Hae tästä blogista

torstai 4. helmikuuta 2010

Arvostelu: Aku Ankka 5/2010

Helmikuun ensimmäinen Aku Ankka ilmestyi eilen, joten tänään on aika M.P.:n arvion.

Aku Ankka 5/2010

Kansi

Sepe Susi maalaa pyydystettyä porsasta. Kansi on taas kerran epäonnistunut. En löydä siitä huumoria, vaikka sitä on yritetty tehdä. Sepen ilme ei ole hauska ja eräänlainen vahingonilo tippuvista väreistä ei ole hauskaa. Taustalle on valittu yksi pöytä ja pelkkää väriä. Laiskuutta. Perspektiivi pöydän osalta ei näytä luonnolliselta ja värien vaihtuminen ei ole sulavaa. Kannessa ei ole kunnon ideaa.

Kendorin avarussoturit

Tupu, Hupu ja Lupu haluavat lelun, mutta Akun käyttöön ottama aate estää sen. Johtosarja oli pitkähkö tarina, jonka idea oli tuttu. Pojat ovat jonkin asian pauloissa ja Aku löytää jostain ideaa vastaisen aatteen. Tuttu idea, mutta sitä on käytetty liikaa. Toteutuskin on epäonnistunut. Henkilökohtaisesti minuun eivät iske tarinat, jotka ovat toistensa kopioita ja teemaltaan kertakäyttöisiä. Esimerkiksi Kendoreita tuskin käytetään enää kuin korkeintaan tarinassa parissa. En vain pidä tämänlaisista tarinoista, joissa hahmot kuvataan helposti muuttuvilta, vastustuskyvyttömiltä ja luonteiltaan ristiriitaisilta (muiden tarinoiden kanssa). Akun luonteet vaihtelevat liian nopeasti ja hän ei kuuntele itseään, vaan aina vain muiden puheita. Loppuratkaisu ei ollut paras mahdollinen, koska se oli helpohko arvata jo aikaisemmassa vaiheessa tarinaa.

Hyvin säilötty aarre

Roope etsii öljyesiintymää Pii salamatkustajana. Myrskyn aikana laivalle käy huonosti. Tarinassa olisi ollut potentiaalia pitkäksi seikkailutarinaksi, jos juoneen olisi lisätty asioita ja aution saaren asukas olisi otettu pois tarinasta. Tarinassa on perinteinen Roope vastaan Kulta-Into -asetelma, ja sen toteutus on jotain uutta. Alussa se on positiivista, mutta lopussa ja varsinkin autiolla saarella mieleen tulevat liikaa Aku-Hannu-taistelut. Tarina on muunnellut hahmojen luonteita eikä se ole hyvä asia. Alun perusteella tulossa oli mukava tarina, mutta autio saari onnistui pilaamaan sen. Tarinaa oli myös pitkitetty selkeästi. Se sisälsi paljon turhia asioita, joten se oli melko pitkä. Lisäksi loppuratkaisussa on turvauduttu vahingoniloon. Se vain ei toiminut.

Huuru-ukko

Uusi tapa pyydystää kolme pientä porsasta lumisena päivänä. Seuraavaksi vuorossa oli perinteistä hyvä vs. paha -asetelmaa vahingonilolla höystettynä. Ideaa on käytetty usein. Lunta tai jotain siihen liittyvää on yllättävän usein Sepe Susi -tarinoissa, kuten tässäkin. Iso, paha susi -tarinoissa pitäisi olla jotain erikoista, joita piristävää, uutta ja onnistunutta, jotta ne onnistuisivat, koska samaa ideapohjaa on käytetty jo paljon. Tässä tarinassa ei ollut niistä mitään. Idea oli heikko, toteutus onnistunut. Lisäksi muutamat lausahdukset kuulostavat epäuskottavilta.

Lööppiainesta

Kuinka myydä lehti, jos skandaaliuutisia ei ole? Yksisivuinen onnistunut tarina oli piristävää. Idea oli kerrankin uutuus. En muista nähneeni koskaan vastaavaa. Tarina oli hauska! Se alkaa, valitettavasti, olla harvinaista. Ilmeet olivat onnistuneita. Varsinkin viimeisessä ruudussa neljästä kasvosta jokainen on onnistunut ja hahmoa kuvaava. Tarinan idea oli yksinkertaisesti loistava, koska se oli ennennäkemätön ja siten mukava. Se käsitteli asioita selkeästi eri tavalla kuin useimmat muut yksisivuiset tarinat. Loistavaa työtä!

Kuuseen kurkottajat

Ovatko Akun piirakat turvassa yläkerran ikkunalaudalla? Seuraava viiden ruudun tarina käyttää, taas kerran, asioita, joita on käytetty usein. Todella monissa tarinnoissa käytetään puujalkoja, tikkaita tai muita vastaavia apukeinoja piirakoiden tavoittamiseen. Tavoittelijana toimivat joko Hansu tai Tupu, Hupu ja Lupu. Tarina oli tylsä, koska sen idea on kulutettu puhki. Se tosin tuskin johtuu tästä tarinasta, joka on tehty kauan sitten. Siksi kritisoin lähinnä tarinan valintaa lehteen. Se oli epäonnistunut valinta.

Kokonaisuus

Kokonaisuutena lehti oli heikko. Nouseva trendi taisi päättyä. Yksisivuinen oli lehden parasta antia ja ansaitsee korkean arvosanan, kun taasen muu lehti oli epäonnistunut ja tasapaksua roskaa täynnä. Toivottavasti kurssi kääntyy seuraavan lehden myötä!

Arvosanat:

Kendorin avaruussoturit
Hyvin säilötty aarre 7-
Huuru-ukko 6-
Lööppiainesta 9-
Kuuseen kurkottajat

M.P. (kirjakas(a)suomi24.fi)

2 kommenttia:

Timo Ronkainen kirjoitti...

Kannesta:

Sen idea on visuaalinen, malliksi asetellut vihannekset muistuttavat yleismuodoltaan ja asettelultaan Sepen maalaamaa porsasta. Maalaus tuo esille Sepen intohimon ja vetää esille jopa teemoja vegetarismin ja lihansyönnin vastakkainasetteluista.

Ankkalinnake kirjoitti...

Aivan totta, Timo. Kansi on ensinäkemältä varsin tylsä, mutta todellisuudessa yllättävän onnistunut ja mielenkiintoinen.

Mainitsinkin asiasta jo kyseisen arvostelun kirjoittajalle. Saattaa olla, että tämä vitsi on jäänyt häneltä täysin huomaamatta - tai sitten se ei vain häntä naurata!