Hae tästä blogista

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Arvostelu: Aku Ankan taskukirja SUPER 5 - Haukan katse

Ville Tanttu kirjoitteli meille tuoreimmasta Superista arvostelun. Tässäpä se, arvon lukijat:

Kesä on koittanut ja jälleen on aika avata uutukaisen SuperTaskarin sivut. Tälläkin kertaa mukana on liuta tuttuja tarinasarjoja ja löytyypä tuttuun tapaan nelirivinen klassikkokin. Näiden ohella mukana on myös jotain uutta, mutta ei välttämättä niin ihmeellistä kuin toivoisi. Brasilialaiset Disney-sarjakuvat olivat tuttu näky varsinkin 1980- ja -90-luvun taskareissa ja Roope-setä-lehdessä. Vuosituhannen vaihtumisen jälkeen niitä ei suomessa paria poikkeusta (mm. mini-taskari 9) lukuun ottamatta ole juuri nähty. Sikäläiset sarjakuvat vilisevät meikäläisissä julkaisuissa sivuhahmoiksi jääneitä hahmoja ja toisin kuin Aku tai Mikki Euroopassa, Brasiliassa suosituin hahmo on hurmuripapukaija José Carioca jonka nimikkolehti ilmestyy vielä tänä päivänäkin. Supersankarit ovat suosittuja Brasiliassa ja niitä on luotukin siellä melkoinen määrä. Yksi harvoista Suomeenkin rantautuneista brassisankareista on Lepakkoankka jonka naamion taakse piiloutuu yllättäen vanha tuttumme Touho. Lepakkoankan hahmo teki varsinaisen ensiesiintymisensä suomessa Ultrasankarit tarinasarjan myötä ja nyt julkaistussa SuperTaskarissa näemme alkuperäisen Lepakkoankan syntytarinan.
Kuka ihmeen Lepakkoankka?
Tämä on sitä mainittua uutta, mutta ei erityisen ihmeellistä sillä tarinan juoni ontuu pahasti. Tuntuu kuin tarinan kirjoittajalla Ivan Saidenbergillä olisi ollut ainoana tavoitteenaan tuoda uusi supersankari Ankkalinnaan. Sarjaa ei voi millään mittapuulla sanoa hyväksi tai edes klassikoksi. Se onkin mukana tässä julkaisussa ilmeisesti vain siksi, että Lepakkoankan syntytarina saadaan ulos eikä suomalaisten lukijoiden tarvitse ihmetellä miten Touhosta oikein tuli Lepakkoankka. Sen takia juttu onkin melkeinpä pakkojulkaisu ja hyvä, että se tapahtui nyt. Seuraavaksi meillä on mahdollisuus nähdä kenties parempia italialaistuotantoisia Lepakkoankka tarinoita.

Heshukkaa on mukana totutusti neljä tarinaa, pari kysymysnurkkaa ja niitä seuraavat 15 sivuiset. Jälkimmäisin ystävänpäivään sijoittuva tarina on näistä onnistunein syventämällä Heshukan hahmoa. Pikku-Aku tarinasta poikkeksellisen tekee Roope-sedän läsnäolo. Vaikka kovasti Barks/Rosa kaanonista pidänkin, niin minua ei Roopen mukana olo häiritse toisin kuin ehkä niitä ketkä muistavat Rosan kertoneen Akun tavanneen setänsä vain kerran lapsuutensa aikana.
34 sivuista tarinaa oli aikoinaan saksittu rankalla kädellä.
Guido Martinan Taikis-klassikko ”Ajatuskello” on myös taattua laatua ja ansaitsee uusintajulkaisunsa mitä ilmeisimmin alkuperäistä tekstiä uskollisemmin mukailevalla suomennoksellaan siinä missä aiemmatkin Martina-klassikot. Tavallaan uusinta julkaisunsa tekee myös toinen Martina-klassikko. ”Musta Ankka – Karibian kauhu” on julkaistu meillä aiemmin Aku Ankan Happihyppely-kirjassa vuonna 1982 peräti 21-sivulla lyhennettynä, että ihan kokonaisesta uusintajulkaisusta ei voi tässä tapauksessa puhua. Tarina on parodia italialaisen kirjailijan Emilio Salgarin teoksesta ”Il Corsaro Nero” ja Taikaviitan lisäksi juuri tällaisista kirjallisuusparodioista Martina on erityisen tuttu eikä sarjan piirtänyt Luciano Bottarokaan ihan vieras nimi samalla saralla ole.

Ja totta kai Super 5 sisältää myös niitä suosittuja jatkuvajuonisia tarinasarjoja. Tällä kertaa Mikki tempautuu mukaan toteuttamaan rikollisjengin suunnittelemaa kuprua – vastoin tahtoaan tietenkin. Tarinan tapahtumia on pedattu aiemmissa osissa ja kun asiat tuntuvat viimein löytävän ratkaisun, selviää, että kaikki tähän mennessä onkin ollut vain alkua jollekin suuremmalle. Tarinasarja jaksaa edelleen pitää otteessaan ja kun tietää, että kyseessä on 12-osainen juttu eikä monikymmenepisodiseksi paisuva pullataikina on tässä rahkeet juuri kasvaa sopivanmittaiseksi, mutta ei liikaa venytetyksi seikkailumysteeriksi.
Mystinen Odin Eidolon
Taikaviitta 2000 sarja on sitten taas oma lukunsa mitä mittaan tulee. Saaga jaksaa pysyä edelleen kirjan kiinnostavimpana antina ja uusia hahmoja tuodaan mukaan yhä enenevissä määrin silti touhun tuntumatta liian tukkoiselta. Tällä kertaa ensiesiintymisensä tekee kunnianhimoinen tri. Morgan Fairfax johon suomalaiset lukijat tosin ovat päässeet tutustumaan jo vuosituhannen vaihteessa kun Taikaviitta2000-lehti oli vielä voimissaan. Eli hahmo kannattaa painaa mieleen. Hänet tullaan näkemään jatkossakin kuten myös kirjan päättävässä tarinassa ”Kerran sankari, aina sankari” lähinnä nopean näyttäytymisen tehnyt 2200-luvun Ankkalinnassa asuva mystinen Odin Eidolon joka tuntuu tuntevan Taikaviitan jo ennestään. Tämän tarinan piirtänyt Alessandro Barbucci on tehnyt häikäisevän hienoa jälkeä kuvatessaan tulevaisuuden futuristisia kaupunkimiljöitä ja hahmojen koskettavia tunnetiloja. Tarina saa todellakin odottamaan tulevia osia.

”Haukan katsetta” voi suositella Supersankaritarinoiden, tiukan toiminnan ja kirjallisuusparodioiden ystäville. Se on helposti hintansa väärti myös uutta materiaalia haluaville sillä 11. tarinasta vain 1 ½ on julkaistu aiemmin suomessa. Jos taas etsit kepeitä arkitarinoita tai kreisihuumoria niin kannattaa suunnata katse muihin julkaisuihin.

Ei kommentteja: