Hae tästä blogista

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Glen Keane jättää Disneyn

Disney-veteraani Glen Keane on päättänyt jättää Disneyn studion taakseen ja suunnata kohti uusia seikkailuja. Hän aloitti työskentelyn Disney-animaatioiden parissa jo vuonna 1974 ja ehtikin luoda huikean uran. Muun muassa Pienen merenneidon Ariel, Aladdin, Tarzan sekä Hirviö ovat lähteneet aikoinaan Keanen kynästä.

Alla on vielä Keanen erokirje:
March 23, 2012

Dear Colleagues and Friends of the Walt Disney Animation Studio,

After long and thoughtful consideration, I have decided to leave Disney Animation.

I am convinced that animation really is the ultimate art form of our time with endless new territories to explore. I can’t resist it’s siren call to step out and discover them.

Disney has been my artistic home since September 9,1974. I owe so much to those great animators who mentored me—Eric Larson, Frank Thomas and Ollie Johnston—as well as to the many other wonderful people at Disney whom I have been fortunate to work with in the past nearly 38 years.

Over these four decades I have seen so many changes, but the one thing that remains the same is that we all do this because we love it.

I am humbled and deeply honored to have worked side by side so many artists, producers and directors during my career here at Disney, and I am tremendously proud of the films which together we have created. I will deeply miss working with you.

With my most sincere and heartfelt good wishes for your and Disney’s continued artistic growth and success,

Glen

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Aladdin- musikaali Suomeen!

Vuonna 2011 perustettu teatterituotantoyhtiö Polar Illusions tuo Suomeen Broadwayllakin ihastuttaneen Aladdin-musikaalin. Vuonna 1992 valmistuneeseen animaatioklassikkoon pohjautuva musikaali on yhtiön ensimmäinen produktio, joten kunnianhimoa ei ainakaan puutu!

Huomionarvoista on, että Suomessa nähtävä musikaali on - kuten Broadwayllakin nähtävä versio - kaksikielinen. Tämä on alkuperäisen näyttämöversion käsikirjoittajien, Jim Luigsin ja Jose Cruz Gonzalezin, nerokas oivallus, pienimuotoinen kielipoliittinen kannanottokin. Tässä versiossa nimittäin Jafar on onnistunut jakamaan Agrabahn kansan kahtia ja on siten kykenevä hallitsemaan sekä Palatsin väkeä että tavallista kansaa. Tavallinen kansa puhuu alkuperäisversiossa espanjaa ja Palatsissa kommunikoidaan englanniksi. Suomessa vastaavat kielet ovat luonnollisesti suomi ja ruotsi. Aladdinin ja Jasminen rakkaustarinahan on jo lähtökohtaisestikin mahdoton, vaan kuinka käy kun kielimuurin takia kumpikaan ei ole kykenevä kommunikoimaan keskenään.

Ohjaaja Samuel Harjanne kuitenkin vakuuttaa, ettei kielimuuri koidu katsojien kohtaloksi: "Teos on käsikirjoitettu niin, että vaikka toista kieltä ei osaisi ollenkaan, pystyy katsoja silti täysin mukana tarinan tapahtumissa ja koomisissa tilanteissa. Tästä esityksestä ei vauhti puutu ja unelmat lähtevät lentoon - vaikka sitten taikamatolla."

Disney-klassikon pääparina nähdään muun muassa Helppo elämä- sarjasta sekä Roskisprinssi- elokuvasta tuttu Jon-Jon Geitel ja Vaasan kaupunginteatterissa vaikuttava Anna Victoria Eriksson. Ilkeän Jafarin roolin näyttelee Markku Nenonen ja Henkeä esittää Antti LJ Pääkkönen. Kuten alla olevasta videosta voit havaita, ainakin Aladdinin sekä Jasminen roolit ovat todella osuneet nappiin! Syksyllä on siis luvassa jotain todella huikeata!

Kaikkien Aladdin-elokuvan parissa varttuneiden onneksi suomalaisenkin version tekijätiimin sisällä sykkii Disney-sydän, eikä alkuperäisiin Pekka Lehtosaaren sanoittamiin suomenkielisiin lauluihin olla tehty muutoksia. Sama koskee myös ruotsiksi laulettavia osuuksia, jotka nekin ovat tuttuja elokuvan ruotsinkielellä katsoneille. Tuttujen kappaleiden lisäksi mukaan on otettu myös syystä tai toisesta poistettuja kappaleita, jotka nekin ovat kaikki Disneyn luottosäveltäjä Alan Menkenin käsialaa.

Lippuja musikaaliin on vielä toistaiseksi tarjolla, mutta mitä ajankohtaisemmaksi ensi-ilta tulee, sitä varmemmin lippupisteillä on tarjota eioota. Osta siis lippusi heti ja varmista paikkasi taikamatolla!

Rooleissa:
Aladdin Jon-Jon Geitel
Jasmine Anna Victoria Eriksson
Jafar Markku Nenonen
Jago Jerry Wahlforss
Henki Antti LJ Pääkkönen
Abu Hanna Mönkäre
Rajah Ville Eerola
Razoul Jucci Hellström
Sulttaani Juha Pihanen
Ensemble: Ilona Chevakova, Jesper Eklund, Iiro Heikkilä, Heljä Heikkinen, Lotta Kaarla, Annamaria Karhulahti, Reetta Korhonen, Olli Liljeström, Miro Lopperi, Eeva Muttonen, Heikki Mäkäräinen, Soile Ojala, Pia Piltz, Anna Sairo, Saga Sarkola, Tatu Sinisalo, Miiko Toiviainen, Hanna Vähäpassi

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Arvostelu: Aku Ankan taskukirja 387

Aku Ankan taskukirja 387 – Taidenautinto

Maaliskuu on ensimmäinen kevätkuukausi kun jakaa vuodenajat neljään yhtä pitkään jaksoon. Näin ollen pääsemme nauttimaan myös ensimmäisestä keväisestä taskarista tänä vuonna. Tällaisia taidenautintoja luvassa tällä kertaa:

Aku & Touho – Perin Arvoituksellinen Mellastaja (The Boy Who Cried Werewolf)

PAM tarinoiden sarja jatkuu ja tällä kertaa Aku ja Touho joutuvat rakkaaseen naapurimaahamme Ruotsiin jahtaamaan ihmissutta. Akun pakonomainen tarve todistaa olevansa vastuullinen Ankka vain hieman hankaloittaa tehtävään keskittymistä. Tarinoiden aloitusruudusta on hävinnyt PAM-logo kokonaan mikä hankaloittaa tarinasarjan tunnistamista. En tiedä syytä, mutta itse juoneenhan se ei vaikuta. Tämäkin tarina on aiempien saagan osien lailla mukavaa perusluettavaa. Valitettavasti aihe alkaa toistaa liikaa itseään kuten italialaisten vastaava ATP-sarjakin. Kirjoittajina toimii muutamien viimeisten PAM-tarinoiden tavoin Lars Jensen ja David Gerstein. Kuvituksesta vastaa jokaisen osan tapaan Flemming Andersen.

Roope ja Aku – Serkunpäivä (Zio Paperone, Paperino e la festa del cugino)

Lino Gorlero on piirtänyt tarinan jossa Roopen yritysten krääsäkaupat eivät menesty toivotulla tavalla ja Roope-setä perustaa serkunpäivä ja kilpailun omaperäisimmästä lahjasta vauhdittaakseen liiketoimintaansa. Mutta, kuten aina, joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Naistenpäivän sijasta tässä kuussa Ankkalinnassa vietetään näemmä serkunpäivää. Ideana hauska, mutta juoni kulkee valitettavan ennalta-arvattavia polkuja.

Mikki Hiiri – Seikkailun parantava voima (Topolino e il criptomistero zoologico)

Sairas Indiana Hopo on tullut serkkunsa Hessun luokse lepäämään, mutta Hessulla on muuta menoa joten hän värvää Mikin katsomaan indianan perään. Pakkaa sekoittamaan saapuu miljonääri Van Guld joka vaatii saada Indiana Hopon tutkimusmatkansa vetäjäksi. Koska matkalla on parantava vaikutus Indyyn hän ja Mikki lähtevät matkalle, mutta joukossa on yksi petturi… Ihan kelpo seikkailutarina Sisto Nigrolta ja Ottavio Panarolta. Indiana Hopoa on aina hauska nähdä ja tämäkin tarina saa lopulta yllättävän loppukäänteen joten se on kaikin puolin onnistunut.

Taikaviitta – Pahan puolella (Paperinik e il segreto violato)
 
Taikaviitalta juuri ja juuri paennut varas murtautuu sattumalta Akun taloon ja saa selville Taikaviitan salaisuuden löytäessään tämän piilopaikan.  Varas päättää ryhtyä alamaailmaa auttavaksi Taikaviitaksi, mutta onneksi rikollisen vangeiksi jääneet Aku ja Pelle ovat viekkaampia kuin Valetaikaviitta osaa odottaa. Tämä on jälleen näitä PK-koodisia Taikaviitta-tarinoita jotka eivät yleensä ole tasoltaan kummoisia. Tämä Carlo Panaron kirjoittama tarina on kuitenkin ihan kelpo luettavaa vaikka ehkä kiinnostavin on loppukohtaus jossa Pelle Peloton saa selville, että Taikaviitan naamion takana hääriikin Aku. Italialaisilla käsikirjoittajilla tuntuu olevan hieman eri käsitys siitä tunteeko Pelle Taikaviitan siviilihenkilöllisyyden vaiko ei. Tarinassa Peloton syö vapaaehtoisesti UhKa-pillereitä unohtaakseen Akun salaisuuden. Toiseksi viimeisessä ruudussa Taikaviitta sanoo nukkuvalle Pellelle: ”Et voi muistaa, Pelle, mutta olet kyllä syönyt UhKa-pillereitä aiemminkin.” Tämä on toinen näkemäni tarina jossa Aku syöttää Pellelle unohduskarkkeja jotta tämä unohtaisi. Joissain tarinoissa Pelle kuitenkin selvästi tietää Akun olevan Taikaviitan naamion takana. Tällaiset vaihtelut ovat ehkä hieman sekavia, mutta antavat Taikaviitan ja Pelle Pelottoman väliseen suhteeseen mielenkiintoista ulottuvuutta.

Karhukopla – Kelmitutkinto (I Bassotti e la laurea abilitante)

Karhukopla menee möläyttämään alamaailman oikeuden edessä, ettei ole suorittanut rikokiin oikeuttavaa koulutusta. Niimpä lupa rötöstellä otetaan heiltä pois kunnes kelmit ovat käyneet koulut kunnialla loppuun. Karhukopla aikoo kuitenkin mennä siitä mistä aita on matalin… Karhukoplatarinoita ei tänä päivänä odota kovinkaan innolla, koska taso on yleensä mitä on. Koplakolmikko esitetään pelleilevinä pölvästeinä mikä ei vastaa yhtään sitä kuvaa minkä hahmojen luoja Carl Barks heille antoi. Tässäkin tarinassa on Roberto Vianin ansiosta komeat piirrokset, mutta juoni ei juuri jaksa kiinnostaa.

Taavi Ankka  palaa kouluun (Pico torna a scuola)

Niccolò de Mojana ja Marco Gervasio ovat tehneet hauskan tarinan jossa professori Nokkonen epäilee Taavi Ankan koskaan päässeen peruskoulun kuudennelle luokalle. Taavin ei auta kuin näyttää todistus... jos se vain löytyisi sillä muuten jokainen hänen tutkinnoistaan deletoitaisiin. Akun avustuksella he löytävät Taavin vanhan opettajan joka järjestää Taaville toivotun todistuksen, vaan kuinka on  todistuksen oikeellisuuden laita? Tarina on mukavaa luettavaa. Jännä idea kyseenalaistaa kaikkien alan oppineen Taavin peruskouluosaamista. Kiinnostavana yksityiskohtana voisi mainita Taavin vanhempien esiintyminen tarinassa lyhyessä takaumakohtauksessa. Taisi olla ensimmäinen esiintyminen – ainakin minulle.

Musta Pekka ja Mustakaapu – Viimeinen koitos (Gambadilegno Macchia Nera in la sfida finale)

Vanhan luokan Mikkimestari Sergio Asteriti on piirtänyt Fausto Vitalianon kirjoittaman tarinan jossa Musta Pekka ja Mustakaapu ovat päässeet jaetulle ykkössijalle konnien ja ryöväreiden konferenssissa jossa jaetaan vuoden varkaan titteli. Kaksikon välillä otetaan uusintaottelu jotta kilpailu ratkeasisi, mutta molemman konnan mieleen juolahtaa yksi ja sama aavistus koskien tulevaisuutta. Asteritin kynänjälkeä on ilo katsella. Hienoa, että mestari on vedossa vielä tänäkin päivänä eikä häntä sorita huonoilla käsikirjoituksilla. Tätäkin tarinaa lukee mielellään.

Riitta Hanhi & Kuuno Kaakkuri – Finanssinerojen sukua (Filo & Brigitta e la rimpatriata degli Sganga)

Kuuno Kaakkuri on osallistumassa Ankkalinnassa järjestettävään sukukokoukseen, mutta hänen tulisi keksiä jokin menestyvä liikeidean näyttääkseen suvulle, että pärjää hyvin. Myöhemmin itse kokouksessa selviääkin jotain poikkeuksellista. Ihan kelpo tarina Kuunosta ja Riitasta vaikka oikein mitään uutta annettavaa tällä tarinalla ei olekaan. Sen verta eroavaisuutta on, että Kuunon sukulaissuhteita tämänkään vertaa valottavia tarinoita ei vissiin ole tätä ennen tullut vastaan..? 

Roope-setä – Säkenöivä kulta (The Withering Gold)

Tästäkin taskarista löytyy viimeaikoina tutuksi tullut I/D-koodinen tanskalaisitalialainen yhteistyö(vaiko tilaustyö?) vaikkei sitä taskaria katsomalla näekään. Koodi on kokonaan kateissa minkä olen huomannut muissakin viimeaikaisissa I/D-tarinoissa. Ilmeisesti suomalaispokkarin kansitarinaksi valitussa kirjan päättävässä jutussa Roope näkee lehdessä kuuluisan taitelijan Stefan Sutin tekemän maalauksen joka näyttää kuin kultaiselta auringolta. Pohatta haluaa tietenkin tietää missä taulu on maalattu ja lähtee metsästämään sen maalauspaikkaa. Piirtäjämestari Giorgio Cavazzanon taitavaa kynänjälkeä saa ihailla tämän kuisen pokkarin viimeisessä tarinassa. Rodolfo Gimino on kirjoittanut hauskan ja suupielet ylöspäin kääntävän tarinan joka onnistuu viihdyttämään lukijaa viimeiselle sivulle asti. Tarinasta oikein huokuu iloinen mieli mikä jättää siitä muistin sopukoihinkin varmasti jonkinlaisen hyvän leiman.

Kevätkausi alkaa keskiverrolla taskarilla. Pokkarista löytyy niin hyviä kuin huonompiakin tarinoita. Muutaman olisi hyvin voinut korvata kiinnostavimmillakin kyhäelmillä, mutta varmasti nämäkin sarjakuvat löytävät tykkääjänsä.

Ensi kuussa taskarikin näyttäisi sitten olevan lätkätunnelmissa…

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Disney-elokuva, jota et tule koskaan näkemään

Cartoon Brew- sivusto julkaisi Pascal Witaszekin tekemän veikeän elokuvaposterin. Juliste ei ole aito, eli kyseistä elokuvaa ei tulla koskaan näkemään (vaikka toivonkin olevani väärässä).

Juliste on kyllä ehdottomasti upeasti tehty, ja itse filmikin olisi taatusti mielenkiintoinen. Ja nyt kun tarkemmin miettii, julisteessakin mainittu Ryan Gosling olisi mahdollisesti myös Tom Hanksia parempi vaihtoehto näyttelemään Walt Disneyä.

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Aku Ankka kokoelmalla on arvoa!

On siinä kokoelmalla kokoa!
Suomen Filateliapalvelun järjestämässä huutokaupassa oli kaupan kaikki Aku Ankat vuodesta 1951 aina vuoteen 2010 asti. Mukana oli siis niin näytenumero, Lumikki kuin Davy Crockettkin. Kohteen kuvaus kertoi seuraavaa:
AKU ANKKA -lehdet 1951 - 2010 kaikki! Uskomaton kokonaisuus, joka on sidottu 109:ksi nahkaselkäiseksi kirjaksi. Puuttuu vain näytenumerosta viimeinen sivu. Erinomaisessa kunnossa. Sitomisen yhteydessä reunoista tasattu. Harvoin tarjolla!
Erinomainen kunto voidaan tietenkin kyseenalaistaa, eiväthän reunoista tasatut lehdet voi olla edes hyväkuntoisia - ainakaan tosikeräilijän mielestä! Mutta kokonaishinnaksi muodostui kuitenki 11 900€, mikä on varsin kohtuullinen summa. Myyjä tahtoo pysyä nimettömänä.

Robert B. Sherman (1925-2012)

Disney-elokuvien luottosäveltäjiin lukeutunut Robert Sherman on menehtynyt 5. maaliskuuta kotonaan Lontoossa. Hän vastasi veljensä Richard Shermanin kanssa muun muassa elokuvien Maija Poppanen, Viidakkokirja sekä Nalle Puh musiikista.

Shermanin pitkä ura Disneyllä alkoi jo vuonna 1961 elokuvalla Ansa vanhemmille ja päättyi vuonna 2000 Tiikerin oma elokuva- nimiseen filmiin. Walt Disney itse arvosti veljeksiä todella korkealle ja mainitsikin omaksi lempilaulukseen Feed the Birds-nimisen koskettavan kappaleen, joka on Maija Poppasesta tuttu. Maija Poppasen musiikki miellytti myös muuta maailmaa, sillä Shermanit nappasivat peräti kaksi Oscaria elokuvasta (Paras laulu "Chim Chim Cher-ee" ja Paras musiikki) sekä Grammyn - muista palkinnoista puhumattakaan! Muista meriiteistä mainittakoon National Medal of Arts, Disney Legends-arvonimi sekä tähdet sekä Walk of Famella että Songwriters Hall of Famella.

Kannattaa muuten katsastaa alta mielenkiintoinen filmi, jossa Shermanin veljekset sekä Walt Disney laulavat yhdessä kappaleen "It's A Great Big, Beautiful Tomorrow":

Kristen Bell Lumikuningattereksi

Gossip Girl-sarjan kertojan ja Veronica Marsin roolista tunnetuksi tullut ihastuttava näyttelijätär Kristen Bell tulee hoitamaan Lumikuningattaren ääniroolin tulevassa Disney-animaatio filmatisoinnissa Frozen. Elokuvan ensi-ilta tulee näillä näkymin olemaan 27. marraskuuta 2013.

Disney on selvästi viimeaikoina alkanut panostamaan huippunäyttelijöihin, sillä vastikään ilmoitimme myös, että Tom Hanksia ja Meryl Streepiä kaavaillaan Maija Poppasesta kertovaan elokuvaan ja Angelina Jolie taas näyttelee pääroolin elokuvassa Maleficent.

torstai 1. maaliskuuta 2012

Frankenweenie - muutama foto sekä teaseri

Kuten mainittua, Tim Burton valmistelee Disneyn kanssa stop motion- animaatiota Frankenweenie. Vaikka elokuva saakin ensi-iltansa vasta syksyllä, pääsemme jo nyt näkemään muutaman kuvan filmistä. Kuvat alla:

Sparky
Victor
Tim Burton tutkimassa elokuvan hahmoja
Ja vielä pieni maistiainen elokuvaan myös liikkuvan kuvan muodossa: