Hae tästä blogista

torstai 29. syyskuuta 2011

Arvostelu: Aku Ankka 39/2011

Aku Ankka 39/2011 

Mummo Ankka: Leppoisa homma

Hienoa, että Vicarin tarinoita on jälleen alkanut ilmaantumaan Aku Ankkaan. Tässä tarinassa Mummo Ankka käskee ”vernissaamaan” keittiön lattian. Hansu toki haluaisi viettää päiviään mieluummin rentoutuen, ja keksiikin oivan tavan hieman levätä ennen seuraavaa urakkaa.

Aku Ankka: Hirmuliskohaaveri

Terje Nordberg ja Arild Midthun pistävät jälleen parastaan. Tarina alkaa siitä, kun Ankkalinnan dinosaurusmuseoon talsivat ankanpojat keskustelevat Akun saamasta rangaistuksesta - tuhannen tunnin yhdyskuntapalvelusta. Pojat aloittavat muistelun, joka kertoo lukijoillekin syyn tuomioon.  Vain viikkoa aikaisemmin olivat Aku ja ankanpojat nimittäin päättäneet tehdä visiitin samaiseen museoon. Matkamuistomyymälästä he löysivät varsin edulliseen hintaan palan aitoa dinosaurusta, pienen palan luuta siis. Innosta pinkeinä ankanpojat ryhtyivät tutkimaan tarkemmin luun dna-rakennetta ja tuumivat mahdollisuuksia luoda täydellinen kopio sauruksesta. Aku ei tietenkään moiseen ylioptimistisuuteen uskonut. Yöunia häirinnyt hirmulisko kuitenkin saa Akunkin muuttamaan mieltään…

Hessu: Kotikulmilla

Harvinaista herkkua nyky-Ankassa. Mikki ja Hessu ovat päähenkilöinä ja piirtäjänäkin on varmasti mielipiteitä jakava Noel Van Horn. Tämänkaltaista yhdistelmää ei ihan viime aikoina ollakaan nähty. Mutta palataanpa tarinaan. Noel on aina osannut tehdä hyvin erikoisia tarinoita, joita erikoinen piirrostyyli monesti mallikkaasti tukee. Niin tässäkin. Naapurit ovat kyllästyneet Hessun sotkuiseen pihaan ja päättävät pystyttää aitoja sun muita omia pihoja tältä kaaokselta suojaamaan. Mikki kuitenkin ehdottaa, että Hessu siivoaisi itse sotkunsa. Seuraavana päivänä Hessun talo on kuitenkin peittynyt sankan sumuverhon huomaan, eikä naapuritkaan jää tästä tapahtuneesta paitsi.

Roope-setä: Tuttu euro

Rahankerääjiä kaltoin kohteleva Roope saa Akun näkemään punaista Sander Gulienin kuvittamassa ja Frank Jonkerin ideoimassa tarinassa. Aku väittää, ettei Roope edes huomaisi yhden kolikon puuttumista, joten hän voisi hyvin lahjoittaa yhden killingin Sudenpentujen hyväksi. Roope kuitenkin kiven kovaa väittää, että jokainen kolikko on hänelle tärkeä, ja että hän muistaa hyvin jokaisen kolikon tarinan. Tätä Akun on vaikea sulattaa, joten on aika pienen vedon…

Aku Ankka: Mohenjo-Daron arvoitus (osa 2)

Viime numeron jatkosarja huipentuu tähän osaan. Calisota Smithiksi luultu Aku joutuu etsimään todistuskappaleet kriketin alkuperästä englantilaisille krikettikriminaaleille. Akun onneksi oikea Calisota Smith tulee kuitenkin hätiin ja Aku pääsee vapaaksi. Calisota Smith kuitenkin vahvistaa, että ainoa löytö, joka on toistaiseksi tehty, onkin ruukkuun rustattu raapuste. Ja tämä ruukku onkin ollut kokoajan Akulla. Askel askeleelta kriketin alkuperä alkaa selventymään...

Aku Ankka ja kumppanit: Suuta soukemmalle

Strippitarinassa Aku päättää olla herrasmies, eikä halua kertoa Iinekselle mielipidettään hänen leipomuksistaan.

Yleisarvio: 

Kaksi Arild Midthunin, yksi Noel Van Hornin ja vieläpä yksi Vicarinkin kuvittama tarina. Ei ollenkaan huono saldo yhteen lehteen. Johtosarjana nähty hirmulisko-hupailu ei ole parasta Midthunia, mutta yllättävän hyvä kokonaisuus kuitenkin. Yllättävän hyvä siis tarinan lähtökohtaan, ei Midthunin taitoihin, nähden. Jatkotarina oli hieman pettymys, sillä tarinan alkuosa antoi odottaa parempaa lopetusta. Piirrosjälki kuitenkin on erinomaista, joten sitä ainakin kelpaa ihastella.

Noel Van Horn ei kuitenkaan pettänyt. Erikoinen tarina ja erikoinen piirrostyyli ei varmasti kaikkia miellytä, mutta mielestäni nykyiseen Aku Ankkaan kaivataan myös hieman erilaisuutta - tarinat tuppaavat nykyisin nimittäin toistamaan toinen toisiaan. Noel - ja myös hänen isäukkonsa William Van Horn - on kyllä enemmän kuin tervetullut Aku Ankan- sivuille useamminkin! Ja ensi viikollahan muuten nähdäänkin yksi Williamin tarina, joten hieno lehti varmasti tulossa!

tiistai 27. syyskuuta 2011

Mielenkiintoisia kohteita Huuto.netissä

Ajattelin kerätä muutamia mielenkiintoisia Huuto.net- kohteita lukijoiden iloksi. Tälläkin hetkellä Huuto.netissä on nimittäin lukuisia hienoja Disney-kohteita, jotka vain odottavat huutajia. Alla siis hieman listaa:

Ensimmäisenä myyjänä esiteltäköön Ankkalampinen, jolla on useitakin kohteita myynnissä, muutama vieläpä erityisen mielenkiintoinen. Vai mitäpä sanotte Carl Barksin omistamassa lehdestä!


Myös Suomeen saapuvan Giorgio Cavazzanon työstämä litografi olisi tarjolla, samaisen Ankkalampisen myymänä.

Kun kerran Barksilla kerran aloitettiin, on sillä hyvä myös jatkaa. Nyt olisi nimittäin saatavilla Carl Barksin kootut, ja vieläpä kohtuullisen miellyttävään hintaan (myyjänä nimimerkki Marty33)!


Myös nimimerkki M_Eronen on Barks-tuotteiden kauppaajana. Mainio opus, Carl Barks´ Surviving Comic Book Art olisi nyt tarjolla.


Eikä pidä unohtaa saman käyttäjän Barks-litografioita, joita tällä hetkellä on myynnissä peräti kolme kappaletta (Return to Plain Awful, Mardi Grass Before the Thaw sekä July Fourth in Duckburg)

Käyttäjä strych9 myy taas The Carl Barks Library of Donald Duck Adventures in Color- sarjaa. Alla kuva sarjan osasta numero 16:

Hänellä on myynnissä paljon Disney-sarjakuvaa englanniksi.

Otto-poika myy usein hyvinkin spesiaaleja Disney-kohteita. Tällä hetkellä mielenkiintoisin lienee Disney siirtokuvat vuosien takaa.



Silloin tällöin myös käyttäjät sarjakuva aasi sekä Ancallinen pistävät parastaan ja myyvät mielenkiintoisia sarjakuvakohteita. Tällä hetkellä myytävistä kohteista maininnan ansaitsevat sarjakuva aasin Pelle Peloton - Minä keksijä sekä Ancallisen valtaisa Roope-setä paketti. Sarjakuva aasi myy muuten usein nimmaroituja julkaisujakin, kuten vaikkapa tämä Don Rosa-kirja, joten kannattaa olla tarkkana (myös Ancallisella näyttäisi olevan Kari Korhosen nimmari tällä hetkellä kaupan.)

maanantai 26. syyskuuta 2011

Helsingin Kirjamessuilla runsaasti sarjakuvaohjelmaa


Kirjamessuilla on tänäkin vuonna runsaasti ohjelmaa, eikä Aku Ankan juhlavuosikaan jää täysin huomioimatta. Alla lista Disney-ohjelmasta, johon toki saattaa vielä tulla muutoksia:

Torstai
27.10.2011 11:00, Ankkatietäjä-minivisa koululaisille, Louhi, Sanoma Magazines Finland Oy

Perjantai
28.10.2011 14:00, Don Rosa vierailee osastollamme, 7h22, Sanoma Magazines Finland Oy

Lauantai
29.10.2011 11:00, Ankkatietäjävisa, Kirjakahvila, Sanoma Magazines Finland Oy
29.10.2011 12:00, Don Rosa, Aleksis Kivi, Sanoma Magazines Finland Oy
29.10.2011 13:00, Aku Ankka ja Suomi - rauhanomaista rinnakkaiseloa 60 vuotta, Aleksis Kivi, Sanoma Magazines Finland Oy
29.10.2011 13:00, Don Rosa vierailee osastollamme, 7h22, Sanoma Magazines Finland Oy

Ankkalinnan Pamaus 25 - tilaa jo omasi!

Juuri painosta tullut Pamaus nyt kaikkien saatavilla. Tilaa omasi, ennen kuin loppuvat. Tällä kertaa lehdessä on juttua mm. seuraavista aihioista:
  • Saksalainen donaldismi
  • Barksin mytologiset monsterit
  • Aku Ankka kuolemanjälkeisessä maailmassa
  • Waltin nimikirjoitukset Suomessa 
  • César Feriolin haastattelu 
  • Arvosteluissa Don Rosa dokkari, John Garvinin Barks-kirja, Fantan Mikki-kokoomien ensimmäinen osa ja Tanskan Rappet-fanzine
Hinta irtonumerolle on vaivaiset 5€, joten tilaapa omasi jo heti! Lehden voit löytää myös Turun sarjakuvakaupasta, Kulkukatin pojasta (Läntinen Brahenkatu 12, Helsinki) sekä Akateemisesta kirjakaupasta.

Cavazzanon aikataulut selvillä!

Giorgio Cavazzano signeeraa uutta kirjaansa, Elävän kuvan taika, seuraavissa paikoissa:

Suomalainen kirjakauppa (Aleksanterinkatu 23, Helsinki)
ke 28.9. klo 16–18

Suomalainen kirjakauppa, Sello (Leppävaarankatu 3–9, Espoo)
to 29.9. klo 17–19

Prisma, Kannelmäki (Kantelettarentie 1, Helsinki)
pe 30.9. klo 17–19

Prisma, Sello (Leppävaarankatu 5, Espoo)
la 1.10. klo 12–14


Elävän kuvan taika on ehdottomasti vuoden paras Disney-kirja, joten käypä ihmeessä signeerauttamassa oma kappaleesi kyseisestä opuksesta!

torstai 22. syyskuuta 2011

Tangled: Ever After (2012)

Ensi vuonna Tähkäpää näyttäytyy jälleen, tällä kertaa tosin vain lyhytelokuvassa. Elokuva tullaan näkemään ensi keväänä Disney Channelilla. Tarkempaa tietoa filmistä ei vielä tällä hetkellä ole saatavilla.

Ääninäyttelijöinä nähdään tässäkin filmissä Mandy Moore ja Zachary Levi.

Arvostelu: Aku Ankka 38/2011

Aku Ankka 38/2011

Tuoreimman Ankan aloittaa Filminurkka, jossa Jukka Heiskanen avaa tuoreen Disney-klassikkoelokuvan, Nalle Puhin, saloja. Haastatteluun on saatu rainan tekijäkaartiakin, sillä animaattorit Mark Henn (Nalle Puh & Risto Reipas) ja Andreas Deja (Tiikeri), sekä ohjaajat Stephen J. Anderson ja Don Hall yhdessä Disney-veteraani Burny Mattinsonin kanssa kertovat mietteitä uuden uutukaisesta mestariteoksesta (videohaastattelut pitäisi lähipäivinä olla nähtävillä myös Ankka-TV:ssä).

Hannu Hanhi: Tuurihaukan harharetket

Viime viikolla Suomessakin visiteerannut Ferioli on piirtänyt johtotarinan Olaf Moriaty Solstrandin käsikirjoitukseen. Harvinaista kyllä, päähenkilönä toimii tällä kertaa Hannu. Tällä kertaa Onnetar potkaisee häntä ehkä hieman liiankin kovaa, sillä poimiessaan kahisevaa kadulta, Hannu samalla saa iskun kalloonsa. Ja kuten arvata saattaa, muistihan siinä menee. Mikä kuitenkin hienointa, muistinmenetyksen seurauksena Hannukin tajuaa, millaista todellinen onni on - vaikka tämä hetkellinen oivallus huuhtoutuukin pian hänen aatoksistaan. Merkille pantavaa on myös se, että Hannu tekee tässä tarinassa oikeita, rehellisiä töitä (toista kertaa elämässään)! 

Roope-setä: Tehokasta tuotekehitystä

Rahasäiliön uumenista löytyy kummallisia vanhoja investointeja, jotka ikävästi vievät tilaa Roopen tiliotekansioilta. Jalokiviupotteiset kööt tai rubiinikoristeiset sateenvarjot eivät oikein löytäneen ostajia, mutta vaistolla ja vaikutusvallalla Roope pystyy tekemään tästäkin bisneksestä tuottoisan. 

Tupu, Hupu & Lupu: Erilainen yhteisöpalvelu

Ankanpojat ovat viettämässä viikonloppua Mummo Ankan maatilalla, mutta tuntuvat viihtyvän ennemminkin Nokkakirjan lumoissa kuin nauttimassa ulkoilmasta. Mummo ei pysty käsittämään, miksi ystävien kanssa yhteydenpitoon tarvitaan moisia kapineita. Vanhassa vara parempi, kuten sanotaan... 

Aku Ankka: Hansu autokoulussa

Suomessa aikaisemminkin, Aku Ankassa 14/1973, julkaistu Vicarin ja Vilhelm Joostin tarina vie Hansun ajokouluun. Harjoittelut suoritetaan Akun ohjeistuksella maaseudun rauhassa, mutta itse ajokoe tapahtuu Hansun vastustelusta huolimatta kaupungissa. Maalaispojalle tämä on aikamoinen pala. Maininnan arvoinen seikka on Vicarin piirrostyyli, joka vuosien aikana on selvästi kehittynyt. Tässä alkuaikojen tyylissäkin on kyllä sympaattisia piirteitä ja en voi väittää, etteikö sekin miellyttäisi silmää. 

Aku Ankka: Mohenjo-Daron arvoitus (osa 1)

Uudet Ankkamestarit, niin kai voisi sanoa, Knut Nærum, Tormod Løkling & Arild Midthun ovat loihtineet taas varsin mielenkiintoiselta vaikuttavan tarinan. Jatkotarinana nähtävä kertomus vie Akun, onnettoman sattuman kautta, kohti Mohenjo Daroa, Pakistania. Akua muistuttava proferssori Calisota Smith on nimittäin löytänyt todistusaineistoa sille, että kriketti oltaisiin keksitty Englannin sijaan Pakistanissa. Englannin Krikettiunionin salainen alajaosto ei kuitenkaan liiemmin pidä tästä väitteestä, ja he ovatkin keinoja kaihtamatta valmiita tuhoamaan todisteet. 

Pepi: Fiksu kissa 

Klassinen Pepi- sunnuntaistrippi vuodelta 1968. Tällä kertaa Pepi joutuu Kisse-kissan huijaamaksi. 

Aku Ankka ja kumppanit: Pimeää taloutta 

Hollantilaislähtöisessä strippitarinassa Roope iloitsee sähkökatkoksesta. 

Yleisarvio: 

Johtotarinana nähty Hannu-kertomus tuntui tuoreelta, mitä se tavallaan toki olikin. En muista nähneeni tarinaa, jossa Hannu olisi vaatimaton, tavallinen tallaaja, joka pitää onnekkuuttaan vaan sattumana ja korostaa aivan toisenlaisen onnekkuuden tärkeyttä. Hieno tarina, ei käy kieltäminen. 

Lehden toinen mestariteos on ehdottomasti Arild Midthunin kuvittama jatkis. Midthunin tarinat tekevät lehdestä kuin lehdestä miellyttävän lukukokemuksen ja käsikirjoittajakaartikin on tämän kertomuksen osalta täynnä huippuosaajia. Voiko tällaisella kokoonpanolla edes epäonnistua? No, se nähdään tietenkin lopullisesti vasta, kun tarinasarja päättyy, mutta lupaavalta näyttää.

Edellä mainitut kaksi tarinaa olivat selvästi lehden kohokohdat, muut olivat vain täytetarinoiksi valikoitu. Mutta näistäkin sekä Roope-hupailu että Vicarin Hansu-tarina olivat varsin kelvollisia pätkiä. Lehtihän siis tuntuu paranevan viikko viikolta! Ja vielä puhutaan, että Aku Ankan taso olisi laskussa...

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Disney aikoo rakentaa Avatar-elokuvaan perustuvia teemapuistoja

Helsingin Sanomat uutisoi internet-sivuillaan seuraavaa:
Amerikkalainen viihde- ja viestintäyhtiö Disney aikoo rakentaa Avatar-tieteiselokuvaan perustavia teemapuistoja jättimäisten huvipuistojensa yhteyteen.
Avatar on vuoden 2009 lopussa ensi-iltaan tullut James Cameronin ohjaama elokuva, joka kertoi iholtaan sinisten Na'vi-humanoidien ja ihmisten välisestä taistelusta kaukaisella planeetalla.
Lipunmyyntitulojen mukaan laskettuna Avatar on maailman menestynein elokuva. Sen bruttomääräiset lipunmyyntitulot ovat olleet 2,8 miljardia dollaria eli 2,0 miljardia euroa.

Cameron valmistelee nyt Avatarin kahta jatko-osaa, joista ensimmäisen pitäisi tulla ensi-iltaan jouluna 2014 ja toisen jouluna 2015. Ensimmäinen Avatar-puisto rakennetaan Disney Animal Kingdom -puistoon Orlandoon Floridaan.
Avatar-puiston rakennustyöt alkavat vuonna 2013, ja sen on tarkoitus valmistua kolme vuotta myöhemmin. Tilaa puisto saa useita hehtaareita. Sen arvioidaan maksavan 400 miljoonaa dollaria eli 290 miljoonaa euroa.

Puistoon rakennetaan 3D- eli kolmiulotteisen grafiikan tekniikkaa sekä animaatioita. Tarkoitus on, että vierailijat pääsevät kokemaan Avatar-elokuvan Pandora-planeetan rehevän eläin- ja kasvimaailman.

Ohjaaja Cameronin mukaan elokuvan nähneet ovat kertoneet halustaan vierailla Pandoralla. "Ihmiset eivät pitäneet näyttävistä taistelukohtauksista niin kuin olisi voinut luulla. He ihastuivat olioihin, siihen, kuinka elokuvassa opittiin lentämään, ja siihen, miltä metsä näytti öisin", Cameron sanoo.

Wanha haastattelu - Silvia Ziche

Arkistojen kätköistä löytyi vanha, mutta näemmä syystä tai toisesta julkaisematon haastattelu. Piinapenkkiin oli joutunut tällä kertaa Silvia Ziche, yksi harvoista Ankkoja piirtävistä naisista! Lyhyen lännän haastattelun kruunaa myös sähäkkä Aku, jonka Ziche meille piirsi. Molto grazie, Silvia!

Keitä Aku Ankan piirtäjiä pidät eniten roolimalleinasi?

Ennen kaikkea opettajanani on ollut Carl Barks, jota ihailen. Hänen ankkansa ovat eläviä, mitä parhaimpia näyttelijöitä, joiden esityksissä ovat kaikki sävyt ja vivahteet. Loistavia! Sitten italialaisista Giorgio Cavazzano, Romano Scarpa ja Giovan Battista Carpi.

Onko sinulla jotain tiettyä Ankkalinnan hahmoa, jota mieluiten käytät käsikirjoituksissa ja piirroksissasi?

Pidän eniten Aku Ankasta. Hän on hyvin taipuisa henkilöhahmo, joka mahdollistaa ilmaisun. Hän voi olla missä tahansa tilanteessa, ja hän pystyy pääsemään siitä pois. Pidän myös hyvin paljon Roope Ankasta, myös hän on henkilö, joka on täynnä odottamattomia vivahteita. Mutta asia, joista pidän eniten, ovat jatkotarinat ja henkilöiden väliset vuorovaikutukset, jotka aina yllättävät minut.

Kuinka kauan yhden tarinan piirtämiseen/käsikirjoittaminen kestää keskimäärin?

Keskipituinen, 20-30 sivun (käsikirjoitus/piirrokset) juttu, vie aikaa noin kuukauden. Mutta olen piirtänyt pitkiä tarinoita, 160-200 sivuisia jaksoja, jotka ovat vieneet 7 -8 kuukautta.

Mikä tekee Ankkojen piirtämisestä niin kovin mieluisaa työtä? 

Roope Ankan piirtäminen on hauskaa, koska hän on joustava, liioiteltu, täynnä sävyjä oleva henkilö, joka voi esittää mitä tahansa osaa. Hän voi irvistellä mitä kummallisimmin, ja hän on aina oma itsensä. Hän on todella suuri näyttelijä!

Työskenteletkö Ankkojen parissa vain piirtäessäsi, vai ovatko ankat osa elämääsi myös vapaa-ajalla?

Valitettavasti (tai onneksi, en tiedä), Aku Ankka seuraa minua missä tahansa kuljenkin ja saa minut usein ajattelemaan, kuinka hän suhtautuisi eri elämäntilanteisiin, joissa minä olen. Tavallisesti asia saa minut nauramaan, vaikka olen jonottamassa postissa.

Ja vielä lopuksi terveisesi Ankkalinnakkeelle! 

Kiitos kaikesta ja suuri halaus Italiasta!

Cavazzanon Suomen vierailusta hieman lisätietoja

Kuten tiedettyä, Giorgio Cavazzano on jälleen tulossa Suomeen. Tällä kertaa hän on juhlistamassa uuden näyttelynsä avautumista Päivälehden museoon sekä uunituoretta kirjaansa Elävän kuvan taika.

Toistaiseksi Ankkamestarin aikatauluista ei tiedetä hirveästi, mutta ainakin yksi tilaisuus on jo paljastunut (edit. 26.9.2011: aikataulut tarkentunut, katso täältä!). Voit siis tavata Cavazzanon keskiviikkona 28. syyskuuta Aleksin Suomalaisessa klo 16-18. Don Rosan hurjasta viime reissusta on otettu opiksi, joten tällä kertaa nimmarin saa jonotusnumerolla, joiden jakaminen starttaa jo kello 14.00. Huomaathan, että jonotusnumeroita on tarjolla vain rajallinen määrä!

maanantai 19. syyskuuta 2011

Emmyt jaettu - Moderni perhe palkintorohmu

Disney rohmusi tänäkin vuonna muutamia pystejä Emmy-gaalassa. Emmythän jaetaan vuoden parhaille TV-sarjoille, joten palkinto on varsin haluttu ja tavoiteltu. Tämän vuoden palkituin TV-sarja oli Disneyn omistamalla ABC-kanavalla pyörivä Moderni perhe (Modern Family), joka nappasi peräti viisi pystiä. Hieno saavutus, sillä viime  vuonna samainen ohjelma saavutti "vain" kolme palkintoa.

Tässä lista kaikista Disneyn voittamista palkinnoista (mukaan on laskettu myös ABC-kanavan sekä muiden Disneyn omistuksessa olevien kanavien palkinnot):
  • Paras komedisarja: Moderni perhe (Steven Levitan,  Christopher Lloyd,  Jeff Morton, Danny Zuker,  Dan O’Shannon,  Bill Wrubel,  Paul Corrigan, Brad Walsh, Ilana Wernick,  Jeffrey Richman & Abraham Higginbotham)
  • Paras sivuosa näyttelijätär komediasarjassa: Julie Bowen (Moderni perhe, ABC)
  • Paras sivuosa näyttelijä komediasarjassa: Ty Burrell (Moderni perhe, ABC)
  • Paras komedisarjan ohjaus: Michael Alan Spiller (Moderni perhe: Halloween, ABC)
  • Paras komediasarjan käsikirjoitus: Steven Levitan & Jeffrey Richman (Moderni perhe: Caught In The Act, ABC)
  • Paras näyttelijävieras draamasarjassa: Loretta Devine (Greyn anatomia, ABC)
  • Paras hiusstailaus monikamera- tai spesiaali TV-sarjassa: Dancing with the Stars (Episodi 1106; Mary Guerrero, Kimi Messina, Jennifer Mazursky, Cynthia Romo,  Cyndra Dunn & Rachel Dowling)
  • Paras lyhyen ajan TV-ohjelman editointi: The 2010 ESPY Awards (Matt O´Connor & Anthony Marchegiano, ESPN)
  • Paras lyhyen ajan animoitu TV-ohjelma: Disney Prep & Landing: Operation Secret Santa (John Lasseter, Dorothy McKim, Kevin Deters & Stevie Wermers, ABC)
  • Paras yksilöllinen saavutus animaatioiden saralla (useita palkittuja): Jill Daniels (taustamaalari: Disney Phineas and Ferb: Wizard of Odd (Disney Channel)), Brian Woods (taustasuunnittelija: Disney Phineas and Ferb: Wizard of Odd (Disney Channel))
  • Paras interaktiivisen median luovankäytön saavutus: Disney ABC Television Group - Academy of Motion Pictures Arts and Sciences (Oscar Digital Experince, ABC.COM)

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Sinustako Ankkatietäjä 2011?

Nyt alkaa olla jo kiire, mikäli haluat olla virallinen Ankkatietätäjä 2011. Osallistumalla nimittäin ensimmäiseen alkukarsintaan Aku Ankan-intenetsivuilla ennen 20. syyskuuta, voit saada mahdollisuuden taistella hamutusta Ankkatietäjä-tittelistä Helsingin kirjamessuilla 29. lokakuuta.

Alkukarsintoja on kolme, ja nämä kaikki selättäneistä valikoituu viisi läänimestaria, jotka pääsevät loppukilpailuun yleisön eteen vastaamaan mitä kinkkisimpiin Ankka-kysymyksiin. Voittajalle on luvassa tietenkin kunniaa, mutta myös muita huippupalkintoja. Kannattaa siis ehdottomasti osallistua!

Kisaan pääset tästä!

Arvostelu: Aku Ankka 37/2011

Kauan on kulunut siitä, kun viimeksi Ankkalinnake on julkaissut arvosteluja Aku Ankka-lehdistä. Ansiokkaasti arvosteluja työstänyt nimimerkki M.P. on siirtynyt eläkkeelle - ainakin näistä hommista - ja yhtä taitavaa sekä kriittistä arvostelijaa on ollut vaikea löytää. Poikkeuksena tietenkin taskukirjojen parissa työskentelevä vakio-arvostelijamme Ville T. 

Jatkossa pyrimme kuitenkin jatkamaan M.P. jalanjäljissä ja tarjoamaan viikottaisen Akkari-esittelyn heti tuoreeltaan. Eli eiköhän aloiteta...

Aku Ankka 37/2011

Aku Ankka: Punkkia ja piirakkaa 

Tarina on jo lähtökohtaisesti varsin mielenkiintoinen. Dekkarikirjailijana paremmin tunnetun Leena Lehtolaisen käsikirjoittama ja Feriolin piirtämän tarina vie lukijat hyväntekeväisyyskonserttiin, jossa pääesiintyjänä soittaa Morones-niminen punk-trio. Mutkia matkaan tuo kuitenkin Aku, joka roskaroudarina aiheuttaa megaluokan mokan heittämällä yhtyeen laulajan, Jopin, kitaran roska-auton konttiin. Ilman Tiinaa, siis Jopin kitaraa, ei tietenkään lavalle sovi astella, joten Aku saa painella hetimiten soitinta etsimään.

Aku Ankka: Kiisselikivääri

Carl Barksin klassinen tarina, joka Suomessa on nähty myös nimellä Jäätelökivääri. Hilpeässä tarinassa metsästetään metsän eläimiä armeliaaseen tapaan kiisselillä. Tarkoituksena on siis tähdätä tarkasti saaliin silmien väliin, jolloin kiisselistä sokaistunut elukka on helppo köyttää. Kuten useissa Pelle Pelottoman keksinnöissä, myös tässä keksintö kuulostaa paperilla paremmalta kuin käytännössä, jonka Akukin tarinan edetessä varmasti saa kokea.

Superhessu: Avaruuseikkailu

Paul Halasin käsikirjoittama ja Angelin kuvittama Superhessu-täytetarina vie päähenkilön tällä kertaa aina Marsiin asti, jossa Elokupla-hanketta tutkimassa olleet tutkijat ja teknikot ovat joutunut ongelmiin. Elokuplahan on kupoli, jonka sisälle on luotu keinotekoinen ekosysteemi kaikkine elämisen edellytyksineen. Planeetalle loukkuun jääneet henkilöt tarvitsevat kipeästi apua, joten Superhessu päättää auttaa heitä hädässä...

Aku Ankka: Haloo!

Matkapuhelinten vallankumoukseen kyllästynyt Aku päättää Jan Krusen ja Bas Heymansin tarinassa viettää teknologia-vapaan luontoretken Iineksen kanssa. Vaan Iinespä ei ole aivan yhtä teknologia-kriittinen kuin Aku, joten tästäkös nokkapokka syntyy.

Yleisarvio:

Ensinnäkin on kiitettävä erityisesti Leena Lehtolaista mainiosta tarinasta! Ramones-viittauksia pursuava tarina on kerrassaan mainio esikoistarina. Muutenkin lehti on varsin kelvollinen. Barksin kymmensivuinen on mitä mainioin osoitus mestarin taidosta luoda hupaisia lyhyitä tarinoita ja piirrosjälkikin on sitä parhainta Barksia. Lehden kaksi viimeistä tarinaa ovat selvästi täytetarinoita, jotka eivät mitään uutta ja ihmeellistä tarjoa. Täytetarinoina kuitenkin varsin kelvollisia ja on hauska nähdä Superhessuakin pitkästä aikaa tositoimissa.

Carl Barks ei piirtänyt vain ankkoja

Harri Römpötti on kirjoittanut Helsingin Sanomien sunnuntailehteen arvostelun Carl Barksin piirtämiä ei-Disney- tarinoita sisältävästä kirjasta Barks' Bear Book.

lauantai 17. syyskuuta 2011

Arvostelu: Aku Ankan Taskukirja 381

Ville T. on jälleen avannut sanaisen arkkunsa ja ruotii tuoretta triplataskaria. Jos yli 750- sivuisen taskarin lukeminen on ollut työlästä, on sitä varmasti ollut myös arvostelun kirjoittaminen. Kiitos siis jälleen ahkeroinnistasi, Ville!


Aku Ankan taskukirja 381 - Kolmoiselämää

Paras tapa viettää syksyn pimeneviä iltoja on painautua sohvannurkkaan nauttimaan kirjallisuudesta ja mikäs olisi sen parempaa luettavaa kuin Aku Ankan taskukirja. Syyskuussa meitä hemmotellaan peräti 768-sivuislla sarjisjärkäleellä, jossa kyllä riittää luettavaa illaksi jos toiseksikin.

Triplataskarin aloittaa neliosainen Taikaviitta-saaga, joka kietoutuu viittasankarin upouuden menopelin, vyötiäismaasturin, ympärille.

Kaukana kiertoradalla

Fausto Vitalianon kirjoittama avaruusseikkailu potkaisee käyntiin saagan, jonka ensimmäisessä osassa pöhkö tiedemies testaa lasertykkiään, jonka säde kimpoaa maahan osuttuaan sen tielle ajautuneeseen taivaankappaleeseen. Säteen vaikutuksesta Roope Ankan rahasäiliö irtautuu maasta ja lähtee matkaamaan kohti ulkoavaruutta. Aku pyytää Taikaviittaa hätiin. Kirjoittaja ei ole käyttänyt sen kummemmin mielikuvitusta Taikaviitan paikalle saamiselle kuin rahasäiliön ullakolle kätketty arkku, johon Taikaviitan varusteet on pakattu. Toisaalta, en muista aiemmin tällaisesta lukeneeni, joten ratkaisua voisikin pitää muita mielikuvituksellisempana. Ratkaisu on varmaan myös järkeilty siten, että Akun henkilöllisyys paljastuisi Roopelle helposti, kun tämän epäilys myöhemmin tarinassa herää.  ”Eikö ole outoa, etten ole koskaan nähnyt teitä samassa paikassa samaan aikaan”? Aku antaa setänsä poistaa naamion kasvoiltaan niin helposti, että voisi miltei luulla hänen antavan sen tapahtua tarkoituksellisesti, että hänen ”pisteensä” nousisivat Roopen silmissä. Siihen viitataan tarinan piristävän erilaisessa loppuratkaisussakin. Tarinan piirtänyt Andrea Freccerokin näyttää jälleen, kuinka tunnelmallinen tarina kuuluu piirtää.

Jäätävä uhka


Carlo Panaro on saanut kunnian kynäillä saagan toisen osan, joka ei valitettavasti yllä edeltäjänsä tasolle. Taikaviitta huristelee Roopelta saamallaan vyötiäismaasturilla ja lähtee auttamaan professori Laura Köhkää selvittämään pohjoisnavalla havaitun UFO-luotaimen tarkoitusperiä. Tarina osoittautuu ihan hauskaksi välipalaksi, mutta perin tylsäksi kokonaisuudeksi, joka vain kulkee suoraviivaisesti kohti lopputaistelua, joka päättyy avaruusaluksen räjähtämiseen. Missään vaiheessa tarinaa ei edes nähdä ulkoavaruuden asukkeja, mikä hämmentää tarinaa entisestään. Toisaalta, sellaisten käyttäminen olisi pitkittänyt tarinaa turhaan joten tällainen ”helppo” ratkaisu ei välttämättä ole ollenkaan pahasta. Mielenkiintoisin tarinassa paljastuva juttu onkin se, että Hannu Hanhi kuuluu ULSA:n (Ufojen Liikeitä Tutkivien Asiantuntijoiden) apulaisiin.

Avaruuden nopein vetäjä

Kolmannen osan kirjoittanut Giorgio Salati onnistuu tarinassaan Panaroa paremmin. Sarjassa palataan ensimmäisen osan tapaan jälleen ulkoavaruuteen. Taikaviitta saa tehtäväkseen matkata Quvitellus-planeetalle käynnistämään siellä olevaa magneettituuletinta, joka estää Ankkalinnaa kohti matkaavaa meteoria läpäisemästä maan ilmakehää. Tarina sisältää vauhdikkaita kohtauksia ja ihan hauskaa tilannehuumoria. Eron tarinasarjan jatkumoon sarjassa tuo se, että vyötiäismaasturi löytyykin tällä kertaa Pelle Pelottoman pajasta. Ikään kuin se ei olisi Roopella ollutkaan. Roope vielä mainitsi ensimmäisessä osassa, että kaikkia hänen varastostaan löytyviä kulkupelejä huoltaa hänen uskollinen mekaanikkonsa Rauski. Mutta kenties Pelle on sittenkin rakentanut maasturin ja hoitaa vain kulkupelin lisälaitepuolta. Joka tapauksessa Francesco D´lppoliton kuvittama tarina onnistuu mainiosti.

Sunnuntaipyöräilijät


Söpöyden huippu

Pitkästä aikaa näemme Marco Gervasion Taikaviitta-tarinan. Gervasio tuntuu olevan luontevimmillaan juurikin Taikaviitan parissa ja tässäkin tarinassa kuvitus on cavazzanomaisen hienoa. Tarina alkaa samalla tavalla kuin kolme edeltävääkin osaa. Taikaviitta saapuu paikalle jonkun odoteltua tuskastuneena. Tässä tarinassa on Iineksen vuoro. Ankkaneiti lähettää supersankarimme kadonneen koiranpennun perään ja sekös häntä kismittääkin. Maineensa suojelemiseksi Taikaviitan on suostuttava. Pian selviääkin, että koiranpennun arvoituksen taakse kätkeytyykin hullu tiedemies, joka kaappaa koiria luodakseen maailman söpöimmän koiranpennun, jota hyväksikäyttämällä hän voisi huijata koiranomistajilta rahaa. Ihan viihdyttävä tarina, joka on ilmeisesti kyhätty vain jatko-osaksi vyötiäismaasturisaagalle, jotta siitä saadaan neliosainen, kuten italialaisilla jatkosarjoilla on yleensä ollut tapana.

Taidehistoriaa

Giorgio Salatin kirjoittama klassikkovitsi, jonka pääosaan on tällä kertaa päässyt Touho. Mainio välipala pitkän saagan jälkeen.

Avaloan pulinapullot


Mikki ja Hessu ovat vierailemassa Hessun isoisosedän Rudolfin vanhalla meriasunnolla. Hessun muistellessa lapsuudenvierailuja setänsä luona samaisella asunnolla, Mikki kiinnostuu Hessun kertomista pulinapulloista, jotka johdattavatkin ystävykset huimaan seikkailuun kohti Avaloan saarta. Saarella selviää, että naapurisaarella asustaa jättiläislisko, joka herää saalistamaan kerran vuodessa ja nyt tuo päivä alkaa olla käsillä. Vain saaren hallitsijattaren Milasolin Liekutuslaulu pystyy tuudittamaan liskon takaisin uneen, mutta pahaksi onneksi hallitsijatar on menettänyt äänensä. Mikki-mestari Casty on laittanut jälleen parastaan kirjoittamassaan ja piirtämässään tarinassa. Tarina kutoutuu taitavasti pikkuhiljaa sen loppuhuipennukseen, jossa riittää toimintaa ja vauhdikkaita tilanteita. Onnellinen loppu nähdään myös tässäkin tarinassa, ja kuten aina, paha saa luonnollisesti palkkansa.

Seikkailijoiden sukua


Aku joutuu lähtemään tutkimusmatkalle metsästämään kadonnutta kansaa, jotta Roope voittaisi Kulta Into-Piin luonnontieteellisen museon palkitsemistilaisuudessa. Roope tuhoaa vahingossa innostuksissaan Piin löytämän dinosauruksen luurangon ja joutuu siksi itse jättäytymään matkasta. Käsikirjoittajana toiminut Paul Halas on luonut kadonneen sivilisaation ja ihmiskunnan, joilta puuttuu pää. Tai ei suoranaisesti puutu, vaan se ei keiku meidän tuntemallamme tavalla hartioilla vaan roikkuu vyötäröllä. Melko tavanomainen seikkailutarina tanskalaiseen taskarimalliin, mutta ei kuitenkaan huono. Akun onnistuu tuomaan mukanaan elävää dinosaurusta vastaavan liskon. Yllättäen palkinnonsaaja ei kuitenkaan ole kumpikaan kitupiikeistä, vaan matkan suorittanut Aku. Valitettavasti yllättävän iloinen käänne on täytynyt pilata perinteistäkin perinteikkäämmällä takaa-ajokohtauksella, jossa Roope syyttää Akua hänen kunniansa viemisestä.

Kaukana kiertoradalla

Rion Kuu


Aku saa puhelun toimistolta maalatessaan rahasäiliötä ja joutuu lähtemään agenttihommiin siltä istumalta. Tällä kertaa matka kohdistuu Rio de Janeiroon, tehtävänä on Maser-laitteen tuhoaminen. Tuplanolla-saaga jatkuu ja kovin tavanomaisella ankkatarina tyylillä. Loppukaan ei ole Akulle suotuinen. Valitettavasti pitkästä tarinasarjasta alkaa olla puhti mennyt. Tällaiset jatkumosta riippumattomat lyhäritkin voivat toki olla vain pientä jännityksen pitkistystä. Kenties tuleviin osiin säästellään jotain mullistavaa, jota ei kenties vain haluta vielä kirjoittaa tarinasarjan tähän vaiheeseen. Toivoa sopii ja toivon myös kovasti niiden kahden ylihypätyn (*ks. arvostelu taskarista 380) Tuplanolla sarjan näkemistä pikapuoliin. Tällä kertaa Alessandro Perina pääsee näyttämään kynänjälkeään Tuplanollan kanssa.

Sunnuntaipyöräilijät

Simo Sisu viettää ansaittua vapaapäiväänsä, muttei välty siltikään aikaiselta aamuherätykseltä, koska Sirkka on keksinyt lähteä fillarijumppaan miehensä kanssa. Ei ole kauhean yllättävää, että vapaapäivä muuttuu konnajahdiksi. Fillarijumpasta löytyy kelmikolmikko ja heikon alun jälkeen Simokin motivoituu pyöräilystä, kun on keiden perässä pyöräillä. Maria Luisa Ugetti on vissiin ollut melko väsynyt tarinan piirtämiseen. Taustat puuttuvat monista ruuduista ja osassa kuvia hahmojen mittasuhteet eivät oikein täsmää todellisuuden kanssa.

Palloilua

Miljardööriklubilaiset ovat innostuneet liikkumaan lentäen. Klubille tulee määräys, että jokaisella on oltava taivaalla liikkuva kulkupeli. Roope ei innostu ostamaan kallista lentokonetta vaan kaivaa varastostaan vanhan kuumailmapallonsa. Roope saa kuitenkin kaupunkilaisilta kehuja äänettömästä ”lennokistaan” ja kaikki muutkin miljardöörit innostuvat hankkimaan itselleen ilmapallon. Tarina kulkee erittäin ennalta-arvattavia polkuja. Ja tottahan tällaisessa tarinassa Roopen pitää ihan lopuksi vetää vielä se kaikkein pisin korsi kotiin. Kaikkien muiden keskityttyä palloiluunsa Roope on ainoa, joka ehtii ajoissa lentokentälle solmimaan tärkeät kaupat kiireisen kollegansa kanssa. Tarinan luettua voi hyvin jäädä odottamaan seuraavaa vastaavanlaista versiota samasta aiheesta. Kenties sellainen on eksynyt jo ensi kuun taskariin… Toivottavasti ei kuitenkaan.

Rikkauden lähteillä

2/3 Tripla-taskarista onsSuomalaisen toimituksen itse valitsemia tarinoita, joista valtaosa on nähty muissa taskarimaissa jo menneinä vuosina. Ensimmäinen näistä tarinoista on Guido Martinan kirjoittama ja Massimo de Vitan piirtämä sarja Akusta ja ankanpojista, jotka lähtevät metsästämään palkkiota Roopen nuoruudessaan estämästä junaryöstöstä. Martinan idea on jälleen erilainen ja hän saa kurottua kasaan tyylilleen uskollisen tarinan, jossa Aku kokee paljon vastoinkäymisiä. Tarina onnistuu viihdyttämään, ja vaikka loppuratkaisu onkin tavanomaista takaa-ajoa, niin tällä kertaa se on onneksi käännetty nurinpäin.

Aku Ankka patsaan vartijana

Carlo Panaro on kirjoittanut tarinan potkujen partaalla olevasta lehtimiehestä, joka jahtaa skuuppia Roope-sedän hommaamasta mayojen patsaasta, jota Aku saa tehtäväkseen vartioida. Sarja on summittaista poukkoilua ja takaa-ajoa loppuratkaisuun asti, joka esittää lehtimiehen täytenä kohelona. Onneksi tässäkään tarinassa Akulle ei käy lopussa huonosti, joten siinä sarjaa voi pitää positiivisena yllätyksenä. Lino Gorleron piirrokset vain eivät näytä kovinkaan innostavilta.

Luontoäidin helmassa

Ankanpojat törmäävät rullalautaillessaan salaperäiseen kodittomaan vanhaan naiseen, joka tuntuu ymmärtävän eläimiä. Aku suostuu majoittamaan naisen yhdeksi yöksi, mutta seuraavana päivänä nainen karkaa. Roope saa vihiä, että muori olisi mielisairaalasta karannut ja poppoo lähtee metsään etsimään siellä hortoilevaa naista. Ihan mielenkiintoinen tarina McRealeilta. Luontoäidistä on onnistuttu luomaan jollain tapaa mystinen hahmo ja se, onko kyseessä oikea luontoäiti vai vain omiaan horiseva mummeli, jätetään onneksi kutkuttavasti auki tarinan viimeisellä sivulla. Oikein onnistunut tarina, vaikka Bancells tönkköine cavazzanokopioineen onkin valittu kuvittajaksi.

Roope-setä nostaa purjeet
Dinosaurusten arvoitus

Kirjan toinen Mikki-tarina on aikakone seikkailu. Bruno Concina on kirjoittanut professorit Zapotekin ja Marlinin lähettämään Mikin ja Hessun 65,5 miljoonan vuoden taakse selvittämään, miten dinosaurukset todella hävisivät maapallolta. Kiinnostava tarina näyttää, että dinosaurukset olisivatkin osanneet kommunikoida keskenään ajatuksenvälityksellä. Mikki ja Hessu auttavat brontosauruksia selviytymään tyrannosauruksen hyökkäykseltä ja saavat selville, että dinosaurukset eivät kuolleetkaan sukupuuttoon vaan muuttivat syviin vesiin asumaan. Vedestähän elämä aikoinaan myös alkoi, joten vaihtoehtona idea ei ole ollenkaan hullumpi. Palattuaan nykyaikaan professorit uskovat kuitenkin Mikin ja Hessun vain uneksineen. Sergio Asteriti on kuvittanut tarinan kauniisti ja erityisesti brontosaurukset ovat oikein sympaattisen näköisiä.

Transylvanian torvi

Roope saa vihiä torvesta, jonka ääni värähtelee kullan taajuudella. Hän lähtee Akun, Juuson ja ankanpoikien kanssa metsästämään Transylvanian torvea, joka kuitenkin tuottaa hänelle vain vaikeuksia. Tarina on tuttua ja taattua Rodolfo Giminoa aina Juuson matkateekärryjä myöten. Alessanro Gottardo on kuvittanut tarinan cavazzanomaisen veijarimaisella tyylillään.

Roope-setä ja pepitan arvoitus

Tupu, Hupu ja Lupu leikkivät Ankkalinnan liepeiltä löytyvällä suolla. Suon läheisyydessä asustaa ennustajaeukko, joka ennustaa ankanpoikien löytävän suolta aarteen. Pojat pyytävät apuja Roope-sedältään, joka ensin torjuu poikien herkkäuskoiset puheet, mutta saa myöhemmin kuulla suolla sijaitsevan uponneen laivan ja sen mukana menneen aarteen. Tarinassa on nostalgista omanaikansa henkeä, vaikka se ei muuten nykyajan tarinoista juuri eroakaan. Vaikutusta voi olla myös Guido Scalan massasta erottuvilla piirroksilla.

Studiosekaannus

Hassunhauska tarina Akusta ja Hansusta, jotka kummatkin ovat menossa kaupunkiin - Hansu maatalouskoulun kurssille ja Aku Yllätysvieras-TV-ohjelmaan. Hansu kuitenkin sekoittaa koulunsa TV-studioon ja synnyttää hersyvän hauskoja tilanteita, kun studion henkilökunta luulee häntä ohjelman vieraaksi. Akullakaan ei mene suunnitelmat ihan niin kuin elokuvissa. Häntä ei huolita enää sisälle TV-studiolle. Lopussa Hansu kertoo, kuinka surkea koulupäivä hänellä oli ollut, vaikka luento oli kuulemma ollut viihdyttävä. Tarina onnistuu viihdyttämään ja paikoin jopa naurattamaan. Andrea Ferrarisin tuon ajan piirroksetkin ovat vielä hienoja katseltavaa. Taiteilijahan on kokenut melkoisen tyylinmuutokset siirrryttyään piirtämään tarinoita Egmontin leipiin.

Epäonnenlantti

Hieman vanhemaa Giulio Chierchinia ajalta jolloin mestarin jälki oli kadehdittavan hienoa. Chierchini on kuvittanut Bruno Concinan tarinan, jossa Pelle Peloton valaa Roopelle toisen ensilantin. Vaikka osittain tökkivässä suomennoksessa puhutaan ensilantista, on alkutekstissä selkeästi ollut koko ajan kyse nimenomaan onnenlantista. Suomentaja vaihtelee lantin nimeä pitkin tarinaa, joka tuntuu osittain hölmöltä. Tarinassa Pelle Pelotonta kohdellaan myös melko ronskein ottein vaikka lopussa kohtelua pehmennetäänkin loppuratkaisuun liittyvällä selittelyllä. Tarinasta tekee ulkoisesti kiinnostavan myös se, että siinä esiintyy Milla Magian kumppanina Miekka kivessä (1963)- elokuvassa ensiesiintymisensä tehnyt Matami Mimmi, joka on varsin harvinainen vieras Aku Ankan taskukirjan sivuilla.

Voimakristalli

Taskarin kolmas ja viimeinen taskanmaalla tuotettu tarina on Gorm Transgaardin kirjoittama ja Flemming Andersenin piirtämä. Roope on nähnyt jo kolmatta kertaa samaa painajaista. Hän painelee Hugo Huilingin, nimekkään unitutkijan, luokse pyytämään apua ongelmaansa. Huilingin mukaan kyse olisi enneunista, mutta vasta seuraavat unet avaavat viimeisimpien mysteerit. Samalla Aku vastaanottaa postipaketin, joka pitää sisällään voimakristalliksi kutsutun kaulaketjun, jonka kantaja voi käskyttää ketä tahansa. Aku lähtee kokeilemaan kristalliaan kaupungille ja sattumusten kautta hänen antamat käskynsä toteutuvat. Aku sotkee vielä kristallinsa Roopen enneunien kanssa ja kaaos on valmis. Vitsejä viljelevä ja toiminnan täyteinen tarina on harvinaisen hyvää tanskalaislaatua. Ihmettelenkin, miksei juttua ole nähty ennemmin Suomessa, kun se aikoinaan skipattiin meikäläisistä taskareista yli kuusi vuotta takaperin.

Pompeijin uusi kukoistus

Roope mahtailee miljardööriklubilla lähtevänsä lomareissulle historialliseen kohteeseen. Hänen on keksittävä huokea matkakohde, jottei hänelle naurettaisi kun hän ei olekaan lähtenyt lupaamalleen matkalle. Roope ottaa Akun ja kolme nuorta sukulaispoikaansa mukaan Napoliin, mutta Roopen pihistely näkyy jo laivamatkalla. Maissa ankat matkaavat Pompeijiin ja paikanpäällä Roope saa idean kunnostaa roomalaiskaupungin uuteen uskoon turisteja varten. Turistikohde tulee aivan Vesuvius-tulivuoren viereen ja kirjoittaja Giorgio Pezzin tuntuu unohtaneen kokonaan, että Roopen vihollinen, Milla Magiahan asustaa samaisella tulivuorella. Ilmeisesti asian huomannut Gatto onkin piirtänyt yhteen ruutun Millan mökin, jossa on lappu luukulla, tektstein: suljettu loman ajaksi. Gatton piirroksia on muutenkin hauska katsella vaikka sarja eteneekin Pezzinille hieman turhankin tuttuja uria.

Haamuperintö


Hessu saa perinnöksi linnan, jota hän ja Mikki lähtevät katsastamaan. Paikassa alkaa kummittelemaan, mutta kummittelu saakin oudon käänteen kun kummittelijat tajuavat, ketä talon uudet asukit oikeasti ovat. Tarina saa lopussa yllättävän käänteen, kun linnan oikea omistaja saapuukin paikalle kertomaan perintötietojen jakajan kanssa, että linna kuuluukin herralle nimeltä Ressu Ropo. Valitettavan selkeästi kirjan täytteeksi valittu tarina aikoinaan Suomessa ylihypätystä Roope-setä-lehdestä. Sarjakuvan piirtänyt Silvio Camponi hakee tässä tekeleessään vielä omaa tyyliä.

Tehtävä jäätiköllä

Roope lähettää Akun ja Touhon jäätikölle etsimään kultaista mammuttipatsasta. Kun serkukset ovat löytäneet paikan, Roope lyöttäytyy itsekin apajille, mutta todellisuus on tarua ihmeellisempää. Jäätiköltä ei löydy kullasta veistettyä mammuttipatsasta, vaan ihka elävä mammutti, jolla on kultaiset syöksyhampaat. Palessandra Malabarban kirjoittama teksti on perushauska italialainen Aku & Touho tarina, jossa serkukset sössivät Roopen liiketoimet. Kuvituksen tarinaan on luonut Roberta Migheli.

Roope-setä nostaa purjeet

Kansikuvankin tähän kirjaan tehneen Giorgio Cavazzanon piirtämä, mutta myös kirjoittama, Roope tarina alkaa melko heikoista kantimista. Tarinan esinäytöksessä näytetään paareilla ambulanssiin kannettavaa Roopea, jota hänen kolme sukulaispoikaansa vieressä katselevat. Cavazzano kertoo hauskasti, kuinka Roope on tilanteeseen joutunut osallistuttuaan kilpapurjehdukseen Kroisos Pennosen kanssa. Vaikka Roope voittaakin kilvan, syy hänen äkilliseen huonoon kuntoonsa selittyy kuuden miljoonan arvoisella veneellä, jonka rakentamista voittajan on kunnia rahoittaa. Cavazzano on kirjoittanut omia sarjojaan lähinnä 1980-luvun lopulla ja niissä kaikissa on oma tunnistettava tunnelmansa. Hyvä sarja siis tämäkin.

Pulmalliset supervoimat

Kirjan ainoa irrallisesta Taikaviitta-tarinasta vastaavat Emanuela Negrin ja Lucio Leoni, jotka kummatkin ovat sekä kirjoittaneet että piirtäneet tarinan, jossa Taikaviitta saa yliluonnolliset supervoimat maahan pudonneesta meteorista. Supervoimien hallitseminen ei kuitenkaan ota luonnistuakseen viittasankarilta ja koko tarina päättyy siihen, kuinka kaupunki on suuren remontin partaalla. Tai no, itse asiassa Taikaviitan uni päättyy siihen. Tarinahan jatkuu vielä tovin sen jälkeen, mutta mielestäni tekijäkaksikko on mennyt tämän sarjan kohdalla sieltä mistä aita on matalin. Ainakin lopun kanssa. Muutenhan tarina on oikein viihdyttävää seuratessa Taikaviitan toilailuja supervoimiensa kanssa ja sitä kuinka Pelle Peloton yrittää parhaansa mukaan auttaa sankariamme.

Ässien tapaaminen


Fabio Michelini on kirjoittanut sattumusten täyteisen tarinan Akusta, joka yrittää epätoivoisesti päästä seurapeli-iltaan, Ässien tapaamiseen. Matkalla sattuu kuitenkin vastoinkäyminen jos toinenkin. Tarinassa käy hyvin ilmi ihmisten piittaamattomuus toisia kohtaan. Loppupuolella tarinaa on kohtaus, jossa Aku erehtyy astumaan väärään junaan aseman virheen takia ja joutuu silti maksamaan sakot liputta kulkemisesta ja matkalipun määränpäähänsä minne ei ole edes menossa. Vaikka loppuratkaisu on niinkin ilmeinen kuin tapaamisen pitäminen Akun kotitiellä, on tarinassa muuten onnistuttu hienosti. Tarina tuo ainakin itselleni mieleen elokuvan Mr. Bean lomailee (2007). Aku saa varmasti myötätuntoa lukijalta, kun toilailut eivät tällä kertaa johdukaan sarjakuvasankarista, vaan hän joutuu kokemaan vääryyksiä toisten virheiden takia.

Taikahuilu

Triplapokkarin päättävästä sarjasta vastaa kokonaisuudessaan tätä nykyä lähinnä Mikki- ja Indiana Hopo tarinoistaan tutumpi Massimo de Vita. Tarinassa Iines kutsuu Akun mukaansa katsomaan oopperaa. Oopperasalissa Aku kuitenkin nukahtaa ja uneksii itse elävänsä oopperan tarinaa. Tarina kulkee väärinkäsityksestä toiseen ja kun Aku kerrankin onnistuu unessa, herättää Iines hänet kovakouraisesti ja tekee varsin selväksi, ettei hänen seuralaisestaan ole sankariainesta muuta kuin unissaan. Tarina on tavanomaisen tasaista 1980-luvun italialaista Disney-tuotantoa, jota de Vitalta ollaan omissa tarinoissaan totuttu näkemään. Piirrokset sen sijaan ovat yhtä mestarilliset kuin mestarilla aina.

26-tarinaa sisältävä taskarijärkäle pitää sisällään tasaisen hyvää materiaalia. Valtaosa kirjasta on ihan hyvää luettavaa. Pari helmeä erottuu joukosta ehkäpä juuri tästä syystä niin kuin myös pohjanoteerauksetkin. Ensi kuussa pääsemme jälleen nauttimaan normaalin kokoisesta taskukirjasta ja sen sisällöstä.

torstai 8. syyskuuta 2011

Ankan juhlavuosi jatkuu hurjana - myös Giorgio Cavazzano Suomeen!

Helsingin sarjakuvafestivaaleilla voit törmätä Kari Korhosen lisäksi myös Mårdøn Smetiin ja César Ferioliin. Kirjamessuilla taasen on mahdollisuus bongata Don Rosa. Mutta ei tässä vielä kaikki, sillä viikolla 39 Suomeen saapuu myös italialainen huippuosaaja Giorgio Cavazzano.

Cavazzano saapuu Suomeen jo neljättä kertaa, tällä kertaa julkistamaan uutta kirjaansa, Elävän kuvan taika, joka pitää sisällään kolmen elokuvan sarjakuvasovitukset. Tarkkoja aikatauluja maestron Suomen vierailusta ei ole vielä saatavilla, mutta ainakin Päivälehden museoon aukeaa samaan aikaan näyttely, jossa on mahdollisuus tutustua Cavazzanon originaalihin ja vedoksiin. Varmasti huippunäyttely luvassa!

Aristoteleen kantapää: Aku Ankka, yhä vankka

Yle Radio 1 julkaisi Areenassa mainion ohjelman Aku Ankasta, jossa haastateltavana Ankan silloinen päätoimittaja Jukka Heiskanen (kuvassa). Seuraava alustus napattu suoraan Ylen sivuilta:
Kääk! Aku Ankka -lehti täyttää tänä vuonna 60 vuotta. Tänään Aristoteleen kantapäässä perehdytään siihen, miten Aku Ankka -lehti on vaikuttanut suomen kieleen. Pasi Heikuran vieraana on Aku Ankan päätoimittaja Jukka Heiskanen. Ohjelma on uusinta maaliskuulta 2007.
Ohjelmaan pääset tutustumaan täältä!

Uusi Ankkalinnan Pamaus tuloillaan, malttakaa vielä tovi

Painossa on jo, kertoo Ankkalinnan pamauksen päätoimittaja Timo Ronkainen. Ja tämä lehtihän on kerta kaikkisen mainio kattaukseltaan. Lehden pääaiheina ovat tällä kertaa ankistinen kryptozoologia ja saksalainen donaldismi. Selvästi selkokielisempää tavaraa tarjonnee taasen Suomeenkin saapuvan César Feriolin haastattelu sekä artikkeli Barksin erikoisista hahmoista. Ehdottomasti tilauksen arvoinen lehti!

tiistai 6. syyskuuta 2011

Myös Mårdøn Smet tulossa Sarjakuvafestivaaleille

Ankantekijä Mårdøn Smet näyttää olevan myös tulossa sarjakuvafestivaaleille. Häneen voinet törmätä Pienlehtitaivaassa, ohjelmistosta häntä ei nähdäkseni nähdä.

perjantai 2. syyskuuta 2011

Katsaus Helsingin sarjakuvafestivaalien ohjelmistoon

Kuten mainittua, Disney-sarjakuvapiirtäjä Ferioli saapuu Suomeen Helsingin sarjakuvefestivaaleille. Mutta on festareilla muutakin mielenkiintoista Disney-ohjelmaa, alla hieman tarkempi katsaus:
  
Lauantai 17.9 

13.00 Disney – César Ferioli - Pääteltta (Lasipalatsin aukio)
Espanjalainen César Ferioli kertoo työstään Disney-sarjakuvien parissa. Letkeän viivan taituri Ferioli on genren arvostetuimpia nykytekijöitä.

13.15 Höpsismi - Kirjasto 10
Ankkalinnan Pamauksen päätoimittaja Timo Ronkainen esittelee Höpsismiä. Höpsismi on kuvitteellinen elämänfilosofia, jonka Carl Barks esitteli vuonna 1953 ilmestyneessä Aku Ankka -sarjakuvassaan ”Kruuna vai klaava”. 

14.00 Signeeraus - Kirjasto 10:n edusta
Cesar Ferioli

15.15 Suomalainen Aku Ankka -piirtäjä Kari Korhonen - Kirjasto 10
Suomen mestariankkapiirtäjä Kari Korhosen ensimmäinen tarina ilmestyi Suomen Aku Ankka -lehdessä vuonna 1994. Korhonen tunnetaan erityisesti Pikku-Aku-sarjoista ja Joppe-sarjakuvahahmosta. Puhumassa myös Aku Ankan päätoimittaja Jukka Heiskanen, haastattelijana Vesa Kataisto.

16.00 Signeeraus - Kirjasto 10:n edusta  
Kari Korhonen

Sunnuntai 18.9

13.00 Espanjalainen Disney-piirtäjä – Cèsar Ferioli - Suomalainen kirjakauppa, Kamppi
Mikki Hiiri -sarjakuvistaan tuttu Ferioli on Disney-sarjakuvien moderneja mestareita. Taitelija kertoo urastaan.

Kokonaisuudessaan ohjelma löytyy täältä. Varsin mielenkiintoiselta vaikuttaa. Eiköhän siis nähdä festareilla!