Joulukuun Roope-setää ympäröivät hieman harvinaisemmat, äärimmäisen kutkuttavat juhlatunnelmat. Syynä tälle on tietenkin se, että uusin läpyskä sattuu olemaan sarjan neljässadas. Onnittelut! Mainittakoon samalla, että myös itse hahmo, Roope-setä, juhlii 65-vuotista taivaltaan. Tuplaonnittelut!
Toimitus paljasti jo aiemmin, että juhlanumeroon on luvassa Kari Korhosen ja Giorgio Cavazzanon Itämerta lähestyvä herkku. Myös lehden kansi viestii tästä: Ropsulle epätyypillisempään tapaan Cavazzanon piirros täyttää etukannen lisäksi takasivun sekä sivustan. Hienoinen pettymys on se, ettei juhlanumeroon ole ahdettu tavallista enempää sivuja. Nyt olisi ollut hieno tilaisuus ilahduttaa jollakin erityisen pitkällä klassikolla – tai miksei vaikkapa uudemmallakin erikoisuudella.
Johtosarjana toimii kuitenkin Korhosen ja Cavazzanon yhteistyön tulos. On erittäin valitettavaa suurista ja pitkään kypsyneistä ennakko-odotuksista johtuen todeta, että Meren vaarat -nimeä kantava sarja floppaa pahasti. Tarina ei ole lainkaan odotetunlainen: luvassa ei ole mahtavaa spektaakkelia, vaan keskivertojuttu, jota nyt vain on satuttu hehkuttamaan enemmän ja jonka tekijämiehet eivät ole sitä peruskauraa. Juoni on yllättävän yllätyksetön ja koko tarinan läpijuoksu sanalla sanoen heikko. Ainoa erikoisuus tässä lienee sitten se, että se on sijoittuvinaan Itämerelle. Cavazzanon piirroksista ei ole pelastamaan uppoavaa laivaa, vaan ne ovat kuin menon mukana täysin turtuneita.
Myös lehden toinen sarja on kuvitukseltaan jo tutuksi tulleen maestron käsialaa. Cavazzanon laajaa läsnäoloa voitaneen juhlallisuuksien keskellä perustella sillä, että myös hän viettää Roope-sedän (nimenomaan hahmon) tavoin tänä vuonna 65-vuotisjuhliaan. Triplaonnittelut! Fabio Michelinin käsikirjoittama Ensimmäistä etsimässä on alun alkaen julkaistu italialaisen Topolinon (Mikki Hiiri) 1500. numerossa. Selkeistä kliseisyyksistään huolimatta sarja on kuitenkin paikka paikoin jopa riemastuttava paukku. Suurin puute on sen loppuminen kesken. Tarjolla olisi ollut saumoja pidempään ja vielä viihdyttävämpään juttuun. Cavazzanon kuvitus näyttää laadukkaammalta kuin lehden avanneessa Itämeri-seikkailussa.
Lehden päättää talvisissa tunnelmissa Pikku-Aku-sarja Ihmeellinen aarrekätkö, jonka takana lymyilevät Augusto Macchetto ja Antonello Dalena. Dalenan piirrokset ovat sarjan tyyliin täysin sopivia ja Macchetton juonikin on erittäin näppärä. Tästä löytyy aitoa tunnelmaa! Enpä olisi uskonut, että Roope-sedän 400. numeron paras tarina tulisi olemaan Pikku-Aku-juttu, kun kilpailijoina oli kaksi Cavazzanon piirtämää sarjaa, joista toinen vanha juhlatarina ja toinen Korhosen kirjoittama Itämeri-aiheinen, spesiaalitapaukseksi pyrkivä sarja! Näin se nyt kuitenkin on. Ihmeellinen aarrekätkö on fiksu kokonaisuus, joka ei pyri olemaan mitään sen enempää kuin mitä se rehellisesti on.
Pikku-Akua löytyy myös Donald Soffrittin stripin muodosta. Paikoilleen ovat löytäneet myös In English -pätkä sekä dekkaripähkinä. Päivän pamaus on juhlan kunniaksi laajentanut itseään täksi kerraksi monisivuiseksi. Käsittelyssä on monta aihetta. Paljastuu muun muassa, että Korhosella saattaa tulevaisuudessa olla jälleen jotain tekemistä Taskareiden kanssa. Odottakaamme sitä ja seuraavaa Ropsu-vuotta mielenkiinnolla!
