Hae tästä blogista

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Wanha haastattelu - Silvia Ziche

Arkistojen kätköistä löytyi vanha, mutta näemmä syystä tai toisesta julkaisematon haastattelu. Piinapenkkiin oli joutunut tällä kertaa Silvia Ziche, yksi harvoista Ankkoja piirtävistä naisista! Lyhyen lännän haastattelun kruunaa myös sähäkkä Aku, jonka Ziche meille piirsi. Molto grazie, Silvia!

Keitä Aku Ankan piirtäjiä pidät eniten roolimalleinasi?

Ennen kaikkea opettajanani on ollut Carl Barks, jota ihailen. Hänen ankkansa ovat eläviä, mitä parhaimpia näyttelijöitä, joiden esityksissä ovat kaikki sävyt ja vivahteet. Loistavia! Sitten italialaisista Giorgio Cavazzano, Romano Scarpa ja Giovan Battista Carpi.

Onko sinulla jotain tiettyä Ankkalinnan hahmoa, jota mieluiten käytät käsikirjoituksissa ja piirroksissasi?

Pidän eniten Aku Ankasta. Hän on hyvin taipuisa henkilöhahmo, joka mahdollistaa ilmaisun. Hän voi olla missä tahansa tilanteessa, ja hän pystyy pääsemään siitä pois. Pidän myös hyvin paljon Roope Ankasta, myös hän on henkilö, joka on täynnä odottamattomia vivahteita. Mutta asia, joista pidän eniten, ovat jatkotarinat ja henkilöiden väliset vuorovaikutukset, jotka aina yllättävät minut.

Kuinka kauan yhden tarinan piirtämiseen/käsikirjoittaminen kestää keskimäärin?

Keskipituinen, 20-30 sivun (käsikirjoitus/piirrokset) juttu, vie aikaa noin kuukauden. Mutta olen piirtänyt pitkiä tarinoita, 160-200 sivuisia jaksoja, jotka ovat vieneet 7 -8 kuukautta.

Mikä tekee Ankkojen piirtämisestä niin kovin mieluisaa työtä? 

Roope Ankan piirtäminen on hauskaa, koska hän on joustava, liioiteltu, täynnä sävyjä oleva henkilö, joka voi esittää mitä tahansa osaa. Hän voi irvistellä mitä kummallisimmin, ja hän on aina oma itsensä. Hän on todella suuri näyttelijä!

Työskenteletkö Ankkojen parissa vain piirtäessäsi, vai ovatko ankat osa elämääsi myös vapaa-ajalla?

Valitettavasti (tai onneksi, en tiedä), Aku Ankka seuraa minua missä tahansa kuljenkin ja saa minut usein ajattelemaan, kuinka hän suhtautuisi eri elämäntilanteisiin, joissa minä olen. Tavallisesti asia saa minut nauramaan, vaikka olen jonottamassa postissa.

Ja vielä lopuksi terveisesi Ankkalinnakkeelle! 

Kiitos kaikesta ja suuri halaus Italiasta!

Ei kommentteja: