Hae tästä blogista

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Arvostelu: Aku Ankan Taskukirja 366

Ville T:n arvostelu kesäkuun Taskarista:

Aku Ankan taskukirja 366


Vuoden puolivälissä kisataan jalkapallon MM-kisoja Etelä-Afrikassa ja totta kai myös Aku Ankan taskukirja on mukana futistunnelmissa. Taisin mainita huhtikuun kirjan arvostelussa pitäväni sen pokkarin kantta vuoden hienoimpana. No, voittajaa ei tarvinut kauan odottaa, sillä heti kun päästetään mestari Cavazzano asialle, ei lopputulos voi olla muuta kuin priimaa. Maestro on saanut näinkin yksinkertaisen aiheen näyttämään taidokkaan yksityiskohtaiselta kuvalta, joka suorastaan pakottaa lukijan tutustumaan sisältöön tarkemmin. Minä tosin en meinannut saada alkuun katsettani irti kannesta.

Stadionin sankarit

Kansitarina avaa kesäkuun jalkapallo-taskarin - ja komeasti avaakin! Pat ja Carol McGreal saavat Roopen viemään tarinan pääosassa olevat Akun sukulaispojat Etelä-Afrikkaan asti seuraamaan jalkapallon MM-kisoja. Kuinka ollakaan, Ankkalinnan joukkueen luottopelaajan lemmikkivuohi on joutunut kahden konnan kiristyksen välikappaleeksi. Tupu Hupu ja Lupu lähtevät ottamaan selvää, mistä jutussa on oikein kyse. Tarina kulkee erittäin mukaansatempaavalla vauhdilla eteenpäin eikä lukijan anneta kyllästyä jatkuvan toiminnantäyteistä tarinaa lukiessaan. Sarjan loppukohtaus toi ainakin itselleni mieleen Aku Ankassa 43/2007 julkaistun Taikaviitta-tarinan loppukohtauksen. Giorgio Cavazzanon huikean hienoja piirroksia katsellessa tarinan tekisi miltei mieli lukea toiseenkin kertaan.

Basiliskin katse

Casty on tämän hetken Mikki-tekijöiden aatelia ja tämäkin tarina tekee sen hyvin selväksi.
Tarina alkaa Mikin vierailun päätyttyä tätinsä luona, joka kehottaa Mikkiä pysymään poissa turhista seikkailuista. Kuinka ollakaan, Mikki törmää kotimatkallaan tienposkeen jääneeseen tyttöön, joka tarvitsee kyydin serkkujensa luokse perinnön jakotilaisuuteen. Kuinka ollakaan, paikalla alkaa tapahtua kummia ja Mikki on taas kerran keskellä kiperää mysteeriä.
Casty käyttää tarinassa vanhojen Mikki-mestareiden tyyliin vanhoja sivuhahmoja (Mikin Linda-täti) ja yliluonnolliselta tuntuvaa jännitystä, jolle löytyy lopulta ihan järkeenkäypä selitys. Lukijan annetaan myös osallistua mysteerin selvittämiseen pienten vihjeiden avulla, jotka eivät kuitenkaan ole liian selkeitä pilatakseen tarinan jännittävän tunnelman. Kuvittajaksi on valikoitunut Massimo De Vita, joka on yhtä taitava mestari kuin Cavazzanokin. Eli tämänkin tarinan taidokasta kuvitusta on suuri ilo katsella.

Syvyyksien saalistajat (osa 2)

Tuplanolla-tarinoiden toinen neliosainen jatkis jatkuu kakkos-osallaan tässä taskarissa - ja yhtä päättäväisellä aseteella kuin ennenkin. Tarinaa lukiessa herää väistämättäkin mieleen kysymyksiä, jotka jäävät odottamaan vastausta. Väritys on edelleen yhtä tunnelmallista kuin edellisissäkin osissa, joten sarjan ulkoinenkin tunnelma on varsin jännittävä. Useamman piirtäjän käyttäminen tarinan eri osissa on mahdollistanut sarjan nopean valmistumisen. Tässä osassa kuvittajan taitojaan lukijalle esittelee Marco Mazzarello.

Elokuvataivaan tähdet

Kaasi ja Murske ovat päässeet loistamaan taskarin sivuilla tämän vuoden aikana. Myös tästä kirjasta löytyy ihan pätevä tarina tältä konnien kauhukaksikolta. Poliisilaitoksen henkilökuntaa halutaan käyttää nuoria poliisikouluun kannustavassa mainoksessa, jossa Kaasi ja Murske saavat oman osansa. Vaikka konnajahdista ei aluksi tunnukaan olevan kyse, paljastuu alun "tetraalisen" esiripun takaa tuttu konnajoukkio. Tarina on paikoin melkoista sekoilua, mutta kuten jo sanoin, ei se nyt ihan epäkelpokaan ole. Ainakaan kun piirtäjänä on Silvio Camboni.

10 000 käytettyä golfpalloa

Aku on jälleen saanut uuden työn. Tällä kertaa hän tekee tienestiä keräämällä vesiesteisiin lentäneitä golfpalloja ja myymällä niitä eteenpäin 20 centin hintaan. Roopen ilmestyttyä kuvioihin pallokauppa ei enää sujukaan halutulla tavalla ja alkaa kärhämä Akun ja Roopen kesken päättyen ikiklassiseen takaa-ajokohtaukseen. Tarinan juoni on tyystin loppuun kulutettu eikä anna lukijalle oiken minkäänlaista tuoreen idean tuntua saati mitään uutta. Juttu voisi lähinnä toimia varoittavana esimerkkinä sarjakuvien tekemisestä rahan takia. Tekijöinä Jens Hansegård ja Antoni Bancells Pujadas.

Viides miljoonani

Roope Ankan miljoonat-sarja on sekin edennyt puolivääliinsä. Nyt Roope näytetään jo ulkomuotoisesti nykyisenlaisenaan, mutta taidot ja kokemus ovat edelleen hakusessa. Itse asiassa niinkin pahasti, että Roope ehtii tarinan aikana jopa menettää miltei kasassa olevan viidennen miljoonansa. Tarinassa Roopella on avustajanaan, vähän niin kuin Juuson esiasteena toimiva, sympaattinen, mutta varsin likinäköinen Urpo, joka koettaa parhaansa mukaan täyttää pomonsa käskyt, mutta huonon näkönsä ansiosta tyrii miltei jokaisen tehtävän. Onneksi alun ärhentelyn jälkeen Roopekin tajuaa, kuinka hyödyllinen hänen apulaisensa todellisuusessa onkaan. Sarjan juonesta vastaa edellistenkin osien tapaan Fausto Vitaliano.

Kuntoviikko

Emanuela Negrin ja Lucio Leoni tekevät varsin tasoikkaita Taikaviitta-tarinoita.
Valitettavasti jokainen (vai pitäisikö sanoa, jokaiset) tyrii joskus. Tämä tarina laski Taikaviitta-tarinoiden tämän vuoden vahvan tason valitettavasti jälleen siihen samaan pohjasakkaan, jota se viime vuosina on harmi kyllä ollut. Idea Taikaviitasta vastustajanaan timmissä kunnossa itseään pitävä nainen on toki uus i(ellei jopa ennennäkemätön), mutta sitä ei käytetä kunnolla. Ilmeisesti tämäkin tarina on eräänlainen tilaustyö niin kuin moni muukin Italialaisen Paperinik e altri supereroi-julkaisun johtosarjoista.

Mestaripelaajat

Kun nyt kerta jalkapallolla aloitettiin, niin tottahan siihen on myös hyvä lopettaa.
Taskarin päättää pitkä 64-sivuinen neliosainen jatkosarja joka on ilmestyi Topolino-lehdessä viime keväänä. Eli tarina nähdään täällä Suomessakin varsin tuoreeltaan. Jutussa Aku ja Touho kokeilevat tulevaisuuden konsolipeliä, Superpotku Turboa. Peliin pääsee kuin itse sisään käyttämällä sen mukana tulleita laseja ja sitä ohjastaa virtuaalijalkapallon paras asiantuntija sitten tietokoneen keksimisen. Akua ja Touhoa ei kuitenkaan ohjeistukset kiinnosta ja pian he joutuvatkin varsin suureen pulaan. Varsin mielenkiintoisen ja moniulotteisen tarinan on kirjoittanut Roope Ankan miljoonat-sarjankin ideoinut Fausto Vitaliano ja sn kuvittajana toimii ehkä taitavin Cavazzanoltaan tyylinsä oppinut Marco Gervasio. Tarinan koodista I/D 2009-001 voisi olettaa sarjan olevan tanskalainen tilaustyö tätä taskaria varten. Ilmeisesti vastaavia tarinoita tullaan näkemään jatkossakin....

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Nämä arvostelut ovat mukavaa lueskeltavaa, mutta saataisiinkohan Roope-setä lehdestäkin joku tänne arvostelijaksi?
Ehdottomasti paras vuoden Taskari, mutta heinäkuun taitaa voittaa tämänkin.

Ankkalinnake kirjoitti...

Mukavaa jos arvostelut miellyttävät! Roope-setä kyllä ansaitsisi arvostelijan, joten täytyy yrittää löytää tällekin joku osaava arvostelija.

OP kirjoitti...

Tosissaan olisi mukava lukea arvosteluja myös Roope-sedistä!
Minä olin muuten tuo aiempi Anonyymi, jota tätä ehdotti. : D

Ankkalinnake kirjoitti...

Mukavahan se tosiaan olisi saada Roope-sedällekin oma arvostelija, mutta ei ole kukaan vielä lupautunut hommaan... :(

Anonyymi kirjoitti...

Aku Ankan taskukirja on siirtynyt vaiheeseen josta ei voi pitää eikä hyväksyä. Nimittäin jatkosarjoihin. Jos näitä pakko-ostoskikkoja on jatkosakin, pitäkää tunkkinne. Se on ihan ok pitää jatkiksia Aku Ankan sarjakuvassa joka viikottain ilmestyy. Taskari sen sijaan ostetaan vähän erisyistä, matkalukemiseksi jne. Törkeää pakkomyyntiä. Eikä jotkin asiat voi pitää ennallaan. Grr