen jälkeen, mitä tarina on pitkän aikaa osakseen saanut, tulos ei ole muuta kuin pettymys. Näin on valitettavasti käynyt viime vuosina useinkin, kun Karilta on julkaistu pitkään odotettu ja hehkutettu tuotos.  Tällaisessa tilanteessa ei voi kuin kaiholla muistella niitä vuosituhannen vaihteessa ilmestyneitä Korhosen lähes klassiseen asemaan nousseita teoksia.

Syyskuisen edeltäjänsä tapaan Taskarin sisällysluettelo pursuaa monipuolisesta kirjostaan. Maltan ankan lisäksi erityisemmiksi tapauksiksi voitaneen laskea Tuplanolla-seikkailu sekä Fantom Ankan tähdittämä paksun niteen finaali. Laajasta sisällöstä erottuvat luku-urakan jälkeen edukseen sen ansaitsevat kohteet ja vähemmän edukseen ikävät flopit.

Ensiksi mainittua joukkoa edustaa Matteo Venerusin ja Roberto Vianin Kaupunki nimeltä Ankkalinna. Vian on onnistunut luomaan sarjalle sille sopivan seesteisen, mutta samalla toiminnan esiin tuovan tyylin. Venerus on kasannut hienon juonen eikä hötkyile tekemisissään. Sarjasta huokuu miellyttävä, sympaattinen tunnelma. Venerusin ja Vianin seuraan kiitettävien pallille kipuaa jälleen kerran myös Enrico Faccini, jonka Touho-touhuilua sisältävä Salaperäinen naapuri tuo huvittavilla kohtauksillaan väkisinkin hymyn huulille. Faccini on kerta kaikkiaan ollut tänä vuonna valopilkku ja johtohahmo sekä Taskareiden että Roope-setä-lehtien puolella. Hän todellakin ansaitsee kaiken saamansa ylistyksen!

Mielenkiintoinen tapaus niteessä on sen Taikaviitta-seikkailu Likaista peliä, joka nimensä mukaisesti esittelee melkoisen likaista peliä. Alessandro Sistin ja Lorenzo Pastrovicchion väsäämä sarja tuo Ankkalinnaan varsin ikävän poliittisen kulttuurin. Onhan kyseisessä lintukodossa toki ennenkin nähty törkeitä poliittisia vetoja, mutta tämänkertainen vetää kyllä jonkinlaiset pohjat erityisesti nykytarinoiden joukossa. Kuvernöörinvaalien ehdokkaat toimivat niin häikäilemättömästi, että lukijan täytyy olla melkoinen viilipytty pysyäkseen neutraalina. Nostaessaan tällaisia tunteita pintaan tarina on ehdottomasti tavoitteensa täyttänyt.

Tuplanolla ja Fantom Ankka vaativat vielä omat katsauksensa. Roberto Gagnor ja Stefano Intini ovat tällä kertaa ottaneet vastuun Tuplanollan tekemisistä ja passittavat tämän formulaympyröihin sarjassaan Paalupaikka. Erityisesti lajiin perehtyneet voivat innostua mukavasta määrästä viittauksia sen kulisseihin. Osa on onnistuneita ja osuvia, osa taas menee pahasti ohi. Liekö sitten Gagnor itse tehnyt asiavirheitä vai eikö kääntäjä ole ollut asioista niin perillä? Intinistä ei tarinan alkumainingeissa tunnu olevan oikean Tuplanolla-tunnelman luojaksi, mutta sarjan edetessä asia ei enää pistä silmään. Ei tyyli siis aivan onnetonta voi olla. Tylsiä hetkiä seikkailusta ei löydä, mutta myös hengähdystaukoja kaipaavat voivat olla huoleti.

Grande finalén suorittaa Fantom Ankka Marco Gervasion tarinassa Mysteeri merellä. Sekä hahmo että tekijä ovat lyömättömässä iskussa ja laadukas viihdytystuokio on varmistettu. Mainiosti mitoitettu Mysteeri merellä vetää niin toimivaa huumorin ja toiminnan sulavaa linjaa, että se kohoaa peräti koko tiiliskiven parhaaksi sarjaksi. Vastapainoksi ei kirjasta onneksi suuria floppeja löydy, mitä nyt Korhosen sarjasta ja toisaalta Maria Muzzolinin ja Andrea Luccin Riitta ja Kuuno -jutusta olisi voinut saada enemmänkin irti.

 

Lehdistön aatelia edustaa taas omien sanojensa mukaan lokakuun Roope-setä-lehti. Alessio Coppolan kansikuvaan liitettynä sanoma on varsin osuva ja iloinen poikkeus aiempiin, melko ryhdittömiin linjanvetoihin. Jo aiemmista julkaisuista tutut Palle Pulppu, Corrado Mastantuono ja Stefano Intini yhdistävät voimansa johtosarjassa Rahasäiliön uusi isäntä. Mastantuono kasaa juoneksi mainion ja lupaavan korttitalon, mutta tuntuu heti sen valmiiksi saatuaan haluavan vain kaataa sen mahdollisimman pian. Mahdollisuuksiin ei edes vilkaista, vaan pyyhe heitetään kehään ennen ensimmäistäkään iskua.

Maestrokaksikko Tito Faraci ja Giorgio Cavazzano vastaa lehden erikoisimmasta tempauksesta. Topolino-lehden 3000. numeroa juhlistava sarja Kolmen tonnin keikka on nimittäin ulkoasultaan jotain muuta kuin tavanomainen. Päivän pamaus kertoo sarjasta hieman ja paljastaa samalla, että lyijykynäpiirrosta ei ole piirretty puhtaaksi tussilla ennen sarjan värittämistä. Jälki on kuitenkin kaunista ja tulos kaikin puolin erinomainen.

Carlo Panaro ja Claudio Panarese huitaisevat läpi vielä Akun uran ilmapallotaiturina ennen lehden toista herkkupalaa. Kyseessä on X-Mickey-sarjaa jatkava Mannan salaisuus, tekijöinään Gianfranco Cordara ja Marco Gervasio. Gervasion kuvitustyö on laadukasta, eikä ansaitse minkäänlaisia poikkisanoja osakseen. Cordaran käsikirjoitus sen sijaan kärsii viime aikojen yleisestä vaivasta eli mahdollisuuksien jättämisestä väliin. Lupaavan polun kulkeva juoni katkeaa kuin kivimuuriin töksähtävän ja onnettoman lopun vuoksi. Kun loppu ei toimi, ei toimi pisteytyskään siellä ylempien arvosanojen puolella.

Kolmen julkaisun rämpiminen paljastaa näiden välisiä yhtäläisyyksiä: kaikki kärsivät samasta ongelmasta. Ideoiden kehittely ei tunnu olevan tekijöille ongelma, mutta pelkät ideat eivät riitä. Jos tarinaa vertaa ihmisruumiiseen, ideat muodostavat vasta pelkät luut. Luiden päälle tarvitaan myös esimerkiksi lihaksia, jotta luut eivät jäisi paljaaksi ja jotta kokonaisuus toimisi. Tätä kokonaisuutta varten tarvitaan esimerkin mukaista lihaksistoa, jossa ideoista kehitetään varsinainen pääjuoni ja mielellään vielä mahdollisuuksien mukaan muuta lisämateriaalia. Pelkän pääjuonen rakentaminen johtaa yleensä siihen, että valmis tarina onkin pelkkä nopea läpijuoksu ja sen vuoksi on tärkeää saada kokoon lisämateriaalia.

Maltan ankka kokonaisena Tuplataskarina oli hyvä osoitus viihdyttävästä lukupaketista. Viihdyttävä, hyvä ja mainio ovat kuitenkin sellaisia adjektiiveja, joiden ei pitäisi tekijöille riittää. Kunnianhimolla haetaan sellaisia mahtipontisia kuvauksia kuin täydellinen, mestariteos ja lopulta myös klassikko. Tähän tulisi pyrkiä, vaikka joka kerta ei voikaan onnistua. Kunnianhimoa tarvitaan!